Vaasa oli saksalaisten kauttakulku- satama, mutta myös asuinpaikka

Saksalaisten joukkojen ja sotatarvikkeiden kuljetus Pohjois-Norjaan ja Lappiin sota-aikana alkoi ensimmäisenä Suomen satamakaupungeista Vaasassa.

VAASA Anne Laurila anne.laurila@pohjalainen.fi
Syyskuun 21. päivä vuonna 1940 - jolloin Saksa oli sodassa, mutta Suomessa oli välirauhan kausi - kuljetusalus Vaterland toi Vaasan Vaskiluodon satamaan yllättäen saksalaisia sotilaita.

Tapahtumia edelsi huippusalainen päätös, jonka mukaan Saksa myy Suomelle aseita ja Suomi sallii saksalaisten kauttakulkuliikenteen Pohjanlahden satamakaupungeista pohjoiseen.
Koska kauttakulkusopimus oli salainen, siitä tiesivät vain muutamat henkilöt Vaasan varuskunnassa, mutta esimerkiksi maaherralle, muille viranomaisille ja kaupunkilaisille saksalaisten tulo oli täysi yllätys.

Miehiä ja sotatarvikkeita
Pohjois-Norjaan suunnanneen täydennysmiehistön lisäksi Saksasta tuli sotatarvikkeita, kuten aseita ja ajoneuvoja, hevosia, elintarvikkeita, vaatteita, kenkiä ja saappaita, varaosia sekä polttoainetta.

Toisaalta pohjoisesta kuljetettiin haavoittuneita ja lomalle meneviä sotilaita Vaasan kautta kotimaahansa.
Kolmen kuukauden aikana Vaskiluodossa kävi 12 eri saksalaisalusta yhteensä 24 kertaa, ennen kuin satama jäätyi joulukuussa 1940.
Täydennysjoukkojen lähettäminen pohjoiseen rautateitse ei käynyt nopeasti. Sotilaat joutuivat odottelemaan kuljetuksia joskus päiväkausia.
He majoittuivat kaupungin kouluille sekä telttoihin Vaskiluodosta kaupunkiin johtavan radan varteen ja puistoihin, muun muassa Hietalahden Villan ympärille sekä Asevelikylään lähelle Purolan rajaa.
Asevelikylän historiaa tutkinut Jussi Kangas kertoo, että kun sota oli jo loppunut, löydettiin Asevelikylän keskellä olevasta puistosta, joka siihen aikaan oli katajaa kasvava monttu, saksalaisen sotilaan luuranko ase kädessä, itsemurhan tehneenä. Toinen sotilas, hirttäytynyt, löytyi metsästä Huutoniemeltä jo sodan aikana.

Teollisuuskoulu saksalaisilla
Kesällä 1941 Vaskiluodosta tuli noin 200 000:n miehen vahvuisen Lapissa taistelevan saksalaisarmeijan huoltosatama. Laivoista puretun ja kuljetusta odottavien tarvikkeiden suojaksi rakennettiin satamaan varastoja. Lomalaisten ja täydennysjoukkojen kuljetukset jatkuivat.

Vaasassa oli Saksan armeijan merikuljetustoimisto, huolto- ja kuljetustoiminnasta vastaavia joukkoja, kenttäpostitoimisto sekä saksalainen paikalliskomendantin toimisto, joka sijaitsi Hovioikeudenpuistikon alkupäässä, vanhassa Edenissä.
Kaupungissa oli kaksi saksalaista ilmantorjuntayksikköä sataman ja kantakaupungin suojana, vaikka Vaasaa ei jatkosodan aikana pommitettu.
Näiden toimintojen vuoksi Vaasassa asui muutaman vuoden ajan saksalaisia sotilaita pysyvästi.
Palosaarella saksalaiset olivat majoittuneena Teollisuuskoululla, nykyisen Svenska Yrkeshögskolan punatiilisessä talossa Wolffintien ja Tehtaankadun kulmassa. Siellä oli myös yksi sotasairaalaosasto saksalaisille haavoittuneille.
Lähellä oli Vaasan Puuvillan työläisille tehtaan asuntoja. Hellahuoneissa asui paljon nuoria tyttöjä, pumpulienkeleitä. Kanssakäymistä komeiden saksalaisten kanssa syntyi, vaikka poliisi asetti yksin liikkuville alle 18-vuotiaille yön ajaksi ulkonaliikkumiskiellon, jolla yritettiin suojella tyttöjä ja naisia sotilailta.

Komeat sotilaat
- Saksalaiset olivat ryhdikkäitä, kohteliaita, ystävällisiä ja siistejä. Heillä oli tyköistuvat sotilaspuvut, muistelee Eila Ilola, tyttönimeltään Lehtonen.

Hän oli jatkosodan alkaessa 15-vuotias ja asui Palosaarella Työväenkatu 11:ssä. Hän muistaa, että hieman vanhempia tyttöjä tai naisia, jotka kulkivat tai asuivat saksalaisten kanssa, ei katsottu hyvällä.
- Ainakin, jos tiedettiin, että naisen sulhanen tai mies oli rintamalla. Sattui niinkin, että mies tuli lomille ja kotona olikin toinen mies, saksalainen.
Vapaa-aikaa saksalaissotilaat tyttöineen kuluttivat esimerkiksi kahviloissa ja elokuvissa. Rakkaus ylitti kielivaikeudet.
- Präntööllä melkein kaikki suomenkieliset osasivat ruotsia, kun leikittiin ja asuttiin lähekkäin ruotsinkielisten kanssa. Tytöt puhuivat saksalaisille ruotsia, jossa on paljon samaa kuin saksassa.

Tyttöjä saksalaisten matkaan
Syyskuussa 1944 tilanne muuttui yhtäkkiä: Neuvostoliiton kanssa tehtiin välirauhansopimus ja Saksasta tuli vihollinen.

Yhtenä yönä Teollisuuskoulu Palosaarella tyhjeni. Saksalaiset olivat lähteneet pohjoiseen Lapin sotaan ja ottaneet tyttöjä mukaan.
- Eräs leikkitoverini, 16-vuotias naapurin Pirkko, lähti saksalaisen matkaan. Vuosi häntä haettiin, sitten isä löysi hänet halvaantuneena sairaalasta pohjoisessa. Hän ei pystynyt puhumaan kunnolla, eikä koskaan selvinnyt, miten hän oli halvaantunut ja mitä oli tapahtunut, muistelee Ilola.
Hän muistaa myös toisen tytön, maitokaupan Mairen, jolle kävi paremmin.
- Hän lähti saksalaisen mukaan, mutta palasi takaisin, kun sodan loppumisesta oli kulunut muutama vuosi. Hän tuli pienen tyttären kanssa Vaasaan, mutta muutti myöhemmin Ruotsiin. Monet tytöistä hävisivät jälkiä jättämättä, eikä heistä koskaan enää kuultu mitään.
Artikkelia varten on haastateltu myös Maanpuolustuskorkeakoulun sotahistorian laitoksen dosentti Eero Elfvengreni ä sekä turkulaista Juho Raulaa, joka on tehnyt lisensiaattityön suomalais-saksalaisista suhteista Etelä-Suomen rannikkokaupungeissa vuosina 1940-44.
Lisäksi lähteinä käytetty Stig Roudasmaan kirjaa Vaasan varuskunnan historia (Vaasa Oy, 1991) ja Jussi Kankaan kirjaa Vaasan poliisilaitoksen sata vuotta 1903-2003 (Vaasan poliisilaitos, 2003).