Loiri on seurannut himojaan niin työn, naisten kuin päihteidenkin saralla – surujen summa ajoi ikonisen taiteilijan yrittämään itsemurhaa

HELSINKI

Ellei anna kaikkeaan, ei anna mitään. Näin todetaan usean vuosikymmenen mittaisen taiteilijauran tehneen Vesa-Matti Loirin elämäkerran alussa. Samaa mentaliteettia on noudattanut kirjailija Jari Tervo tehdessään noin 700-sivuiseksi paisunutta Loirin elämäkertaa.

Tervo ja Loiri ystävystyivät kirjaprojektin aikana. Aikaa vietettiin yhdessä jopa siinä määrin, että Tervon Kati-vaimo totesi vaikuttavan kuin Loiri olisi muuttanut heille.

Tervo myös kutsuu Loiria Matiksi, kuten taiteilijanalkua tavattiin puhutella poikavuosina.

– Kerran olimme viettäneet Matin luona illan ja yön juoden valkoviiniä ja nauhoitellen, kun huomasin seuraavana päivänä, että olin jättänyt kassini Matin luokse. Poikani Kalle ajoi minut hakemaan kassia. Juttelimme hetken, ja kun olimme lähdössä, Matti sanoi, että minä rakastan sinua Jari. Minä sanoin, että minä rakastan sinua Matti. Kalle, kaksikymppinen nuori mies katsoi vieressä silleen voi Jeesus, Tervo kertoo ja esittää herkistelylle päätään puistellutta poikaansa.

Loirin nimeä kantavassa kirjassa Tervo ei vain kertaa taiteilijan omia vaiheita, vaan tarjoilee paljon taustatietoja ja yksityiskohtia eri vuosikymmenten poliittisesta ilmapiiristä ja Loirin elämään vaikuttaneista ihmisistä – välillä myös henkilöistä, jotka eivät ole oikeastaan mitenkään kosketuksissa Loiriin.

Esimerkiksi kirjan alussa kerrotaan, että presidentti Mannerheim ja pääministeri Paasikivi illastivat Loirin synnyinpäivänä, 4. tammikuuta 1945.

– Olen nimenomaan ajatellut, että taiteilija elää ajassa. Sen vuoksi mukana kulkevat Mannerheim, Paasikivi, Kekkonen ja Koivisto: ketkä ovat vallassa, miten yhteiskunta muuttuu, Tervo kertoo kirjan kustantaneen Otavan pääkonttorilla.

"Sen pitäisi olla joku Jari Tervo"

Tervon mukaan Loirin sydänystävä ja asioidenhoitaja Pete Eklund heitti noin 4–5 vuotta sitten ilmoille ajatuksen, että juuri Tervo kirjoittaisi Loirin elämäkerran. Tarjouksia elämäkerroista oli Loirille sadellut aiemminkin.

– Pete Eklund kertoi, että yhteen aikaan oli ollut yhdeksän tarjousta pöydällä. Kun Pete oli ollut juttusilla jonkun kustantajan kanssa, oli hän sanonut, että jos semmoinen (elämäkerta) joskus tehtäisiin, pitäisi sen olla joku Jari Tervo, joka sen tekee. Kun minulle tästä kerrottiin, ehdotin elämäkertaa Matille.

Tuolloin Loiri kieltäytyi. Tervo jatkoi muita projektejaan, mutta kuuli myöhemmin, että Loiri olisi alkanut lämmetä ajatukselle elämäkerrasta.

– Sanoin, että olen oppinut sen, että jos hän sanoo ei, niin se tarkoittaa ei. En ala taivutella, vaan jos hän joskus tulee siihen tulokseen, että se tehdään, on hän tullut siihen tulokseen itse ja silloin se pitää. Oli syksy 2016 tai talvi 2017, kun näin puhelimesta, että Pete Eklund soittaa. Se oli Matti, joka sanoi, että terve, tehdään se vitun kirja.

Selvä, Tervo vastasi Matille. Hän ei ole kysynyt, mikä sai Loirin muuttamaan mielensä.

Tervo on kaivanut elämäkertaan tietoa eri lähteistä, ja yksi niistä on luonnollisesti Loiri itse. Miehet vaihtoivat ajatuksiaan Loirin tuolloisessa kodissa Espoon Nihtisillassa, Loirin mökillä sekä viikon matkalla Espanjassa.

– Kun jututan Mattia, se ei toimi niin, että laitan kännykän pöydälle nauhoittamaan ja sanon, että paljasta kaikki mahdolliset haavoittuvat yksityiskohdat elämästäsi. Tietenkin minäkin kerron kaikkea mahdollista, riittämättömyyksiäni, juoppouttani. Sen vuoksi niitä nauhoja ei mihinkään lähetetä, Tervo sanoo ja heristää sormeaan hymynkare huulillaan.

Näköharha?

Elämäkerrassa Loirin intohimoista nostetaan esille muun muassa näytteleminen, laulaminen, urheilu ja naiset.

– Tällä miehellä on sellainen elämä, että tyyni toteaminen kuulostaa mielikuvitukselliselta, Tervo kuvaa Loiria.

Loiri on tehnyt vuosien varrella runsaasti töitä, mutta varsinkin nuorena poikamiehenä myös menojalka vipatti – ja naisia riitti. Kumppanille ei aina pysytty uskollisena.

Kirjassa avataan esimerkiksi Lenita Airiston, Hannele Laurin ja Helena Lindgrenin suhdetta Loiriin. Tekstiä löytyy myös siitä, miten jo edesmenneestä laulajasta Carolasta ja Loirista tuli hetkeksi rakastavaisia.

Elämästään Loirin kanssa kertovat esimerkiksi tämän nuorimpien lasten äiti Stina Toljander ja entinen kihlattu Marita Hakala.

– Lähes kaikki halusivat auttaa tämän tekemisessä. Ei sillä tavalla, että suostuivat haastateltaviksi, vaan nimenomaan halusivat auttaa, Tervo kertoo.

Elämäkerrassa kerrotaan myös yöt läpeensä valvoneen Loirin kannabiksen poltosta ja esimerkiksi taiteilijan meskaliinikokeilusta, jonka seurauksena hän päätyi naimisiin.

– Siinä on tämän päivän näkökulmasta pieni näköharha, että herranjestas, mikä määrä naisia, ja nurtsia poltellaan. Se oli silloin hirvittävän paljon yleisempää kuin sanotaanko 1980–2010-luvuilla. Jututtamani muusikot sanoivat, että totta kai, joka paikassa kärysi. Siinä oli jännittävä ero, että näyttelijäpiireissä ei niinkään (kärynnyt), mutta muusikkopiireissä kyllä.

Kuolema

– Sitähän on Matin elämässä todella ollut liikaa, kuolemaa. Mutta mitä pidemmälle elää, sitä enemmän sen kanssa varmaan joutuu tekemisiin, Tervo pohtii.

Loiri on kokenut elämässään useita menetyksiä. Taiteilija on esimerkiksi joutunut hautaamaan viidestä lapsestaan kaksi: liikenneturmassa vuonna 1994 kuolleen esikoispoikansa Janin ja toukokuussa kuolleen Joonaksen.

Tervo ehti jututtaa Joonas Loiria elämäkerran tiimoilta. Teos on myös omistettu Joonas Loirin muistolle.

– Pete Eklund soitti, että Joonas on kuollut. Ajattelin, etten voi nyt soittaa Matille, joka oli kuullut asiasta samana päivänä. Matti soittikin itse ja kertoi asiasta. Vaimoni Kati oli ehdottanut, että kirjan voisi omistaa Joonas Loirin muistolle. Sanoin asiasta Matille, joka puolestaan sanoi, että sehän on sinun kirjasi, mutta jos olet sitä mieltä, olisi se hienoa, Tervo muistelee.

Joonas Loiri kertoi Tervolle haastatteluissa muun muassa vaikeista kouluvuosistaan, jolloin sekä toiset oppilaat että opettaja kohtelivat häntä julmasti.

Kuoleman kerrotaan kolkutelleen useaan otteeseen Loirin itsensäkin ovella. Hänen elämänsä ovat pelastaneet ainakin näyttelijä, koomikko Simo Salminen ja vuoden 1965 Miss Suomi Virpi Miettinen.

Loiri myös yritti itsemurhaa hieman sen jälkeen, kun hänen vaimonsa, Jan-pojan äiti Mona Loiri kuoli liikenneturmassa vuonna 1977. Itsemurhayritykseen ajoivat Monan kuoleman lisäksi monet vastoinkäymiset, kuten henkilökohtainen konkurssi.

Loiri on myös hakeutunut itseensä ja elämäänsä pettyneenä Lapinlahden sairaalaan vuonna 1979. Samaan aikaan mielisairaalassa Loirin kanssa oli Heikki Harma eli Hector, kirjassa kerrotaan.

Mystiikasta kiinnostunut Turhapuro

Kirjassa on omistettu pitkä osuus muun muassa Pertti "Spede" Pasaselle, jonka kanssa Loiri työskenteli esimerkiksi Uuno Turhapurojen parissa. Elämäkerran mukaan Loiri ja Spede eivät kuitenkaan koskaan ystävystyneet.

– Minusta on erittäin kiinnostavaa ja hätkähdyttävää, että Matti tunnettiin varsinkin 70- ja 80-luvuilla suuren yleisön keskuudessa Turhapurona. Tämä Turhapuro on sitten oikeasti kiinnostunut hengentieteestä, mystiikasta, hän on jälkihippi, kaikkea mahdollista. Välillä pientä Turhapuron sukulaisuutta ilmenee, mutta Matin yksityinen minä on hyvin kaukana julkiminästä, Tervo pohtii.

Kirjasta ilmenee, että mystiikka ja hengentieteet ovat yhä hyvin lähellä Loirin sydäntä.

Nuorena nyrkkeilyä ja palloilulajeja harrastaneen Loirin terveys on heikentynyt iän myötä. Samaan aikaan päihteet ovat maistuneet, välillä liiaksikin. Esimerkiksi diabetes vaurioitti Loirin jalkapohjia vieden niistä tunnon, mikä vaikeuttaa kävelemistä. Loirille on myös asennettu tahdistin, koska hän pyörtyili viime keväänä matalan sykkeen vuoksi.

Työläs paketti

Tervo kertoo työstäneensä Loirin elämäkertaa joka päivä puolentoista vuoden ajan.

– Tiesin, että elämäkerta on erittäin työläs, mutta en tiennyt, että tämä homma on erittäin, erittäin, erittäin työläs. Tein aikoinaan Myyrä- ja Matriarkka-romaanit, ja niissä oli paljon työtä, mutta tässä oli erilaista työtä.

Tervo kuvaa loppusuoralle tulleesta, pitkästä prosessista irti päästämistä kauheaksi.

– Tähän kuitenkin liittyy kirjan julkistajaisia sekä haastatteluja, ja käymme Matin kanssa Helsingin sekä Turun kirjamessuilla, joten tämä tavallaan jatkuu vielä syksyn. Olemme ja pysymme ystävinä tämänkin jälkeen. Toivottavasti. Matti ei ole ihan viimeisintä versiota kirjasta lukenut, mutta hän luki sen huhti-toukokuussa ja sanoi, että antaa mennä vaan. Se on suurenmoista rohkeutta Matilta, en uskaltaisi itse.

Seuraavaa projektiaan kirjailija ei tiedä.

– Ei aavistustakaan. Minä olen nyt tyhjä.

Kommentoi











Suosituimmat kulttuuriuutiset
  • Päivä
  • Viikko
  • Kuukausi




  • Uutiset
  • Urheilu
  • Videosarjat