Uhmaikäisen vanhempi, hengitä syvään – tunteet tarttuvat puolin ja toisin

LAITILA

Aikuinen on pienen lapsensa kanssa ruokakaupassa. Väsynyt ja nälkäinen parivuotias haluaisi jäätelön, mutta vanhempi kieltää häntä. Lapsi turhautuu, kun häntä rajoitetaan, heittäytyy kaupan lattialle ja raivoaa kiukkuaan.

Esimerkiksi tällainen voisi olla tyypillinen uhmakohtaus, kertoo Väestöliiton vanhemmuustiimin palvelupäällikkö Taru Kivelä.

Aikuisen tulisi puuttua uhmaikäisen käytökseen rauhallisesti, mutta lempeän jämäkästi.

–  Lapsen tunteita voi sanoittaa esimerkiksi näin: ”Huomaan, että sinua harmittaa. Haluaisit ostaa jäätelöä, mutta emme voi ostaa jäätelöä joka päivä.” Lapsen huomion voi suunnata eteenpäin: ”Mennään hakemaan muut ostokset yhdessä. Voit auttaa pakkaamaan tavaroita kassalla”, Kivelä kuvailee.

Uhmaikä alkaa yleensä kahteen ikävuoteen mennessä. Uhmaiässä lapsi harjoittelee itsenäistymistä ja alkaa ilmaista omaa tahtoaan ja mielipiteitään. Lapsi ei kuitenkaan vielä hallitse tunteitaan ja saattaa turhautua, jos hän ei saa haluamaansa, ei osaa kaikkea tai ei tule ymmärretyksi.

Kivelän mukaan lapselle on tärkeää opettaa, että kaikki tunteet ovat sallittuja ja saa olla vihainen –  mutta ketään ei silti saa satuttaa, mitään ei saa rikkoa eikä tavaroita saa heitellä. Kaikki lapset eivät rauhoitu sylissä, joten joskus voi riittää, että vanhempi on lähellä, rauhoittelee ja kertoo, että kaikki on hyvin.

Lasta ei saa jättää suuttumuksensa kanssa yksin

Mannerheimin Lastensuojeluliiton suunnittelijan ja sosiaalipsykologin Tuulikki Materon mukaan lapsen uhmakohtaus herättää aikuisessakin helposti neuvottomuuden, ärtymyksen tai turhautumisen tunteita. Aikuisen on tärkeää opetella rauhoittamaan mieltään, sillä tunteet tarttuvat puolin ja toisin. Vanhempi voi hengittää syvään, laskea kymmeneen ja muistuttaa itselleen, että tämä on tärkeä kehitysvaihe lapsen elämässä, vaikka tilanteet tuntuvatkin rankoilta.

–  Vanhemman tehtävänä on näyttää lapselle esimerkkiä siinä, kuinka voimakkaita tunnetiloja voi säädellä. Hän voi antaa esimerkkiä myös siinä, kuinka riitatilanteisiin voidaan aina palata pyytämällä anteeksi ja sanoittamalla tilannetta jälkikäteen, Matero sanoo.

Tunnekuohun vallassa lapsen voi olla vaikea ottaa vastaan vanhemman tarjoamaa apua. Vanhempi voi leikin, huumorin tai muun jutustelun avulla viedä huomiota hankalasta asiasta. Vaihtoehtoisesti hän voi lähestyä asiaa eri kantilta: jos suuttumusta herätti esimerkiksi kenkien pukeminen, voidaan pukea ensin pipo ja hanskat.

–  Kun lapsi opettelee uusia taitoja ja itsenäistä toimimista, vanhemman olisi hyvä antaa myönteistä palautetta ja kehuja jo yrittämisestä.

Matero kertoo, että lapsen kehitykselle on haitallista, jos hänet jätetään toistuvasti suuttumuksensa kanssa yksin tai eristetään toiseen tilaan. Jos vanhempi ei koe hallitsevansa omaa toimintaansa, hän voi poistua hetkeksi. Sekin olisi hyvä sanoittaa lapselle: menen nyt hetkeksi keittiöön, mutta tulen kohta takaisin.

Lasta ei saa myöskään rankaista tunnekuohuista. Tämä horjuttaa lapsen turvallisuuden tunnetta ja luottamusta siihen, että hänestä huolehditaan ja välitetään.

Kaikilla lapsilla uhmaikä ei ole yhtä voimakas. Tähän vaikuttaa lapsen synnynnäinen tapa reagoida ja toimia. Tasainen arki helpottaa lasten itsenäistymisvaihetta –  oli heidän temperamenttinsa millainen tahansa.

Tunteet myrskyävät myös eskariuhmassa

Noin kuusivuotiaan lapsen itsenäistymisvaihetta kutsutaan usein eskariuhmaksi. Eskariuhmaan voi liittyä yhtä voimakkaita tunnemyrskyjä kuin 2–3-vuotiaan uhmaikään.

Esikouluikäisen älyllinen kehitys on nopeaa. Hän ymmärtää pienempiä lapsia paremmin syy ja seuraus -suhteita sekä sitä, miten sosiaaliset suhteet toimivat, kertoo Matero.

–  Lapsi voi kokea olevansa iso eskarilainen, mutta toisaalta myös pieni lapsi, joka tarvitsee vanhempien turvaa.

Matero painottaa, että lapsen persoonaa ei saisi koskaan arvostella. Lapsen tulisi voida tuntea olevansa hyväksytty omana itsenään, eikä häntä saisi leimata hankalien tilanteiden perusteella.

Väestöliiton Taru Kivelä toteaa, että esikouluikäisen lapsen elämässä tapahtuu paljon muutoksia. Uudet vaatimukset ja haasteet saattavat huolestuttaa lasta. Myös kaverisuhteet ja tuleva koulun aloittaminen voivat olla stressin aiheita.

Kivelä kertoo, että eskariuhmaan liittyy yleensä hallitsemattomia ja vaikeita tunteita, joiden takana on aina jokin tarve. Vanhemman tehtävänä on selvittää, mistä on kyse. Lapselta voi kysyä, mikä häntä harmittaa. Hänen kanssaan voi jutella ja pohtia hänen käytöksensä syitä, jotta hän oppii ymmärtämään paremmin itseään.

–  Lapsi ei vielä esikouluiässäkään välttämättä osaa kertoa, mitä hän tarvitsee vanhemmiltaan –  mutta hän voi huomata, että puhuminen auttaa ja vanhemmat ymmärtävät häntä. Vahingollista on se, jos aikuinen huutaa, raivostuu, mitätöi tai vähättelee lapsen tarpeita, Kivelä sanoo.

Kommentoi











Luetuimmat kotimaan uutiset
  • Päivä
  • Viikko
  • Kuukausi




  • Uutiset
  • Urheilu
  • Videosarjat