Tekoäly mullistaa vähitellen myös puolustusta ja sodankäyntiä –  teknologian kehittyminen voi vähentää verenvuodatusta, mutta taustalla kummittelee pelko omin päin tappavista asejärjestelmistä

HELSINKI

Aseet eivät tapa vaan ihmiset. Aseenkanto-oikeuden puolustajien kulunut väite saattaa olla tulevaisuudessa vielä vähemmän totta kuin aikaisemmin. Kauhukuvaksi on muun muassa maalailtu vihollisen kaupungin ylle levittäytyviä tekoälyllä varustettuja droneja (lennokkeja), jotka päättävät itsenäisesti kenet tappavat ja säästävät.

Monen ensireaktio tähän on se, että tekoälyn vieminen asejärjestelmiin pitäisi kieltää, sanoo Nokian hallituksen puheenjohtaja Risto Siilasmaa. Mustavalkoinen asetelma muuttuu kuitenkin harmaaksi, jos tekoälyn avulla olisikin mahdollista parantaa aseiden osumatarkkuutta, vähentää räjähteen määrää ja välttää sivullisia uhreja.

Siilasmaan mukaan maailmalla on aika laaja yksimielisyys siitä, ettei koneoppivien järjestelmien pidä sallia käynnistää tappavaa iskua vaan ihmisen pitää olla aina mukana päätöksentekoketjussa (loopissa).

–  Olen aika huolestunut siitä, miten tätä pystyttäisiin valvomaan. Monella on varmaan todella suuri houkutus poistaa ihminen siitä loopista, koska ihminen hidastaa asioita, Siilasmaa sanoo.

Koneälyä ei voi täysin ymmärtää

Siilasmaan mukaan täysin itsenäisten aseiden tielle lähteminen olisi vaarallista, koska koneoppivat neuroverkot ovat kuin aivot   – järjestelmiä, joiden toimintaa ihminen ei kykene täysin ymmärtämään.

Ihmisillä toisin myös on taipumus vastustaa uutta teknologiaa vielä silloinkin, kun sen hyödyt ovat selvästi haittoja suurempia. Siilasmaan mukaan tämän osoittaa suhtautuminen itse ajaviin autoihin, joilta vaaditaan enemmän kuin ihmiskuljettajalta.

  –  Voi olla, että joidenkin vuosien kuluttua kannattaisi inhimillisen kärsimyksen välttämiseksi käyttää uusia itsenäisiä asejärjestelmiä, mutta olen varma, että yleinen mielipide tulee olemaan niitä vastaan. Enkä väitä, että se olisi väärin, Siilasmaa sanoo.

Hänen mukaansa ainakin joukkotuhoaseiden osalta tekoälyn tekemät päätökset voi unohtaa, koska liki olematontakaan mahdollisuutta virheeseen ei voi sallia.

Tekoälyä käytetään jo nyt

Digitalisaatio ja tekoäly on valittu Puolustusvoimien teemaksi Suomen EU-puheenjohtajuuskautena. Maanantaina kehityksen uhkia ja mahdollisuuksia pohdittiin seminaarissa Helsingissä. Suljettujen ovien taakse oli kutsuttu EU:n sotilaskomitean lisäksi noin 200 osallistujaa yrityksistä, tutkimusmaailmasta sekä EU-maiden puolustushallinnoista.

Puolustusvoimien tutkimuspäällikön, insinöörieversti Jyri Kosolan mukaan puolustuksen kannalta tekoälyn ja digitalisaation tarjoamat mahdollisuudet ovat uhkia suurempia.

Omin päin taistelevia aseita hän pitää melko kaukaisena dystopiana eikä niiden kehittäminen ole Suomellakaan listan kärjessä.

Kosola muistuttaa, että tekoälyä on jo käytössä asejärjestelmissä, mutta monesti tarkoituksessa välttää väärien kohteiden tuhoamista. Humanitaariselta vaikuttava ajattelu sopii myös sodankäynnin logiikkaan.

–  Tahattomaan uhriin osuminen on aina kyseisen aseen hukkaamista, Kosola muistuttaa.

Terminaattoreista tai droneista puhuminen vie Kosolan mukaan huomiota pois sieltä, missä tekoälystä ja digitalisaatiosta voi olla eniten hyötyä. Sitä on muun muassa suurten tietomäärien käsittely ja suodattaminen, mikä nopeuttaa tilannekuvan muodostamista, päätöksentekoa ja kulloinkin parhaaksi katsotun sotilaallisen toiminnan aloittamista.

Väsymätön tekoäly on myös tässä roolissaan jo käytössä. Esimerkiksi Hornetien seuraajaehdokkaista puhuttaessa on hyvä muistaa, että modernit hävittäjät keräävät ja välittävät tietoa sellaisia määriä, ettei lentäjä ottaisi siitä tolkkua ilman koneiden apua. Päätöksen toiminnasta tekee kuitenkin edelleen ihminen.

Vähemmän johtajia, enemmän taistelijoita?

Kosolan mukaan on mahdollista, että tekoäly ja digitalisaatio rikkoisivat noidankehän, jossa sotateknologian kehitys näyttää aina johtavan yhä kalliimpiin asejärjestelmiin ja puolustusmenojen lisääntymiseen.

Sotilasesikuntien ja johtoportaiden tehtävä on pääsääntöisesti tiedon kokoaminen, päätösten tekeminen ja käskyjen antaminen. Jos siihen ei enää tarvita yhtä paljon ihmisiä kuin aiemmin, on Kosolan mukaan teoriassa mahdollista joko lisätä taistelevien joukkojen määrää tai pienentää koko sodanajan joukon kokoa.

– Kymmenentuhannen data-analyytikon korvaaminen tietokoneilla on kustannustehokasta, jalkaväkitaistelijan poistaminen paikan päältä ei ole. Hänet tarvitaan siellä, Kosola kuvailee.

Hän uskoo kokonaisvaikutuksen kuluihin olevan miinusmerkkinen, jos tekoälyyn ja digitalisaation ryhdytään puolustuksessa tosissaan panostamaan.

Digitalisaatio voi lisätä haavoittuvuutta

Digitalisaation ja verkottumisen kääntöpuoli on haavoittuvuuksien lisääntyminen ja kyberturvallisuuden vaarantuminen.

–  Etu on siinä, että kaikki tieto on käytettävissä ja haitta siinä, että tuo kaikki tieto on vuodettavissa tai hakkeroitavissa, Kosola tiivistää.

Hänen mukaansa esimerkiksi koneoppimiseen käytetyn tiedon manipulointi on keskeinen huoli. Tekoäly kun ei kerro, miten se on tiettyyn ratkaisuun päätynyt, siinä missä ihmiseltä asiaa voi ainakin kysyä.

Siilasmaan mukaan järjestelmiä on mahdollista rakentaa melko helposti sellaisiksi, että niiden huijaaminen muuttuu paljon vaikeammaksi. Tähän saakka tekoälyn kehittäjät eivät vain ole joutuneet asialla juuri päätään vaivaamaan.

Merkittävä tekijä ovat myös tietoyhteyksien elektroninen häirintä ja kyberhyökkäykset.

– Suomalainen vahvuus on, että meillä on aina varauduttu siihen, etteivät digitaaliset verkot välttämättä toimi ja jos toimivat, niin ne on ainakin suojattu elektroniselta tiedustelulta ja häirinnältä, Kosola sanoo.

Kaikkein arinta tietoa ei edes säilytetä sähköisessä muodossa.

EU:lla kirittävää Kiinaan ja USA:aan

Suomen on mietittävä digitalisaation ja tekoälyn vaikutuksia ja sovellusmahdollisuuksia yhdessä EU:n laajuisesti, koska yksittäinen jäsenmaa ei kykene pysymään suurvaltojen kehityksen kelkassa, Kosola sanoo. Unionin mitassakin siinä riittää tekemistä

–  Meillä on vielä kaikki edellytykset pärjätä kilpailussa, mutta kyllähän Euroopan investoinnit jäävät kirkkaasti Yhdysvaltain ja Kiinan taakse, Kosola sanoo.

Tärkeitä myötävaikuttajia yhteistyössä ovat Kosolan mukaan Euroopan puolustusvirasto EDA ja puolustusrahasto EDF. Valtioiden kesken pitää kuitenkin edetä varovaisin askelin, koska salaisten algoritmien ja tiedon jakaminen edellyttää luottamusta.

– Meidän on pakko jakaa dataa, muuten me ei menestytä, Kosola toteaa.

Kosola ja Siilasmaa eivät odota tekoälyn ja valtioiden puolustusjärjestelmien yhteispelin tuottavan lähivuosina mitään valtavia loikkia tai yllätyksiä, ainakaan ikäviä sellaisia.

– Se mistä olen enemmän huolissani, ovat perinteisen organisaatioiden ulkopuoliset voimat, jotka tulevat varmasti hyödyntämään yhä enemmän uutta teknologiaa, Siilasmaa sanoo.

Hän esimerkiksi arvioi dronella välijoukkoon tehtävän pommi-iskun olevan "vain ajan kysymys".

Siilasmaan mukaan tekoälyn hyödyntämisessä maanpuolustuksen alalla pätee sama kuin muuallakin: tietoa pitää levittää. Kun mahdollisimman moni ymmärtää, miten koneoppiminen toimii, on lupa myös odottaa ideoita ja ehdotuksia siitä, mitä ongelmia tekoälyn avulla kenties voisi ratkaista.

Kommentoi








Luetuimmat kotimaan uutiset
  • Päivä
  • Viikko
  • Kuukausi




  • Uutiset
  • Urheilu
  • Videosarjat