Ristinolla altaan pohjassa koulii uimarista kelluttavan kanootin – altaanmitan uiminen hengittämättä pitää tekniikan kasassa päätyyn asti

HELSINKI

Kuntouimari potkaisee vauhtia altaan päädystä, kauhoo muutaman käsivedon ja nostaa päätään haukkoakseen happea. Vapaauinnin rasitus saa elimistön kaipaamaan hengittämisen tuomaa helpotusta.

Kilpauimari on toista maata. Hän välttää hengittämistä koko altaanmitan, jotta saa sekunnin osat puolelleen 20–25 sekunnin suorituksessa.

–  Minun vahvuuteni on, että uin vapaauintia korkealla veden pinnan yläpuolella. Kun hengittää, sitä ennen täytyy tyhjentää keuhkot, ja silloin putoaa vedessä alemmas, vapaauinnin 50 metrin Suomen ennätysmies Ari-Pekka Liukkonen kertoo.

Uimarit opettelevat sulkemaan rintakehänsä ontelon starttihetkellä. Useat miesuimarit, ja nykyään jo jotkut naisetkin, uivat 50 metrin altaanmitan hengittämättä kertaakaan.

Uimari pyrkii plaaniin veden päälle

Liukkosen mukaan pitkällä radalla 50 metrin uiminen hengittämättä on kilpailukunnossa helppoa. Alkukaudella paha olo iskee helpommin, ja tulee tunne, että pitäisi päästä hengittämään.

–  Tunne on enemmän pään sisällä kuin kropassa, Liukkonen sanoo.

Kuntouimarille hengittämättä uiminen on utopiaa, ja sen toteuttaminen vaikeaa ymmärtää. Valmentaja Marko Malvela lupaa selittää ja hakee vertailukohtaa raskaan taakan nostamisesta. Kun ihminen punnertaa isoa kiveä maasta tai nostaa kuntosalilla raskaita rautoja, hän sulkee hengityksensä.

–  Kun paine rintaontelossa kasvaa, pystyy nostamaan raskaamman taakan, Malvela selvittää.

Uimarin keho kuljettaa voimaa jämäkästi, jos rintaontelo on täynnä ilmaa. Silloin vartalo vertautuu veden pinnalla liukuvaan kanoottiin.

–  Ihanne on, että uimari pystyisi kulkemaan koko matkan niin, että ontelot ovat täynnä. Keuhkot kelluttavat, ja uimari pystyy uimaan korkealla veden pinnalla, niin sanotusti plaanissa, Malvela kuvaa.

Hengittäminen kesken matkan edellyttää keuhkojen tyhjentämistä, ja silloin uimari rysähtää veden pinnalta alemmas, ja uinnin tekniikka muuttuu.

Hengitys muuttaa uintitekniikkaa

Altaanmitan vapaauinnin SE-nainen Mimosa Jallow hengittää 50 metrin matkoilla yleensä kerran, noin kymmenen metriä ennen kuin iskee kätensä altaan päätyyn.

–  Pari kertaa olen vetänyt 50 metrin vapaauinnin ilman happea. Sarah Sjöström ja monet miehet vetävät hengittämättä. Minulla se ei toimi, koska happivaje vie uinnin kasaan. Enemmän kuin yhden kerran ei kuitenkaan kärsi hengittää, Jallow kertoo.

Valmentaja Malvelan mukaan hengitys tuo 50 metrin uintiin tavallaan kaksi erilaista osaa.

–  Jos hengittää, takaisin veden päälle on vaikea päästä. Silloin loppumatka uidaan syvemmällä kuin alkumatka, Malvela kuvaa.

Uiminen ei saa tuottaa tuskaa

Malvelan mukaan uimarit harjoittelevat paljon keuhkojen täyttämistä.

– Joskus pelaamme kivipaperisaksia tai ristinollaa kivillä altaan pohjassa. Tuollaisilla peleillä opettelemme olemaan pohjassa, jolloin syntyy kapasiteettia olla kevyesti hengitystä pidättäen. Se yhdistetään sitten uintiin, Jallowia ja Liukkosta valmentava Malvela kertoo.

Malvela korostaa, ettei hengenpidätys saa olla epämiellyttävää eikä vaarallista. Uimarit eivät tavoittele ennätyksiä hengittämättä olemisessa, vaan 25 sekuntia riittää.

–  50 metrin uiminenkaan ei saa tuottaa tuskaa. Jos niin käy, uimarin stressitaso nousee, ja tekniikka heikkenee, Malvela sanoo.

Kommentoi