Tilaajalle

Keihäänheittäjä Tero Pitkämäen uran jatkopäätös syntyi takkahuoneessa – Jos leikattu polvi kestää heittämistä, mies yrittää avata kautensa kesäkuussa

SEINÄJOKI

Keihäänheiton seitsenkertaisen arvokisamitalisti Tero Pitkämäen , 35, huikea ura jatkuu, jos polvi kestää kesällä heittämistä. Pitkämäki kertoo, että päätös oli vaikea, sillä sen tekeminen kesti neljä kuukautta. Päätös syntyi viikko sitten.

– Olin alakerran takkahuoneessa, ja kello oli varmasti jotain puoli yksitoista. Siinä istuskelin ja katselin televisiota. Pimeää oli. Näpyttelin viestin valmentajalle ( Hannu Kangas ) ja managerille ( Tero Heiska ), että kyllä tässä voisi vielä koittaa. Sellainen rauhallinen hetki.

– Päätös oli kypsynyt, mutta en ollut uskaltanut tehdä sitä ennemmin. Vähän oli varovainen olo, kun tein päätöksen. Tietysti tämä on vieläkin vähän epävarmaa, kuinka heittäminen sujuu, mutta ainakin toistaiseksi on rohkaiseva fiilis asian suhteen.

Pitkämäki salasi jatkopäätöksensä pojiltaan Jimiltä ja Jooalta .

– Pojille en ole vielä sanonut mitään. Nehän olisi päiväkodissa sitä asiaa jauhanut moneen otteeseen. Niina (puoliso Niina Kelo ) rauhallisesti totesi, että jaa, jaa. Varmasti hän huomasi, kun vain punttisalilla viihdyin koko ajan. Mutta tukea varmasti löytyy, ja perheen puolesta urheilutouhulleni annetaan vihreää valoa.

Pitkämäki loukkaantui viime kesäkuussa Paavo Nurmen -kisoissa Turussa. Viimeisessä heitossaan vasemman polven eturistiside meni poikki, ja Berliinin EM-kisat jäivät häneltä väliin. Pitkämäki leikattiin elokuussa.

Osakan vuoden 2007 maailmanmestari halusi miettiä jatkoaan tarpeeksi pitkään, ettei tekisi hätiköityä päätöstä.

– Jos olisin liian äkkiä päättänyt, varmasti päätös olisi ollut toinen. Kaksi ensimmäistä kuukautta olin ajatuksissani irti huippu-urheilusta, mietin jo tulevaa ja kaikkia muita asioita. Oikeastaan oli aika kevyttä ja vapauttavaa aikaa.

Viimeisen kuukauden aikana Pitkämäen polvi on kuntoutunut huomattavasti, ja hän pystyi harjoittelemaan kunnolla.

– Silloin kilpailuvietti heräsi ja kelkka kääntyi ihan päälaellensa. Ihan kiva syksy takana. Kukaan ei ole häirinnyt vaan olen saanut olla omissa oloissani. Harjoitellut olen kyllä paljon. En ole edes normaalia syyslomaa pitänyt. Oman fiiliksen mukaan olen tehnyt asioita, ja ihan hyvässä kunnossa olen muuten.

Pitkämäki kuitenkin tähdentää, että voimahankinta on vielä vaiheessa vasempaan jalkaan. Se on päässyt vähän heikkenemään.

Kolme kertaa Vuoden urheilijaksi valittu ja kahdeksan SM-kultaa voittanut Pitkämäki myöntää, että hänellä on vielä tekemistä, jotta uskaltaa heittää tosissaan.

– Fakta on se, vaikka kuka väittäisi mitä, kun eturistiside menee poikki, se on aika dramaattinen tilanne. Polvi menee vähän sijoiltaan, ja kipeää se tekee. Se varmasti kolkuttelee alitajunnassa jonkun aikaa, meneekö se uudestaan poikki. Avainasia on lähteä tekemään pikku hiljaa lisää ja lisää ja saada toistojen kautta luottamus takaisin. Äkkiä se ei tule.

Peräti kuusitoista kertaa aikuisten arvokisoihin osallistunut Pitkämäki väläyttää, että haaveena on aloittaa kilpailukausi kesäkuussa.

– Vaadin itseltäni, että olen hyvässä kunnossa. En palaa kilpakentille liian aikaisin, ennen kuin harjoituksissa homma sujuu useampaan otteeseen kovatehoisesti. Haluan olla varma, että pystyn kilpailemaan hyvällä tasolla ja polvi kestää heittämisen.

Kysyttäessä Pitkämäki pohtii, että Kuortaneen juhannuskisat voisi olla ihannepaikka aloittaa kausi. Kuortaneelta Pitkämäellä on hyviä muistoja, sillä hänen ennätyksensä 91,53 on heitetty juuri Kuortaneella 26. kesäkuuta 2005.

– Se voisi olla sopiva, katsotaan. Kuulemma pari kuukautta olen edellä aikataulua (kuntoutuminen), vaikka itsestä on tuntunut niin hitaalta tämä homma. Aikaisemmat operaatiot, mitä minulle on tehty, ovat olleet vähän kevyempiä ja nopeampia kuntoutusprosesseja.

Pitkämäki viittaa useampiin loukkaantumisiinsa. Hänet on leikattu kymmenkunta kertaa.

– Välillä olen meinannut vähän tuskastua, mutta koko ajan olen mennyt eteenpäin ja vissiin hyvällä aikataululla.

Jos Pitkämäki kuntoutuu riittävästi, hän mielii MM-kisoihin, mutta ei nyt mieti niitä kisoja liikaa. Kisat käydään syys-lokakuun vaihteessa Dohassa, Qatarissa.

– En vielä osaa odottaa mitään. Keihäässä on tosi kova taso tällä hetkellä. Omissa tekemisissä muistan joka päivä, että kilpakentillä on kovia nimiä. Kotimaassakin on mielenkiintoinen tilanne. Nuoria kavereita on tulossa, ja he yrittävät varmasti minulta päänahkaa. Pääajatukseni on nyt, että noususuhdanteisesti lisään pikku hiljaa tehoa ja saan sitä kautta tuloksiani nousemaan harjoituksissa. Luulen, että sillä lailla pääsen parhaaseen lopputulokseen.

– Kun olen kilpailukauden kynnyksellä, vasta sitten alan miettiä, mikä voisi olla tavoitteeni siellä (MM-kisoissa).

Se on kuitenkin varmaa, että Pitkämäen huikea ura päättyy viimeistään Tokion vuoden 2020 olympialaisiin.

– Olen sanonut, että se on ehdoton päätepiste. Sen jälkeen homma ei enää heittämisen osalta jatku. Mutta vielä Tokio ei ole käynyt hirveästi mielessäni. Nyt ajattelen ensi kesää ja mahdollista heittämistä. Maltilliset tavoitteet ja ajatukset.

Mutta miksi ura päättyisi juuri Tokioon, jos se ei pääty jo sitä ennen? Yleisurheilun Arvi Lindiksi eli luotettavaksi mieheksi luonnehdittu Pitkämäki antaa ammattimaisen vastauksen. Hän kertoo heittäneensä niin kauan kuluttavassa lajissa, ettei keihästä kannata paasata niin kauan kuin se on mahdollista.

– Sen tuntee 20–30 vuoden päästä jäsenissä, jos tätä tekee liikaa. Parempi olla loppuelämä terveenä kuin rämpiä väkisin muutama vuosi, sähköinsinööriksi valmistunut Pitkämäki sanoo.

Hän myöntää jo miettineensä kaikenlaista, mitä tekee uransa jälkeen.

– Kyllä vähän kiinnostaa omakin ala. Siinä on mielenkiintoisia mahdollisuuksia. Kun ei ole hirveää kiirettä, tilanne on hyvä, vaikka homma jäisi tähänkin ja en pystyisi palaamaan kilpakentille. Ihan hyvillä mielin pystyn urani taakse jättämään.

Pitkämäen vanhemmilla Esko ja Liisa Pitkämäellä on tärkeä merkitys poikansa uralla. Varsinkin nuoruudessa äiti välillä toppuutteli poikansa hurjaa harjoitteluintoa, ja isä kehotti Pitkämäkeä keskittymään 15-vuotiaana enemmän keihäänheittoon kuin maastohiihtoon.

Lajivalinta tapahtui kotimatkalla Kauhajoen Sotkan hiihtojen jälkeen. Hiihto Kauhajoella meni vähän heikosti. Se oli Pitkämäelle kova pala, kun hän ajatteli, että koko hiihtoharjoittelu oli ollut turhaa.

– Sellainen keskustelu on käyty. Kun aloin urheilla enemmän tosissaan, unelmanani oli menestyä hiihtäjänä, joskus päästä olympialaisiin ja voittaa. Keihäänheitto tuli vähän kuin sivussa mukaan jossakin vaiheessa. Se oli oma innostus ja aloin vain heittää, mutta en ottanut sitä tosissaan. Aloin kuitenkin menestyä siinä paremmin kuin hiihtäjänä. Silloin oikeastaan päätin ja tiesin, ettei minusta tule hiihtäjänä olympiavoittajaa, mutta keihäänheitossa se on ehkä mahdollista.

Toivotaan, että sinusta tulee olympiavoittaja keihäänheitossa Tokiossa.

– Katsotaan, Pitkämäki naurahtaa.

Jarno Ranta
Lisää aiheesta

Kommentoi




Luetuimmat urheilu-uutiset
  • Päivä
  • Viikko
  • Kuukausi