Tilaajalle

Pääkirjoitus: Susivahinkojen korvauksista maksettava raha ja ripeät pyyntiluvat helpottavat susipelkoa

Lääkitseekö raha suden aiheuttamia pelkoja ja vahinkoja? Ainakin valtiovallalle raha on yksi väline suden ja ihmisen yhteiselämän parantamiseen. Tämä on hyvä uutinen Pohjanmaalla, jossa on säännöllisin väliajoin nähty uutisia suden raatelemista kotielämistä.

Uuden hoitosuunnitelman mukaan vahingot korvataan täysimääräisesti ja mahdollisimman pian, jos määrärajat sen sallivat. Tähän asti vahingonkorvaukset on koettu liian vähäisiksi ja toisaalta hitaiksi.

Susikannan hoitosuunnitelma pyrkii tuomaan malttia ääripäiden susikeskusteluun. Malttia nyt tarvitaan, samoin kuin sitä, että Helsingin kirjoituspöytien takana avataan silmät paikallisille olosuhteille maaseudulla.

Hyvää on se, että maa- ja metsätalousministeriön johdolla valmistellun hoitosuunnitelman valmistelussa on ollut väkeä Metsästäjäliitosta Suomen Luonnonsuojeluliittoon.

Susikeskustelu on Pohjanmaalla välillä raivokasta. Siihen on syy: susista on tullut tuttu vieras kylänraiteilla. Maanantaina susi tappoi mäyräkoiran Kauhanevan–Pohjankankaan kansallispuiston alueella Kauhajoella.

Kolme vuotta sitten 11 lammasta susille menettänyt kansanedustaja Anders Norrback (r.) pitää hoitosuunnitelmaa sinisilmäisenä. Hänen mielestään ’yhteiselo’ on byrokraattinen termi, joka sivuuttaa paikalliset huolet. Susi on peto, joten metsästysluvan pitää irrota nykyistä helpommin.

Norrbackin arvio saa tukea Johanna Suutarisen keväisestä eläinekologian väitöskirjasta Oulun yliopistossa. Sen mukaan suurempi susikanta lisäsi laitonta tappamista ja korkeampi metsästyslupien määrä vähensi salametsästyksiä. Lupia on siis myönnettävä susikannan säätelyyn paikallisesti. Muistettakoon, että vajaat 30 vuotta sitten susi oli haittaeläin, jonka sai ampua kuka tahansa.

Kysymys susista vaatii ymmärrystä eri näkökohdista. Paikalliset haitat pitää ottaa vakavasti. Pelon lietsominen ei sekään vie pitkälle. Jonkinlaisesta tottumisesta lienee kyse siinä, että susipelko on noussut etenkin Pohjanmaalla, eikä esimerkiksi Kainuussa, jossa susi on vanha tuttu vieras.

Susi kuuluu Suomeen, mutta sen omin ympäristö ei voi olla lähellä asutusta.

Toni Viljanmaa

Kommentoi