Tilaajalle

Pääkirjoitus: Miten alueille elinvoimaa?

Tilastokeskuksen väestöennuste pari viikkoa sitten herätti kohua ja keskustelua ja aiheesta.

Yhteiskunnan kehitys on osin väistämätöntä, mutta ihmisillä on myös mahdollisuus vaikuttaa.

Väestöennuste lisäsi pelkoja pohjoismaisen hyvinvointiyhteiskunnan säilymisestä, samalla se antoi viitteitä suomalaisen yhteiskunnan yhä suuremmasta kahtiajaosta menestyviin ja taantuviin seutuihin.

Ennusteen mukaan tosin enää 2040-luvulla vain Uudellamaalla väki kasvaisi.

Pohjoismainen malli tarkoittaa tässä sitä, että ihmisille tarjotaan asuinpaikasta ja varallisuudesta riippumatta mahdollisimman samantasoiset palvelut ja mahdollisuudet.

Väistämättömällä kehityksellä tarkoitetaan kaupungistumista, globalisaatiota ja taloudellisen kasvun välttämättömyyttä.

Pari tutkimusta antaa mielenkiintoisen perspektiivin kahtiajakoon. Yle kysyi kansanedustaijilta, että onko tavoite pitää koko Suomi asuttuna realistinen. Vastanneista valtaosa, 84 piti tavoitetta realistisena ja 21 ei.

Taloustutkimus kysyi Ylen toimesta kansalaisilta pitäisikö valtion pyrkiä hidastamaan kaupungistumista. Vastaajista 57 prosenttia kannatti valtion toimia ja 36 prosenttia ei kannattanut.

Voidaanko noita väistämättöminä pidettyjä trendejä vastustaa. Kun tietysti jotakin voidaan tehdä, niin aiheutuuko siitä loppujen lopuksi enemmän vahinkoa?

Selvitykset osoittavat, että niin päättäjillä kuin kansan selvällä enemmistöllä on halu puuttua kehitykseen.

Valtio voisi esimerkiksi hajasijoittaa valtion työpaikkoja, se voisi lisätä maakunnissa sijaitsevien korkeakoulujen aloituspaikkoja, se voisi antaa verohelpotuksia köyhempien maakuntien asukkaille, se voisi antaa köyhimpien seutujen yrityksille verohelpotuksia ja se voisi antaa anteeksi koulutetun nuorison opintolainoja, jos he jäävät tai siirtyvät syrjäseudulle töihin.

Politiikassa on tietyt lainalaisuudet. Kaupungistumisen hidastamista vastustaneista 21 kansanedustajasta 10 oli kokoomuksesta. Kolmen puolueen, keskustan, RKP:n ja kristillisdemokraattien kaikki edustajat olivat hidastamisen kannalla.

Nykyhallitukselle väestökehityksen nopea heikkeneminen tuli myös yllätyksenä, siksi aluepoliittisia tekoja ei juuri ole.

Elinkeinoministeri Katri Kulmuni (kesk.) haluaisi siirtää aluekehitysrahoja isoista kaupungeista seutukaupunkeihin. Hankkeessa liikkuisi kuitenkin enimmillään 15 miljoonaa euroa.

Hallitusohjelman mukaan tuetaan myös yliopistojen ja yritysten yhteisiä tutkimushankkeita. Tätä voidaan pitää vanhan ajan aluepolitiikkana.

Kehityksen olennainen muuttaminen merkitsisi kuitenkin useiden satojen tai jopa parin miljardin euron uutta rahanjakoa.

Löytyykö siihen poliittista voimaa?

Hallitushan lisäsi jo menoja miljardilla eurolla. Ne käytetään lähinnä pienituloisten etujen parantamiseen.

Kokoomuksen puheenjohtaja Petteri Orpo vieraili tiistaina Vaasassa (Pohjalainen 16.10). Hänen mukaansa Suomi pysyy asuttuna, kunhan huolehditaan kilpailukykyisen yritystoiminnan edellytyksistä.

Tässä yhteydessä voisi puhua jopa Pohjanmaan mallista. Työllisyys on hyvä ja palvelut pelaavat.

Onko taustalla väestön myönteinen suhtautuminen yrittäjyyteen ja yleensä työntekoon sekä työperäisen maahanmuuton hyödyllisyyden ymmärtäminen Närpiön tyyliin.

Jari Jurkka

Kommentoi