Tilaajalle

Pääkirjoitus: Keppi ja porkkana toimivat työkaluina työllisyydessä – julkisen rahan lisäksi suomalaisten vastuun pitää kasvaa

Muutokset työttömyysturvaan tulevat luultavasti harkittaviksi, kun pääministeri Antti Rinteen (sd.) hallitus pääsee toden teolla työstämään tavoitettaan 60 000 lisätyöpaikasta. Hallituksen tavoitteena on nostaa Suomen työllisyysaste nykyisestä noin 73 prosentista 75 prosenttiin. Yksi prosenttiyksikkö työllisyysasteessa vastaa noin 35 000 työllistä.

Pitkäaikaistyöttömyyden murtaminen vaatii porkkanan ja kepin yhdistelmää. Puheissa on jo vuosia ollut ajatus niin sanotusta Tanskan mallista, jossa työttömyysturva olisi korkealla tasolla työttömyyden alussa, mutta pienenisi merkittävästi työttömyyden jatkuessa. Tämä aktivoisi työtöntä hakemaan mahdollisimman pian uutta työtä.

Työttömyystuki on Tanskassa työttömyyden alussa jopa 90 prosenttia palkasta. Työttömyysaste on ollut vuosikausia 5–6 prosentin nurkilla, kun Suomen työttömyys liikkuu 7 prosentissa.

Ansiosidonnainen työttömyysturva on ollut monen hallituksen mietinnässä. Sitä on moitittu pitkään passivoivaksi. Tilastojen mukaan työttömistä osa aktivoituu vasta, kun ansiosidonnainen päättyy. Se ei ole hyvä työttömän kannalta, sillä työllistyminen on helpointa heti työttömyyden alussa.

Suomalaisen ansioturvan passivoivaa kestoa on kritisoinut jo vuosia teollisuusmaiden järjestö OECD raporteissaan. Porvarihallitus leikkasi ansiosidonnaisesta tuesta 100 päivää pois. Nyt sen kesto on 400 päivää.

Työmarkkinajärjestöt pohtivat jo työttömyysturvan porrastusta niin, että maksettu tuki pienenisi työttömyyden pitkittyessä. Nokikkain ovat Elinkeinoelämän keskusliiton EK:n ansioturvan selvää porrastusta kannattava linja ja SAK:n muutoksia epäilevä linja.

EK:n työelämäasioista vastaava johtaja Ilkka Oksala perustelee porrastusta juuri sillä, että työllistyminen jää usein vasta ansiosidonnaisen loppuhetkille.

Pelkkä tukien porrastaminen ei välttämättä edistä asiaa, vaan myös työttömien palveluiden pitää olla kunnossa. Yrityksille kannattaa luoda kannusteita työllistämiseen. Ammattiyhdistysliike vetoaa usein siihen, että Tanskassa porrastus on jyrkempi, mutta myös työllisyyspalvelut ovat runsaammat kuin Suomessa.

Työttömyyden nujertaminen ei onnistu ilman merkittäviä julkisia panostuksia. Kaikkein suurin inhimillinen ja taloudellinen kustannus tulee ilman työtä jäävien suomalaisten joutenolosta.

Toni Viljanmaa

Kommentoi