Tilaajalle

Pääkirjoitus: Eniten kärsii aina potilas

Vaasan terveyskeskus on ajautunut kriisiin. Lääkäreiden työkuorma terveyskeskuksessa on paisunut kohtuuttoman kovaksi, ja jonotusajat ovat venähtäneet pitkiksi. Kokeneiden, eläkeikää lähestyvien lääkäreiden aikaa palaa liian paljon nuorten, vastavalmistuneiden lääkäreiden perehdyttämiseen. Se on pois potilastyöstä.

Jotakin työtaakasta kertoo se, että yhtä terveyskeskuslääkäriä kohti on 2060 kuntalaista. Vuosien ajan tavoite on ollut 1700.

Terveyspalveluiden johtajan, johtavan ylilääkärin Markku Sirviön mukaan terveyskeskus tarvitsisi noin 7–10 lääkäriä lisää (Pohjalainen 2.11.).

Selvää on, ettei terveyskeskus näin kaaottisessa tilanteessa pysty takaamaan nopeaa hoitoonpääsyä, saati potilaiden arvostamien pitkien hoitosuhteiden säilymistä.

Ongelmat ovat tietysti tuttuja kaikkialta maasta. Perusterveydenhuollossa hoitoon pääsee Suomessa viikon kuluessa arviolta vain 40 prosenttia potilaista.

Mitenkään yllättävää ei ole, ettei paineistettu, kurjistunut työympäristö kiehdo vastavalmistuneita. Myös kokeneita lääkäreitä karkaa jatkuvasti yksityisille terveysasemille parempien työolojen ja kilpailukykyisten palkkojen perään.

Ilmiö näkyy terveyskeskuksissa työskentelevien virkasuhteisten lääkäreiden määrän pysähtymisenä paikoilleen. Kaikista lääkäreistä terveyskeskuksissa työskentelee enää vain noin 10 prosenttia.

Miten päivittäisestä työkuormasta selviytyvät ne, jotka jäävät? Markku Sirviön vastaus on hätkähdyttävä: joko lääkärit kestävät työkuormansa tai hoitavat potilaansa entistä nopeammin ja vähemmällä tarkkuudella, siis hutiloiden (Pohjalainen 2.11.).

Näin ei tietenkään pitäisi olla. Kyse on elintärkeästä asiasta: potilasturvallisuuden säilyttämisestä edes kohtuullisella tasolla, ja tasa-arvon takaamisesta hoitoon pääsyssä.

Kyynistynyt ja uupunut, ammattietiikkaansa rikkomaan joutunut lääkäri on potilaan silmissä arveluttava, pelottavakin.

Yllättävän vaikealta vaikuttaa myös Vaasan sairaanhoitopiirin erikoissairaanhoidon tilanne. Kiireettömään erikoissairaanhoitoon pääsy on hitainta koko maassa.

Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen (THL) tuoreen tilaston mukaan hoidon odotusajan mediaani on 68 vuorokautta, kun se lyhyimmillään on vain 32 vuorokautta.

Myös erikoissairaanhoidossa tärkeimpiä syitä jonotusaikoihin on lääkäripula. Vaasassa eniten jonoa on ortopedian ja kardiologien vastaanotoille, joilla potilasmäärätkin ovat suurimpia (Pohjalainen 2.11.).

Erikoissairaanhoito voi saada yhden kilpailijan lisää hoivajätti Mehiläisestä, joka nielaisee Pihlajalinnan. Suomen suurin terveys- ja hoivayhtiö sai jo hoidettavakseen esimerkiksi Länsi-Pohjan keskussairaalan, kun Meri-Lapin kunnat ulkoistivat sille erikoissairaanhoitonsa (HS 5.11.).

Lääkäriliitto on täysin syystä ottanut voimakkaasti kantaa etenkin julkisen perusterveydenhuollon kriittiseen tilaan.

Lääkäriliitto painottaa, että terveyskeskuslääkäreiden lähtökierteen katkaiseminen on välttämätöntä, jos terveyskeskukset halutaan pelastaa (Lääkärilehti 1.11.).

Päämäärä vaatii myös poliittista tahtoa. Ymmärrettävästi liitossa toivotaan hartaasti, että pääministeri Antti Rinteen (sd.) lupaus tuhannesta lisälääkäristä terveyskeskuksiin toteutuisi. Sen toteuttaminen vaatii ainakin työn sisältöjen muuttamista ja sellaisten töiden karsimista, joihin ei tarvita vuosia kestävää lääkärintutkintoa.

Johanna Jurkka

Kommentoi