Tilaajalle

Viljanviljelijöiden määrä vähenee ruokamaakunnassa – viivan alle ei tahdo jäädä joka vuosi juuri mitään

SEINÄJOKI

Kauhajokelainen viljelijä Niko Ranta pui tänä syksynä tilallaan lakoontunutta ruista.

– Ensi vuonna sitä tuskin pellossa kasvaa, hän sanoo.

Ongelmallinen yhtälö koostuu syysviljojen tautiriskien, kohonneiden tuotantokustannusten ja heiluvien viljan ostohintojen muuttujista. Jos riskejä haluaa välttää, siihen on olemassa helppo tapa.

– Aika pienen riskin vaihtoehto on vuokraus. Nykyisillä tuotantokustannuksilla ja hintatasolla sadan hehtaarin alasta jäisi 30 000–35 000 euroa käteen. Neljän tonnin satotasolla ei ole helppoa päästä tarvittavien tuotantokustannusten yli, Ranta sanoo.

Vuodesta 2011 asti tilaansa viljellyt Ranta osaa esittää keinoja, joilla kannattavuus paranee myös omatoimisesti. Esimerkiksi tilan koneinvestointeihin hän suhtautuu maltillisesti.

– Se riittää, millä tulee toimeen.

Kimppaostoista saatu säästö apulannassa ja kasvinsuojeluaineissa on hyvä alku. Vaihtoehtoinen lannoitus lietelannan tai kierrätyslannoitteiden avulla kannattaa myös hyödyntää.

– Satotaso ei tosin tällöin saa laskea vaan pysyä vähintään samana. Pienistä säästöpuroista syntyy lopulta joki: viisisataa sieltä, tonni tuolta, Ranta laskeskelee.

Satotason nostamisessa kustannusten ynnäily tulisi tehdä per tonni, ei per hehtaari, sillä Rannan mukaan muuten voi syntyä väärä kuva toiminnasta.

– Ero voi olla hurja, kymmeniä euroja, kuten satokisassa on nähty. Yksi mahdollisuus on uusien lajikkeiden valinta. Kannattaa etsiä uusia itselle sopivia lajikkeita. Kustannukset ovat tässä varsin pieniä, joten siemenkauppaa on syytä seurata.

Viljamarkkinoiden kattava seuranta Suomessa ja Suomen ulkopuolella on Rannalle arkipäiväinen rutiini.

– Vaikka sieltä ei heti hyötyä näkisikään, voi luvuista oppia tulkitsemaan tulevaa kehitystä.

Oikea lajike on Rannan mukaan tärkeä valinta. Esimerkiksi ohra kannattaa valita niin, että lajike voisi soveltua moneen käyttöön: mallastukseen, rehuksi ja tärkkelystarpeeseen.

– Sama lajikevalinta on hyvä pitää mielessä viljasopimuksia tehdessä. Kotieläintilalle, teollisuudelle ja kaupalle on jokaiselle omat tarpeensa.

Hyvä sopimus viljan ostosta takaa tulosta viivan alle. Kotieläintilan kanssa sopimus voi säästää kustannuksia merkittävästi. Tällöin on varmistettava ostajan maksukyky.

– Ostajia on aina paljon, mutta maksajista voi tulla pulaa.

Teollisuus ja kauppa ovat varmoja maksajia. Rannan mukaan tällöin voi kuitenkin tulla sidotuksi tiettyyn käyttötarkoitukseen. Rehu, tärkkelys ja mallas ovat silloin vaihtoehdot.

– Tänä kesänä ja vielä kesälläkin hinta olisi kannattanut kiinnittää ostajan kanssa. On silti muistettava varmistaa järkevä hintataso tuotantokustannuksiin nähden.

Ranta kertoo myyneensä ohraa vuoden 2011 jälkeen vain kaksi kuormaa alle 150 euron ja yhden alle 140 euron eri markkinatilanteissa.

– Pitää osata pelata tätä peliä.

Hintakiinnityksiä tehdään yleisesti vielä melko harvoin, koska hintaheilahtelut ja tuotantomäärä katovuoden sattuessa askarruttavat monia.

– Ostajilta toivoisi tietoa, miten viljelijä pääsisi parhaiten laatuvaatimuksiin. Myös lajikevalikoimaa olisi hyvä karsia, koska niitä on nyt liiaksi asti.

Teollisuudelta hän odottaa viljelijän saavan kohtuullista hintaa, jotta tuotantokustannukset saataisiin katettua. Me olemme vähenevä joukko, josta kannattaa pitää huolta, Ranta muistuttaa.

Kommentoi











Luetuimmat Pohjanmaan uutiset
  • Päivä
  • Viikko
  • Kuukausi



Luetuimmat urheilu-uutiset
  • Päivä
  • Viikko
  • Kuukausi

Lisää maakunnasta