Tilaajalle

Vaasalaistutkija keksi useita keinoja leipähävikin pienentämiseen vähittäiskaupoissa - muuhun Eurooppaan verrattuna leipäosastoissa on yksi huikea ero

VAASA

Ruokahävikki ei ole väistämätön asia, vaan jätteeksi joutuvien syömäkelpoisten elintarvikkeiden määrää voidaan olennaisesti vähentää. Hyvä keino on vallitsevien tapojen korvaaminen uusilla luovilla ratkaisuilla esimerkiksi vähittäiskaupassa.

Näin näkee Vaasan yliopiston projektitutkija Lotta Alhonnoro, joka viimeistelee parhaillaan väitöskirjaansa ruokahävikistä. Alhonnoro on keskittynyt leivän matkaan leipomosta jätteeksi. Tarkimmat havainnot tutkija on tehnyt kauppojen leipähyllyillä.

Tähänastisessa tutkimuksessa on Alhonnoron mukaan keskitytty lähinnä hävikin mittaamiseen ja kuluttajan rooliin. Tavallista kansalaista on usein syyllistetty nirsoksi tuhlariksi, mutta asia on paljon monisyisempi.

– Itse päädyin havainnoimaan tilannetta ja hakemaan ratkaisuja, miten hävikkiä voitaisiin vähentää kaupoissa. Toki kuluttajan rooli on iso, mutta hävikki on kokonaisuus, johon kaikilla verkoston toimijoilla on oma merkityksensä.

Alhonnoro kertoo, että leipä on yksi suurimmista hävikkiä tuottavista tuoteryhmistä suomalaisissa kaupoissa.

– Vain harvoin pois heitettävä leipä on homeessa, vaan päätös perustuu muihin tekijöihin, yleensä päivämäärään.

Leipomoissa leivän elinkaari on vielä kauppaakin lyhyempi.

– Leipomoiden omissa myymälöissä leipä alkaa olla hävikkiä jo iltapäivällä myymälän sulkeutuessa.

Tutkija on pannut ilokseen merkille, että moni asia on muuttunut jo tutkimusaikana. Ruokahävikki puhuttaa ja sen vähentämiseen haetaan ratkaisuja.

Yksi esimerkki on vanhenevien tuotteiden myyminen esimerkiksi 30 prosentin alennuksella. Osassa kaupoista alennus vielä tuplaantuu myöhäisillasta.

Alhonnoro näkee, että juuri leipähyllyillä hävikkiä voitaisiin edelleen vähentää joustavalla hinnoittelulla, joka perustuu nykytekniikkaan.

– Asiakas pyrkii yleensä valitsemaan uusimman tuotteen. Sähköisissä hintalapuissa tuotteen hinta voisi alentua sitä mukaa mitä vanhemman leivän kuluttaja hankkii. Alennettu hinta tekee tuotteen houkuttelevammaksi ostaa.

Alhonnoro uskoo, että yksi keino pienentää hävikkiä olisi massiivisiksi paisuneiden leipäosastojen valikoiman karsiminen.

– Moneen muuhun Euroopan maahan verrattuna Suomen ruokakaupoissa on aivan valtavat leipäosastot. Tarjontaan vaikuttavat leivissä käytettävät erilaiset viljat ja niiden sekoitukset, allergiat ja trendit sekä monenkokoiset pakkaukset. Myös eri puolilta maata tulevat leipäperinteet kasvattavat osastoa.

Tutkija uskoo, että tuotevalikoiman karsiminen ilman myrskyisää asiakaspalautetta on mahdollista, jos toimet tehdään harkiten ja asiakkaita kuunnellen.

– Leivissä, kuten monissa muissakin ruokatuotteissa, valikoima on kolminkertaistunut 20 vuodessa. On olemassa tutkimusviitteitä, että tuotevalikoiman rajaaminen onnistuu ilman, että asiakkaiden mielikuva tarjonnasta kärsii.

Tutkimukset kertovat myös siitä, että tekniikan avulla hävikki vähenee. Alhonnoro sanoo uskovansa tähän.

Hän korostaa, että tekniikasta saadaan hyöty irti vasta, kun järjestelmää pystytään hyödyntämään leipähyllylle asti. Henkilökunnalla täytyy olla riittävät valmiudet ja osaaminen tekniikan käyttöön.

– Voi olla, että esimerkiksi tilausjärjestelmä vaikuttaa ulkoa päin toimivalta, mutta käytännössä itse hyllyllä huomataan teknisiä kömmähdyksiä tai laitteita ei osata käyttää hävikin vähentämiseen. Lisäksi järjestelmät, joiden pitäisi valvoa, kuinka paljon ruokaa on hyllyissä, eivät aina kerro tilanteesta realistisesti. Toki tavaroiden tilaamiseen liittyy aina myös ihmisestä johtuvia inhimillisiä tekijöitä. Kyse on tekniikan, laiteiden ja ihmisten vuorovaikutuksesta.

Tutkija lisää, että vielä tehokkaammin hävikkiin voitaisiin vaikuttaa, jos tuotteita tilattaessa voitaisiin ottaa huomioon vaikkapa luontoon ja aikaan liittyviä asioita.

– Kaupassa pitäisi pystyä huomioimaan esimerkiksi sään ja yleisten palkkapäivien vaikutus leivän kysyntään.

Huomiotta ei voi jättää myöskään esimerkiksi pakkauksia ja tuotteiden sijoittelua.

Alhonnoro on havainnoinut, että kaupasta voi lähteä hävikkiin aivan uunituoretta leipää, jos pakkauksessa on jotain vikaa.

– Jos esimerkiksi sämpyläpussista puuttuu yksi sämpylä, tuotetta ei myydä alennushinnalla, vaan se päätyy jätteisiin. Samoin käy, jos pakkaus on hieman vioittunut tai siitä puuttuu päivämäärämerkintä.

Leipä täytti tutkijan odotukset

Kun Lotta Alhonnoro tutkimusaihetta rajatessaan päätyi leipään, hän ennakoi, että aihe on mielenkiintoinen. Nyt kuutisen vuotta myöhemmin hän tietää, että valinta täytti odotukset.

Vaikka tutkimus keskittyy vähittäiskaupan rooliin, ei kuluttajaakaan ole voinut sivuuttaa.

– Leipä on aina ollut suomalaisten peruselintarvike, jota tiesin päätyvän todella paljon hävikkiin. Tutkimuskohde osoittautui todella mielenkiintoiseksi. Leipä on näyttäytynyt välillä ongelmajätteenä.

Tutkija on kuitenkin huomannut, että suomalaiset yrittävät hyödyntää leipiään parhaan taitonsa mukaan.

– Kaupoista lähtee niin valtavasti tavaraa jaettavaksi leipäjonoissa, ettei kaikille löydy ottajaa. Ihmiset vievät leipiä myös sukulaisilleen, mutta päätyy niitä paljon myös esimerkiksi talleille. Olen törmännyt myös uutisiin, joiden mukaan leipää on viety luontoon pussitolkulla.

Alhonnoro muistuttaa, että leivän elinkaari on lyhentynyt rajusti historian saatossa.

– Ruisleipää leivottiin ennen pari kertaa vuodessa katon rajaan kuivumaan. Vihoviimeisistä leivistä ei saanut palaa irti kuin kirveellä. Tuntuu hassulta, että nykyään ruisleipä on hyvää vain muutaman päivän.

Alhonnoro kertoo syövänsä itse mieluiten kauraleipää.

– Pelkästään kaurasta tehty leipä ei säily kauhean kauan, joten osa pitää muistaa laittaa nopeasti pakkaseen, ettei leipä homehdu.

Omia kulutustottumuksia ruokahävikin tutkiminen ei ole hänellä muuttanut.

– Tätä on kysytty minulta usein. Olen aina ollut tarkkana, ettei ruokaa joutuisi roskiin, joten sama ajattelu on edelleen pinnalla. Homeista leipää en kelpuuta, mutta muuten pyrin kaikki syömään.

Alhonnoron väitöskirja tarkastetaan joko loppuvuodesta tai viimeistään alkuvuodesta. Hän pyrkii myös jatkamaan aiheen parissa.

– Olen kerännyt laajan aineiston saadakseni ymmärryksen ruokahävikistä, joten tutkimuksen jatkaminen olisi mieleistä.

Alhonnoro puhuu aiheesta Minä ja Tiede -yleisöluennolla 7. marraskuuta kello 18 yliopiston päärakennuksen Kurtén-salissa otsikolla "Ruokaa vai roskaa?"

Kommentoi











Luetuimmat Pohjanmaan uutiset
  • Päivä
  • Viikko
  • Kuukausi



Luetuimmat urheilu-uutiset
  • Päivä
  • Viikko
  • Kuukausi

Lisää maakunnasta