Mestoosplassilta Kylymään helevettiin

VAASA

Vähänkyrön muinaiset ja tuoreet nähtävyydet on koottu tuoreeksi esitteeksi, joka vie kulkijan kiviluoliin, hautaröykkiöille ja kosken äärelle. Vähänkyrön opaskerhon oppaat Sinikka Hakomäki ja Irma Kallio esittelevät Pohjalaisen lukijoille seudun kiehtovimmat kohteet.

Kaavontönkkä

Veikko Tuomisen hiekanhakureissu sai yllättävän käänteen, kun lapionkärkeen osui muinaisia veneenniittejä.

Kaavontönkkä paljastui 900-luvun viikinkiaikaiseksi haudaksi. Tuomisen 1930-luvulla tekemä löytö johti kolmen rautakautisen haudan jäljille. Näistä kaksi on ns. hautaröykkiöitä ja yksi venepolttohauta.

Argeologit kaivoivat Vähänkyrön kirkonkylässä sijaitsevan Huvikeskuksen takaa esiin hevosen kuolaimet, hopea- ja pronssikoruja, keihäänkärkiä ja kilvenkupuroita.

– Löydöt osoittavat, että haudattu henkilö on ollut varakas ja sotaisa, kertoo Irma Kallio Vähänkyrön Opaskerhosta.

Lähistöltä löytynyt karhunkynsi kielii taas siitä, että haudattu on kääritty karhunnahkaan, kuten tuohon aikaan oli tapana.

Hautaröykkiöt ovat tutkimusten mukaan peräisin 500-luvulta.

– Toisesta lienee löytynyt nuorehko nainen ja lapsi, Kallio kertoo.

Ristimäen muinaishauta

Perkiön kylässä sijaitseva Ristimäen muinaishauta on rautakautinen hautaröykkiö, jonka reunalta löytyneet esineet viittaavat merovingiajalle.

Noin kilometrin päästä löytynyt ehjä, pronssinen viinikauha on Vähänkyrön tunnetuin esinelöytö. Etelä-Italiassa 100-luvulla valmistettu viinikauha on päätynyt meriteitse 300-luvulla Kyrönmaalle.

Alkuperäinen Pääkköönmäeltä löytynyt viinikauha on esillä Suomen kansallismuseossa Helsingissä.

– Ihmiset haudattiin heille rakkaimpien esineiden kanssa. Viinikauha on todellinen harvinaisuus ja sen omistanut herra on ollut varsinainen ökyisäntä, opas Irma Kallio sanoo.

Mestoosplassi

Vöyrintien varressa sijaitsevalle Mestoosplassille ei kukaan kävellyt 1500–1700-luvuilla vapaaehtoisesti tuomittavaksi.

Kallioista mestauspaikkaa käytettiin aina vuoteen 1825, jonka jälkeen kuolemaantuomitut passitettiin Siperiaan.

Pyövelin käsittelyyn joutuivat henkilöt, joita syytettiin murhasta, noituudesta ja tuhopoltosta.

Pyöveli katkaisi pölkylle asetetun pään yhdellä iskulla. Saman kohtalon koki vielä tuomitun käsi, jolla rikos oli tehty.

Ruumiinosat nostettiin teilipyörille seurakuntalaisille kauhisteltaviksi. Mestaukset olivat julkisia tilaisuuksia, joissa väkeä riitti tungokseen asti.

– Naiset eivät selvinneet pelkällä mestauksella vaan heidän ruumiinsa vielä poltettiin roviolla, kertoo opas Sinikka Hakomäki.

Kylymä helevetti

Suuressa Pohjan sodassa käydyn Napuen taistelun jälkeen Vähänkyrön kaikki työikäiset miehet mahtuivat istumaan samalle kirkonpenkille.

– 70 prosenttia Kyrönmaan kenttäkelpoisista miehistä kuoli Napuen taistelussa, Irma Kallio kertoo.

Tämä lienee syy, miksi 1700-luvun alun isonvihan aikaan kyröläiset piiloutuivat venäläisiltä alueen metsiin ja kallioluoliin.

Vähänkyrön Hyyriässä sijaitseva Kylymä helevetti oli yksi piilopaikoista.

– Elämä kivenonkaloissa kovilla paukkupakkasilla oli armotonta. Moni päätyi kuitenkin orjaksi Venäjälle, Sinikka Hakomäki kertoo.

Seppälän mylly

Kyrönjoen varressa on ollut vuosisatojen aikana useita myllyjä. Yksi niistä on Annalankosken kupeessa sijaitseva Seppälän mylly, joka on nykyisin Vähäkyrö-Seuran omistama.

Vähänkyrön myllyosuuskunta hankki myllyn itselleen 7 000 markalla 1900-luvun alussa.

Viime vuonna mylly sai uuden pärekaton. Sisäremontti on vielä kesken.

– Savilahti-talossa on nähtävillä valokuvanäyttely Kyrönjoen myllyistä. Sen ovat keränneet Esa ja Marja-Liisa Kriikku, sanoo Irma Kallio.

KATARIINA PAAJASTE

Kommentoi




Luetuimmat Pohjanmaan uutiset
  • Päivä
  • Viikko
  • Kuukausi

Luetuimmat poliisiuutiset
  • Päivä
  • Viikko
  • Kuukausi
Luetuimmat urheilu-uutiset
  • Päivä
  • Viikko
  • Kuukausi




Lisää maakunnasta