Tilaajalle

Kuortanelaisjuuret omaava entinen seiväshyppääjä selvitti, kuinka on kautta aikain kirjoitettu Suomen naishiihtäjistä

Vuoden 1952 talviolympialaisista Norjan Oslosta Lydia Widemanilla, Mirja Hietamiehellä ja Siiri Rantasella oli tuomisinaan täysi mitalien värisuora, ja suomalaiskolmikon menestyksekäs hiihtomatka oli kymmenen kilometriä.

Mahdettiinko sen menestyksen hetkellä kovin paljon pohtia lehdistön ja muun tiedonvälityksen vallitsevaa naisurheilijakuvaa ja sen kuvan muutostarpeita?

Vahvasti tämä naiskolmikko on kyllä vaikuttanut siihen, että urheilujournalismi ei enää kerro hiihtelevistä tyttösistä vaan, silloin kun aihetta on, urheilusankareista.

Perjantaina tarkastettavassa väitöskirjassaan liikuntatieteen maisteri Annu Kaivosaari on perehtynyt naishiihtäjien representoinnin - eli kuvauksen tai esittämisen - muutoksiin Urheilulehden teksteissä lähes sadan vuoden aikana.

Juuri vuoden 1952 voi lukea merkittäviin hetkiin arvioitaessa naishiihtäjien ja urheilujournalismin suhteen muutoksia.

– Tuolloin naishiihto otettiin mukaan olympialaisten ohjelmaan. Tämän jälkeen kirjoittelu lisääntyi huomattavasti ja kirjoitukset myös muuttuivat urheilua ja menestystä korostavaan suuntaan. Voitaisiinkin sanoa, että mitalin kiilto silmissä suomalainen urheiluyleisö innostui myös naisten hiihdosta. Kiinnostus siis kasvoi, kun ymmärrettiin että myös naiset tuovat jatkossa mitaleja Suomeen.

Tutkimusaineiston alkujaksolle tyypillisiä olivat naiseuden ja koomisuuden kuvaukset.

– Niiden tilalle tulivat ensin yksilöllisyyttä ja yksityiselämää korostavat sekä lopulta naishiihtäjät vakavasti ottavat, ajoittain jopa sankarikuvaa välittävät kuvaukset. Niin sanottua tytöttelyä ei ollut havaittavissa enää 2000-luvun kirjoituksissa muuten kuin naishiihtäjien itsensä esittämissä suorissa lainauksissa.

– Naisurheilijat voidaan kuvata mediassa jo tasa-arvoisina, ammattimaisesti valmentautuvina urheilusankareina, mutta eivät muutokset ole tapahtuneet yhdessä yksittäisessä hetkessä vaan pikku hiljaa.

Kaivosaari kertaa, kuinka 1970-luvulla Helena Takalon ja Hilkka Riihivuoren menestys nostettiin näkyvään asemaan ja heitä kuvattiin jo vakavasti asiaansa suhtautuvina urheilijoina.

– Vasta 1980–90-luvuilla ja Marja-Liisa Kirvesniemen ja Marjo Matikaisen kohdalla puhuisin sankarikuvauksista. Merkittävä tekijä tasa-arvoistumisen taustalla on varmasti ollut se, että suomalaisten naishiihtäjien menestys on ollut taattua koko historian ajan. Muutamia menestyksettömiä kausia on mahtunut joukkoon, mutta aina on tullut uusi menestyksekäs sukupolvi. Jo noissa ensimmäisissä olympialaisissa vuonna 1952 Suomen naiset ottivat kolmoisvoiton lisäksi viidennen sijan naisten kympillä.

– Muutokset median naisurheilijakuvassa ovat toki myös seurausta yhteiskunnallisista muutoksista, erityisesti naisen asemaan ja yleiseen tasa-arvokehitykseen liittyen. Samalla kun naiskuva on muuttunut ja sukupuolinormit ovat laajentuneet, on urheilevien naisten toiminta tullut yleisesti hyväksyttävämmäksi, jopa ihailtavaksi.

Hiihtäjä Marjo Matikaisen urheilu-uralta muistetaan menestys mutta myös eräs kipakka kommentti.

Länsi-Saksan Oberstdorfissa vuonna 1987 hän voitti ensimmäisen MM-kultansa, ja matkana oli viisi kilometriä. Väliaikapaikalle tullessaan Matikainen peräsi ladulle havuja, jotta saisi lumipaakut irti suksista. Vaatimusta vahvisti kirosana.

– Varmasti merkityksellinen kommentti, kun se on elänyt ihmisten puheissa jo 30 vuoden ajan. En usko, että enää moiseen kiinnitettäisiin sen kummempaa huomiota, mutta tuon ajan naishiihtäjän sanomana se on ollut radikaalimpaa. Tuolloin urheilukulttuuri oli vielä huomattavan paljon maskuliinisempi instituutio kuin nyt, vertaa Annu Kaivosaari.

Urheilusta puhuttaessa viitataan hänen mukaansa usein maskuliinisen hegemonian käsitteeseen: miesten yliotteeseen urheilun piirissä.

– Miesurheilu on perinteisesti nähty oikeaksi ja aidoksi urheiluksi, urheilun mittapuuksi, johon toisarvoinen naisurheilu peilautuu. Eronteko mies- ja naisurheilun välillä on ollut merkittävää vielä 1980-luvun lopulla; miehelle "havuja, perkele"-kommentti olisi sopinut ilman muuta hyvin, kun naisen sanoina se on kuulostanut varsin vieraalta.

– Se kommentti on suorastaan rikkonut yleistä yhteiskunnan naisnormia, jonka mukaan nainen on miehen rinnalla vaatimaton, siveellinen ja herttainen. Muutos on ollut suuri, ja nainen voi yleisen naiskäsityksenkin mukaan olla jo onneksi paljon muutakin. Mutta hienoa normin rikkomista aikanaan.

LitM Annu Kaivosaaren liikunnan yhteiskuntatieteiden väitöskirjan nimenä on Lempeä Lydia - voimakas Björgen; naishiihtäjien representoinnin muutokset UrheiIulehden teksteissä vuosina 1905–2010.

Kaivosaari on valmistunut ylioppilaaksi Kuortaneen urheilulukiosta vuonna 2002. Liikuntatieteen maisteriksi hän valmistui Jyväskylän yliopistosta vuonna 2007 ja työskenteli liikunnan ja terveystiedon opettajana Jyväskylän normaalikoulussa vuosina 2007–08.

Vuodesta 2008 lähtien Kaivosaari on työskennellyt liikuntakasvatuksen yliopisto-opettajana Itä-Suomen yliopistossa Joensuun kampuksella: hän kouluttaa tulevia luokanopettajia.

Kaivosaari on itse entinen yleisurheilija, päälajinaan seiväshyppy, ja hän edusti Kuortaneen Kuntoa tyttönimellään Mäkelä.

REIJO HEIKKILÄ

Kommentoi

Luetuimmat Pohjanmaan uutiset
  • Päivä
  • Viikko
  • Kuukausi
Uusimmat Pohjanmaan uutiset
Luetuimmat poliisiuutiset
  • Päivä
  • Viikko
  • Kuukausi
Luetuimmat urheilu-uutiset
  • Päivä
  • Viikko
  • Kuukausi


Osta Digilehti ja verkon kaikki sisällöt! 1kk vain 14,90€

Osta