Tilaajalle

Eteläpohjalaisen körttijohtajan ja mahtimiehen hautakivi uhkaa kaatua – ”Tämä on kulttuurihistoriallinen skandaali ja mesenaattia etsitään”, julistaa tyttären pojanpoika

Lapualaisen herännäisjohtajan, rovasti Wilhelmi Malmivaaran (1854–1922) jyhkeä hautakivi on vaarassa kaatua Lapuan hautausmaalla.

– Sitä on seurattu itse asiassa jo jonkin aikaa ja se on lähtenyt kallistumaan. On pitänyt laittaa turvallisuussyistä ihan tukea siihen, ettei se keikahda kenenkään päälle, vahvistaa Lapuan tuomiokirkkoseurakunnan kirkkoherra ja tuomiorovasti Matti Salomäki.

Onko haudan haltija käynyt pönkkäämässä hautakiven?

– Hän oli ilmeisesti ainakin aluksi sen tehnyt. En ole varma, onko seurakunta käynyt sitä vielä varmemmin laittamassa.

Toimitus ei tavoittanut seurakunnan puistopäällikköä kommentoimaan asiaa.

Hautakivestä huolehtiminen ei kuulu seurakunnalle. On haudan haltijan vastuulla, että hautakivi on turvallinen ja pysyy pystyssä.

– Toki seurakuntakin huolehtii turvallisuudesta. Jos näkyy uhkaavaa tilanne, asiaan puututaan. Siellä kulkee paljon ihmisiä, lapsiakin, ettei se kaadu kenenkään päälle, Salomäki tarkentaa.

Onko hautakivi paikalla, jossa on paljon kulkua?

– Ei se varsinaisesti millekään väylälle kaadu. Aina siinä pieni riski on, että leikkivä lapsi liikkuu siinä.

Onko haudan hallitsija Jaakko Lammi Lapualta?

– Kyllä tällainen tieto on, kirkkoherra Salomäki sanoo.

– Isoäiti, eli mummini Aili Lammi oli Wilhelmi Malmivaaran tytär. Eli minä olen tyttären pojanpoika. Olen haudan haltija ja minulla on vastuu tästä. Minulla on oikeus tilata urakka, mutta en omista vaadittua 6 000 euroa, mitä hautakiviyhtiö vaatii, Jaakko Lammi kertoo.

Koska pönkkäys on tehty?

– Pari päivää ennen itsenäisyyspäivää minä sen pönkkäsin. Oman budjetin mukaan, ja se ei mitään kustantanut, mutta rumahan se on, Lammi myöntää.

Lammin mukaan puistopäällikkö määräsi Malmivaaran hautakiven pönkkäyksen marras–joulukuun vaihteessa.

Haudan haltija katkerana suvun kroisoksille

– Minulla on juridinen vastuu, jos se tappaa jonkun. Minä saan kuolemantuottamussyytteen. Tuo kivihän surmaa sekunnissa, jos se päättää kaatua. Tämä on kriisipisteessä. Tämä on enemmän kuin skandaali, Lammi kertoo dramaattisesti.

Lammi uhkuu turhautumistaan suvun muihin jäseniin, ja kertoo, ettei ole tavoittanut viime aikoina esimerkiksi sukuseuran puheenjohtajaa. Helsingissä ja Vaasassa oleva suku ei vastaa hänen mukaansa niin soittoihin, tekstareihin kuin sähköposteihinkaan.

– Olen seurannut kallistumaa kymmenen vuotta ja kehottanut suvun kroisoksia puuttumaan asiaan hyvän sään aikana. Nyt se on mennyt siihen pisteeseen, että puutarhuri (Seurakunnan puistopäällikkö) määräsi pönkkäyksen ja se on uhka turvallisuudelle, Lammi puhkuu.

Etsinnässä körttihenkinen rahoittaja

Vuonna 1962 Lapualla syntynyt Lammi ehti asua vuosikymmeniä Helsingissä ja palasi muutama vuosi sitten takaisin synnyinpitäjäänsä ostettuaan tyhjän puukoulun Kauhajärven suunnalta.

– Olen pyrkinyt kaikkeni tekemään. Tuo vaatii kaivurin ja nostoauton, ja se on viiden, kuuden tonnin homma. Nyt on routa päällä. Tuhat ihmistä näkee tuon ruman näyn joulun aikana ja se herättää kiinnostusta ja kummastusta, Lammi epäilee.

– Tämä on kulttuurihistoriallinen skandaali ja mesenaattia etsitään. Tähän pitäisi nyt kiireesti saada körttihenkinen rahoittajataho ja tilata urakka. Se on päivän kahden homma, haudan haltija uskoo.

Sukuseuralle haudan hallinta ei kuulu

Wilhelmi Malmivaara syntyi Lapualla kuuluisan herännäisjohtajan Nils Gustaf Malmbergin perheeseen vuonna 1854.

Nils Gustaf Malmbergin sukuseura ry:n puheenjohtaja Kerkko Luosto on tietoinen suvun mahtimiehen hautakiven kallistumasta.

– Tämä on hyvin vaikea aihe. Haudan hallinta ei kuulu missään nimessä sukuseuralle, Luosto kiirehtii sanomaan heti kärkeen.

Luosto ei ole ihan varma, kuuluuko haudan vastuut hänen sukulaiselleen Jaakko Lammille, eikä hän ole ehtinyt tarkistaa asiaa.

Jaakko Lammi on kuitenkin teidän sukulaisenne, eikä vain?

– Hän on suoraan alenevassa haarassa Wilhelmi Malmivaaran jälkeläinen, kuten olen minäkin.

Onko seurakunnasta on oltu teihin yhteydessä, että hauta pitää pönkätä ja perustaa uudelleen?

– On oltu. En ole työkiireiden takia ehtinyt tähän mitään vastata, Tampereen yliopistossa yliopistonlehtorina toimiva Kerkko Luosto puolustautuu.

– Sukuseuran kannalta kiusallinen kysymys on, ettemme me ole asian omistajia juridisesti ja meillä ei ole varoja siihen varsinaisesti. Meidän pitää vaan tietyllä tapaa ohjata tätä keskustelua asiasta.

– Me emme ole saaneet oikeastaan vielä vahvistusta sille, että tämä (hautakivi) on todella kallistunut. Tai se on nähtävästi kallistunut, mutta että onko se uhka kaatumiselle vai ei?

Minulla on (toimituksessa) valokuvia, jossa se on pönkätty ja siinä lukee kaatumisvaara.

– Joo, mutta minä käsittäisin niin, että Jaakko Lammi on sen itse pönkännyt. Jaakko Lammi on meille jo pari vuotta sitten sanonut, että se on kaatumassa.

– Me olemme tietenkin ottaneet asian vakavasti. Useammat ihmiset ovat käyneet katsomassa hautakiveä, eikä kukaan ole ollut sitä mieltä, että se olisi kaatumassa. Voihan olla, että tilanne on muuttunut, mutta minä en ole saanut vahvistusta siitä, Luosto kommentoi.

– Meidän (sukuseuran) osalta tämä asia on hyvin kesken. Minulla on ollut todella pahat työkiireet tässä, kertoo Luosto, jolla on myös dosentuuri matematiikan ja tilastotieteen osastolla Helsingin yliopistossa.

Pidättekö mahdollisena, että sukuseura järjestää keräyskampanjan keskuudessaan, mikäli hautakivi pitää uudelleen tukea?

– Joo, tämä olisi ihan mahdollista. Tietenkin jos osoittautuu, että tämä on se, mitä pitää tehdä. Jos osoittautuu, että hautakiven varmistamiseksi se pitää korjata ja oikoa. Totta kai sukuseura on tähän valmis, mutta meidän täytyy myös kysellä, minkä suuruusluokan kustannuksista tässä on kyse. Kaikki on tässä suhteessa vielä avoinna.

Jaakko Lammin mukaan kustannusarvio on 5 000–6 000 euroa.

– Se kuulostaa aika kovalta.

Onko teillä tulossa sukuseuran kokousta, jossa selvittelette asiaa?

– Sukuseura kokoontuu virallisesti vain vuosikokoukseen, mutta sukuseuran hallitus on jatkuvasti toiminnassa. Hallituksessa tästä on keskusteltu ihan joulukuun alkupuolella.

Hautakivi ei varmasti voi jäädä jatkuvan puupönkän varaan?

– Varmasti se pitää sulan maan aikana sitten sieltä pohjakiviä myöden oikaista suoraan, kirkkoherra Matti Salomäki kommentoi.

Kuinka usein tällaisia kaatumisvaaroja tulee esiin?

– Tämä on poikkeuksellisen iso kivi. Siinä on monta kiveä liitettynä yhteen.

Salomäen mukaan yhtä isoja, ainakin puolitoista metriä korkeita hautamuistomerkkejä ei Lapuan hautausmaalla edes ole kovin paljon.

– Pääosin noita pienempiä on helpompia oikaista, eivätkä ne aiheuta niin suurta riskiä. Kyllähän maa kaiken aikaa elää ja kivet liikkuvat, joten niitä joutuu kaiken aikaa tarkkailemaan ja korjailemaan.

Lapualaisen herännäisjohtajan, kansanedustajan, virsirunoilijan ja rovastin kuolemasta tulee kuluneeksi sata vuotta tammikuussa 2022.

– Hän on ollut kirkkohistorian valossa tärkeä henkilö. Olisi tärkeä saada se kuntoon, Lapuan tuomiokirkkoseurakunnan tuomiorovasti Matti Salomäki toivoo.

Fakta: Malmivaara nosti herännäisyyden uuteen kukoistukseen

Kirjailija, pappispoliitikko ja herännäisjohtaja Wilhelmi Malmivaara yhdisti toiminnassaan kirkollisen herätysliikeuskonnollisuuden ja fennomanian ideologian.

Malmivaara nosti herännäisyyden uuteen kukoistukseen 1890-luvulta eteenpäin ja loi maallikkojohtoisesta herännäisyydestä pappisjohtoisen, kirkollisen herätysliikkeen.

Malmivaara oli suomalaisen puolueen ja kokoomuksen kansanedustaja vuosina 1907–1914 ja 1917–1919 (Kokoomus 1918–1919). Pappissäädyn jäsen vuosien 1897, 1899, 1900 ja 1904–05 säätyvaltiopäivillä ja kirkolliskokouksen jäsen 1898, 1908, 1913 ja 1918.

Lapuan kirkkoherrana hän toimi vuodet 1900–1922. Lapuan Karhunmäen kristillinen opisto oli Suomen ensimmäinen herännäisopisto. Opiston laittoivat alulle rehtori Mauno Rosendal, rovasti Wilhelmi Malmivaara ja maanviljelijä Juho Malkamäki. Opisto vihittiin käyttöön syksyllä 1914. Sen tarkoituksena oli tarjota herännäisyyteen pohjaavaa opetusta ja kasvatusta. Malmivaara omaksui ehdottoman raittiuden kannan ja kotiutti sen herännäisyyteen.

Malmivaara oli myös virsirunoilija. Hän runoili muun muassa suomalaisen virsikirjan virren numero 631, Oi Herra, jos mä matkamies maan. Vuonna 1893 hän uudisti herännyttä kansaa yhdistävän veisuukirjan Siionin Virret. Vuonna 1888 Malmivaara perusti Hengellisen Kuukauslehden.

Perhe-elämässään hän koki useita raskaita menetyksiä. Kiuruvedellä pappina toimiessaan hänen neljä lastaan kuoli lavantautiin ja vielä myöhemmin Lapualla menehtyivät hänen kaksi tytärtään sekä vaimo.

Lähde: Ilkan ja Pohjalaisen arkisto, eteläpohjalaiset virret ja Porvarillisen työn arkisto

Kommentoi











Luetuimmat Pohjanmaan uutiset
  • Päivä
  • Viikko
  • Kuukausi



Suosituimmat poliisiuutiset
  • Päivä
  • Viikko
  • Kuukausi
Luetuimmat urheilu-uutiset
  • Päivä
  • Viikko
  • Kuukausi

Lisää maakunnasta