Tilaajalle

Suosikkikirjailijat vierailivat Vaasassa- Kjell Westön ja Juha Itkosen kirjeenvaihdosta tuli kirja

VAASA

Oletko Juha tänään pikkutakkimies vai villapaitamies, kysyy Kjell Westö Juha Itkoselta vaasalaisessa hotellissa. Itkonen vastaa pikkutakin jääneen kotiin, joten villapaidalla mennään. Westölle rento villapaitakoodi passaa hyvin pakkasillassa.

Kirjailijat ovat saapuneet torstai-illaksi Vaasaan kertomaan syksyllä julkaistusta kirjeenvaihtokirjastaan 7+7. Kultur Österbottenin ja Förlaget-kustantamon järjestämä ruotsinkielinen tilaisuus oli osa Svenska veckan -ohjelmistoa.

- Olemme syksyn mittaan esiintyneet paljon. Hiljattain olimme esimerkiksi Göteborgin kirjamessuilla, kyllä ruotsi sujuu minultakin jo aika sujuvasti, Itkonen kertoo.

Aloite kirjeenvaihtoromaanin kirjoittamiseen tuli kustantajalta. Kumpikin innostui ideasta heti.

Ennestään miehet olivat hyvänpäivän tuttuja, syvällisesti he eivät toisiaan tunteneet. Ja niin oli tulevan kirjan kannalta hyvä, Westö ja Itkonen uskovat.

Kun toisen historiaa ja mahdollisia tabuteemoja ei tiennyt, saattoi kirjoittaa vapaasti mistä vain.

Miesten taustoissa oli yhteneväisyyksiä paljonkin. Molemmat olivat toimittajia ennen kirjailijaksi ryhtymistään. Kumpikin oli romaanien ohessa kirjoittanut muutakin, esimerkiksi kolumneja, myös kiinnostus yhteiskunnallisiin asioihin oli samankaltaista.

Kirjeenvaihdolle rakentuva kirja ei Suomessa ole kovin yleinen kirjan muoto. Jossain 7+7 -kirjaa on uumoiltu välityöksi. Tekijät eivät vähättelevää luonnehdintaa jaa.

– Ihan kuin kaikki muu paitsi perinteisen romaanin kirjoittaminen olisi puuhastelua. Suhtaudun työhöni intohimoisesti ja kaikki kirjoittaminen on minulle vakavaa hommaa, Westö toteaa.

Ensimmäisen kirjeen kirjoitti Juha Itkonen. Siinä hän muistelee ensi kohtaamistaan Westön kanssa.

Hän haastatteli nuorena toimittajanplanttuna vuonna 1997 suuresti ihailemaansa kirjailijaa ja juttukeikka oli painunut hyvin mieleen. Myös Westö muisti kohtaamisen.

Ajan mittaan kirjeet syvenivät ja niiden sävy oli yhä luottamuksellisempi. Hyvänpäivän tutuista tuli ystäviä. Kumpikin kirjoitti äidinkielellään, Itkonen suomeksi, Westö ruotsiksi.

– Kirjoitimme spontaanisti, teemoja ei mitenkään sovittu etukäteen, Itkonen sanoo.

Kaiken kaikkiaan kirjeprojekti oli intensiivinen ja antoisa.

Kirjeen saapuminen oli odotettu ilo ja vastakirjeeseen paneuduttiin rauhassa, ajatuksia kypsytellen.

Olennaista oli viive, vastakohta Twitter-räiskinnälle ja muulle aikamme pikaviestinnälle.

– Kirjoittaminen on hyvä keino selvittää, mitä oikein ajattelee eri asioista, kirjailijat summaavat.

Kirjeissään itkonen ja Westö pohtivat elämää laajalla skaalalla: muistin olemusta, isyyttä, miehen roolia, #metoota, hiihtoa, ilmastonmuutosta, musiikkia.

Käsittelyksi tulivat myös kirjailijan työn valo- ja varjopuolet. Lyttäävän kritiikin aiheuttamat pettymykset, pelot ja kateus. Ja toisaalta se huimaava onnentunne, kun saa työhuoneessaan istuen liikkua vapaasti ajassa ja ihmismielessä.

Yhteinen projekti on jättänyt jälkensä kirjailijoiden mieliin.

– Kun jotain kiinnostavaa tapahtuu, tulee heti mieleen, että tästä pitää kirjoittaa Juhalle, Westö sanoo.

Kommentoi











Suosituimmat kulttuuriuutiset
  • Päivä
  • Viikko
  • Kuukausi




  • Uutiset
  • Urheilu
  • Videosarjat