Tilaajalle

Olivatko kaksi pohjalaista nuorta miestä matkalla murhaamaan pääministeriä 1930-luvulla? – traaginen ilta Seinäjoella päättyi kaksoisitsemurhaan

SEINÄJOKI

Helluntain vastaisena yönä 1930 Seinäjoen keskustassa kajahti kaksi laukausta. Ne ammuttiin 6,35-kaliiberisella taskupistoolilla.

Paikka oli Kalevankadulla sijainneen Sparvinin talon tienoo. Tuo laukaus vei 23-vuotiaan Yrjö Hissan hengen. Toiseen, jonkin ajan päästä ammuttuun laukaukseen kuoli hänen ystävänsä Jussi Perämäki, 27. Myös hän riisti hengen itseltään.

Kahden lapuanliikkeeseen kuuluneen nuoren miehen kaksoisitsemurha herätti valtavasti kohua. Tapaus oli nopeasti kaikkien huulilla.

Mitä tuona yönä tapahtui? Miksi kaksi parhaassa voimissaan ollutta nuorta miestä tappoi itsensä?

Ratkaisematon tapaus

Mikko Karppala, 90, istuu kotinsa keittiössä Lapualla ja levittää eteensä valokuva-albumin. Sen ensimmäisellä aukeamalla on sanomalehdestä leikattu kellastunut risti-ilmoitus, Hissan ja Perämäen yhteinen. Kahden ristin alla lukee teksti: Matkalla isänmaan asioissa poistuivat äkkiä täältä.

Tuosta kohtalokkaasta yöstä Seinäjoella tulee ensi vuonna kuluneeksi yhdeksänkymmentä vuotta. Karppalan albumin kuviin kätkeytyy Suomen poliittisen historian yksi merkillinen, ratkaisematon mysteeri.

Karppala on pyöritellyt sitä mielessään, sillä Yrjö Hissa oli hänen enonsa.

– Kukaan ei tiedä totuutta. Tapahtumista liikkuu monta eri tarinaa, Karppala sanoo.

Tietoa enemmän on huhuja. Ne alkoivat liikkua nopeasti myös kesällä 1930, kun tieto kahden nuoren miehen väkivaltaisesta kuolemasta levisi.

Puhuttiin, että Hissa ja Perämäki olivat saaneet tehtäväkseen murhata pääministeri Kyösti Kallion, joka oli matkalla Seinäjoen kautta kotiinsa Nivalaan. Väkivalta ja muilutukset leimusivat liikkeen parissa jo, ja Kallio oli todennäköinen kohde aktivistien listalla. Tämä oli kieltäytynyt astumasta kansanliikkeen johtoon. Seinäjoella oli vedetty pitkää tikkua pareittain siitä, kuka pääministerin ampuisi. Tarinan mukaan arpa lankesi Hissalle ja Perämälle, jotka eivät tekoon kuitenkaan kyenneet.

Alettiin etsiä merkkejä Hissan ja Perämäen käytöksestä. Sellaisia, jotka olisivat ennakoineet tekoa. Yksi todisti Hissan olleen synkkämielinen ja sulkeutunut jo jonkin aikaa. Toinen luonnehti Perämäkeä yltiöpäiseksi ja kykeneväksi käsittämältä näyttäviin tekoihin. Kolmas tiesi kertoa Hissan tekoa edeltävänä yönä pyytäneen sisartaan rukoilemaan puolestaan.

Tarinat saivat muitakin kierroksia. Pian kerrottiin juttua, että Hissa ja Perämäki olisivat päässeet Kallion juttusille, ja että tämä olisi onnistunut kääntämään murhaajiensa päät.

Hiljaisuus enon muiston ympärillä

Mikko Karppala on Hissan suvun vanhin ja ainoita, jolla on suora kosketus noihin tapahtumiin. Tosin hän oli kesällä 1930 vain vuoden ikäinen. Enostaan hän ei muista mitään; sen sijaan enon muiston ympärille seuraavina vuosina laskeutuneen hiljaisuuden hän muistaa.

– En koskaan kuullut isovanhempieni puhuvan tapauksesta. Tapahtuma oli tietysti heille kova paikka. Äitinikään ei siitä puhunut. Itse kiinnostuin asiasta vasta lukioikäisenä.

Hissojen perheessä oli yhdeksän lasta. Suurperheen isä Jaakko Hissa oli tunnettu lapualainen liikemies, joka muun muassa perusti pitäjään sen ensimmäisen kirjakaupan. Mikko Karppalan mukaan Yrjön kuolema oli kova paikka siksikin, että perheessä vierastettiin radikaalia oikeistolaisuutta. Veljessarjasta vain Yrjö tempautui lapuanliikkeeseen. Hän oli osallistunut ystävänsä Jussi Perämäen tavoin Työn ääni -lehden kirjapainon särkemiseen Vaasassa. Tapausta oli käsitelty oikeudessa vain joitain päiviä ennen itsemurhaa.

– Isovanhemmat olivat liikettä vastaan. He eivät pitäneet, että siinä oltiin mukana. Yrjö oli salskea ja komea poika, urheilija ja innokas suojeluskuntalainen, jolle lapuanliike oli elämän keskeinen asia, Mikko Karppala kertoo.

Yhtä hiljaa on oltu Jussi Perämäen suvussa. Puhelinsoitolla tavoitettu Matti Pellinen kertoo, ettei tapausta koskaan nostettu esiin.

– Koin, että äitini piti tapahtumaa hyvin surullisena. Takaraivossani on ollut selvittää mitä tapahtui. Tietoni ovat hyvin rajalliset.

Jäljellä ovat vain huhupuheet ja tarinat. Lapuanliikkeen parissa kaksoisitsemurhasta tehtiin välittömästi myytti ja Hissasta ja Perämäestä tehtiin liikkeessä isänmaan sankareita. Heidät haudattiin viiden päivän kuluttua. Vainajat saivat suurelliset sankarihautajaiset. Lapualla on harvoin nähty vastaavaa: Läsnä oli toistatuhatta henkeä. Oli suojeluskunnan kunniavartiostoa ja juhlallisia puheita. Suojeluskuntien ja muiden tahojen edustajia saapui pitkin maakuntaa. Sähkösanomatervehdyksiä vastaanotettiin ympäri maata.

Vihtori Kosolan päätoimittama Aktivisti-lehti raportoi hautajaisista neljän sivun verran otsikolla Kaksi valkoista sankaripoikaa.

Puheen piti Etelä-Pohjanmaan Pankin johtaja, Lapuan entinen nimismies ja lapuanliikkeen sisärenkaan jäsen Yrjö Nikula. Hänet tunnettiin liikkeen terrorin merkittävänä organisoijana. Nikula tunsi Hissan ja Perämäen hyvin: Nikula oli johtanut iskua Työn Äänen kirjapainoon. Hän myös omisti liikkeen Aktivisti-lehden.

Lehdistö kertoi

Veriyöstä Seinäjoella uutisoivat muutkin kuin lapuanliikkeen lehdet. Muun muassa Vaasa ja Turun Sanomat julkaisivat tapahtuneesta jutut 10.6. ilmestyneissä lehdissään. Ilkan mukaan yön tapahtumat etenivät seuraavasti:.

Kahdeksan lapualaista oli ollut viettämässä iltaa Seinäjoella. He olivat vuokranneet itselleen huoneen Seurahuoneelta. Sieltä siirryttiin iltamaan yhteistalolle, josta poikettiin asemalla iltajunan aikaan. Sen jälkeen siirryttiin Seurahuoneelle nauttimaan virvokkeita ja voileipiä. Jonkin ajan kuluttua osa seurueesta palasi Lapualle.

Jussi Talvitie, ylioppilas Mauri Nikula ja konstaapeli Matti Nikula jäivät Hissan ja Perämäen kanssa Seinäjoelle. Kaikki kuuluivat lapuanliikkeen niin sanottuun rankaisuosastoon, terroria harjoittaneeseen iskujoukkoon. Kaksi Nikulaa osallistuivat myöhemmin kesällä muun muassa suutari Erik Mätön kuolemaan johtaneeseen muilutukseen ja pahoinpitelyyn.

Kotiinlähtöä alettiin tehdä kahden kolmen aikaan yöllä. Tilattiin auto Sparvinin talon edustalle. Muut nousivat autoon, mutta Hissa jäi lankkukasan päälle istumaan. Siihen hän ampui itsensä siihen.

Toinen pohjalaislehti tietää kertoa lisää yksityiskohtia. Miehiä Lapualle viemässä ollut Rintamäki-niminen autonkuljettaja haki paikalle päivystävän konstaapeli Turpan, joka haki paikalle tohtori Huhtalan. Lääkäri totesi Hissan kuolleeksi.

Tapahtumat olivat jo herättäneet lähitalojen asukkaiden huomion. Perämäki oli suunniltaan ja itki ruumiin äärellä. Hän kysyi Matti Nikulalta asetta. Hänen näytettyä pistooliaan Perämäki oli temmannut sen Nikulan kädestä ja ampunut itseään välittömästi päähän. Hissan kuolemasta oli kulunut puolisen tuntia.

Paikalla oli pian useita lääkäreitä; heillä oli ollut sattumoisin kokous Seinäjoella. Ilkan tietojen mukaan Perämäki kuoli puoli kahdeksan aikaan. Toinen lehti kertoo kuolinajan olleen kello viisi aamulla.

Lehdet arvioivat Hissan itsemurhan syyksi yksityiset, henkilökohtaiset vaikutteet. Perämäen uskottiin järkyttyneen niin ystävänsä kuolemasta, että myös hän ampui itsensä. Mutta oliko takana jotain muutakin?

Niukat lähteet

Erikoista tapauksessa on asiakirjalähteiden niukkuus. Lehtiartikkelit ovat lähes ainoat ulkopuoliset aikalaislähteet. Historioitsija Juha Siltala on ensimmäisiä tutkijoita, jotka yrittivät ratkoa tapausta. Hän sivuaa sitä 1985 julkaistussa kirjassaan Lapuan liike ja kyyditykset 1930. Myös hän törmäsi muuriin: tarinoita ja puheita oli, mutta ei luotettavia asiakirjalähteitä. Esimerkiksi Seinäjoen nimismiehen laatimat Hissan ja Perämäen kuolemaa koskevat tutkintopöytäkirjat ovat ajan saatossa kadonneet.

– Arkistointikäytännöt olivat tuohon aikaan mitä olivat, Siltala toteaa.

– Selvää on, että Hissa ja Perämäki olivat valmiita aktiivisiin toimiin laista piittaamatta, mutta yhteyttä Kallioon ei voida osoittaa.

Siltala sanoo, että psykologian tuntee ilmiön nuorten miesten impulsiivisista itsemurhista.

– Ilman erityistä syytä nuori mies ratkaisee sisäiset paineet päättämällä päivänsä.

Muutkin historioitsijat ovat olleet ymmällään. Kari Hokkanen käsittelee tapausta 1986 julkaisussa Kyösti Kallion elämäkerran toisessa osassa. Hänkin pohtii sitä, oliko murha-aie todellinen ja kallistuu uskomaan sen olleen.

Hokkasen mukaan Kallio ei kertonut murhahankkeesta julkisuudessa eikä sitä mainita hänen muistiinpanoissa tai kirjeissään; tosin hän saattoi siitä tarkoituksella vaieta. Aikalaisista murha-aikeeseen uskoivat muun muassa lapualaispoliitikot Kustaa Tiitu ja Jalo Lahdensuo.

Ajallisesti olisi ollut mahdollinen. Kallion matkasuunnitelmista oli tiedotettu etukäteen.

Vilkaisu 30-luvun juna-aikatauluihin kertoo pohjoiseen menevän junan pysähtyneen Seinäjolla 50 minuutin ajaksi kello 21.20–22.10. Ilkka tiesi kertoa lapualaisten pistäytyneen noihin aikoihin Seinäjoen asemalla. Koska kuulustelupöytäkirjat ovat kadonneet, tietoa on kuitenkin mahdoton varmentaa.

Oliko kaksoisitsemurha poliittinen vai pikaistuksissa tapahtunut tragedia? Mikko Karppala uskoo, että totuuden jäljille ei koskaan päästä.

Hänen valokuva-albumissa on kuvia hautajaisista. Hän löysi albumin vasta aikuisena käydessään läpi isovanhempiensa jäämistöä. Albumi oli vanerisessa matkalaukussa. Matka-arkku ja sen sisältö oli levännyt monta kymmentä vuotta unohdettuna autokatoksessa. Hän ei tiedä, kuka suvusta on albumin koostanut.

Valokuvissa Yrjö Hissa lepää arkussa levollinen ilme kasvoillaan. Hän näyttää nukkuvan.

– Olisin suonut, että hän saa elää, Karppala sanoo.

Tiedätkö tapauksesta jotain? Oletko kuullut suvultasi siitä tarinan? Ota yhteyttä: kulttuuri@ilkka.fi

Kommentoi











Suosituimmat kulttuuriuutiset
  • Päivä
  • Viikko
  • Kuukausi




  • Uutiset
  • Urheilu
  • Videosarjat