Tilaajalle

Laihialainen pelto avasi aarteensa – olimme päivän metallinetsijöiden matkassa, mitä ihmettä mullan alla lymysi?

LAIHIA

Huh. Mitähän tästäkin tulee?

Seisotaan laihialaisen maatilan pellon kulmalla kumisaappaat jalassa. Vilua pukkaa. Vettä vihmoo pikkuisen.

Repun sivutaskusta pilkottaa nippu tulostettuja karttoja. Niissä näkyy päivän sarka: lohko nurmella olevaa peltoa ja kynnetty tilkku jokusen kivenheiton päässä.

Toni Lyra on opastanut keltanokan nopeasti metallinetsinnän saloihin. Kaiken aa ja oo on oppia kuuntelemaan etsimen tuottamia ääniä. Matala piippi: Rautaa. Todennäköisesti naula tai hevosenkengän hokki. Kirkas, korkea ja mieluiten häiriötön signaali: Syytä valpastua, sillä maan alla saattaa lymytä kolikko, parhaassa tapauksessa arvometallia. Pudonnut sormus tai hyvässä lykyssä hopeakoru.

– Omat vanhimmat löydöt sijoittuvat ajanlaskun alkuun varhaisrautakauteen, rautakauteen. Siltä ajalta on löytynyt nuolenkärkiä ja erikoinen soljen rautainen kaareva kiinnikeneula, Toni Lyra kertoo.

Kelpaisihan joku tuollainen löytö aloittelijallekin. Uudempikin, ehta markka edes. Vilkaisu pellolle ja epäusko valtaa mielen. Tuolta mullan altako pitäisi jotain löytää?

Toni Lyra on vakuuttunut. Paikka on lupaava.

Muutaman vuoden metallinetsintää harrastanut Lyra on tutkinut Pohjanmaan vanhoja karttoja tarkoin. Ne ovat metallinetsijälle arvokas apu.

Nyt kartat ovat ohjanneet tänne, Jakkulaan Nikkilän vanhan kantatilan alueelle. Lyra sanoo seudun olevan vanhinta Laihiaa. Näillä pelloilla on viljelty maata satoja vuosiai. Asutusta on ollut esihistorialliselta ajalta.

– Tästä läheltä on tehty useita vanhoja löytöjä, kuten miekankatkelmia.

Lyra osoittaa metsänrajaa kohti. Paljon vanhempaakin aikaa on.

– Hautaröykkiöitä.

Sinne ei kuitenkaan ole asiaa. Metallinetsijöiden ensimmäinen ja tärkein sääntö kuuluu, ettei muinaismuistoalueille mennä. Sen kieltää jo laki.

Näillä puheilla laitetaan metallinetsimet ojoon ja lähdetään tositoimiin.

Metallinetsijät

Seurueeseen kuuluu vaasalaisen Toni Lyran lisäksi kolme muuta metallinetsinnän harrastajaa: laihialainen Jari Jaakola, ilmajokelainen Jorma Peltokoski ja ylihärmäläinen Jouni Tossavainen.

Ei kulu montaakaan minuuttia, kun he menevät jo menojaan ja piippaukset loittonevat. Pian etäällä näkyy enää keltainen liivi: Peltokoski on lähtenyt tutkimaan joen rantaa. Tossavaisen musta pipo häämöttää kaukana metsäsaarekkeen lähellä. Lyra kyykkii jokusen kymmenen metrin päässä. Lapio on iskeytynyt jo maahan.

Metallinetsijät

Jaakola on iskenyt silmänsä vanhaan tienpohjaan.

Tienpohja näkyy myös Toni Lyran etukäteen lähettämällä harmaalla lidar-kartalla. Lidar-kartta paljastaa maaston korkeuserot ja siten vuosisatojen aikana tapahtuneet maanmuokkaukset.

Aina niiden havainnointiin ei tarvita edes karttaa. Harjaantunut silmä erottaa maisemasta vanhoja rakennuksen pohjia ja jopa muinaisrantoja. Noviisille kaikki on kuitenkin yhtä ja samaa peltoaukeaa. Mihin tässä pitäisi etsimen kanssa suunnata?

Muutama huispaisu eteen summamutikassa ja laite hälyttää jo. Matala törähtely. Olisiko naula? Se selviää vain yhdellä tavalla. Lapio esiin ja kaivamaan.

Multapaakussapiilottelee pitkulainen hokki. Löytö sujahtaa minigrip-pussiin.

Ote metallinetsijän kirjoittamattomasta sääntökirjasta: mitään ei jätetä maahan, vaan kaikki roskat kerätään pois pellolta. Siitä hyötyy ennen kaikkea maanomistaja.

Seuraava löytö heti perään tuo jo hymyn naamalle. Puutarhahanskan pohjalla kellistelee joku hapertunut mystinen juttu. Sitä pitää käydä näyttämässä Toni Lyralle. Lyra kääntelee ja tutkailee esinettä. Sitten tulee arvio: veitsenterä.

Esine on paksun ruosteen peitossa, joten ikää on mahdoton arvioida.

– Selvästi sepän takoma. Työstö ja muoto viittaavat 1700- tai 1800-lukuun.

Metallinetsijät

Puolenpäivän aikaan on kahvitauon paikka. Ensin pysähdytään tutkimaan löytöjä. Rasioista paljastuu hevosenkenkää, nappia, hokkia, piikkilanganpätkää ja monenmoista rautaroskaa. Yksi puutarhalapiokin.

– Muutama signaali on ollut niin syvällä, etten ole viitsinyt kaivaa, Lyra sanoo.

Voiton tässä vertailussa noviisin silmin katsottuna vie Jari Jaakola. Hänen kämmenellään lepää kookas kolikko. Kun tarpeeksi pitkään katsoo, sen kruunukuvio erottuu. Taitaa olla tämän reissun ensimmäinen kolikkolöytö: äyri 1600-luvulta.

Toni Lyra kertoo, että metallinetsinnän harrastajaa on joka lähtöön. Osaa kiinnostavat ennen kaikkea kolikot. Toisiin vetoaa sotahistoria, kolmansiin vanhat asuinpaikat. Neljännet etsivät rantalöytöjä.

– Oma suurin kiinnostus on Vitaaliveljien kausi ja heidän Vaasan rannikkoalueelle jättämien jälkien etsimisessä. He pitivät Korsholman linnaa nelisen vuotta hallussaan, Lyra sanoo.

Vitaaliveljet olivat merirosvoja, jotka vaikuttivat 1300-luvun lopun ja 1400-luvun alun Itämerellä ja Pohjanmerellä. Nämä saksalaiset aateliset ja porvarit rosvosivat miehineen laivoja kuninkaiden nimissä.

Kahvitauon jälkeen jatketaan; edessä on koko päivä ja metsänrajaa lähellä oleva peltotilkku vielä kajoamatta. Harrastajien slangi on tarttunut nopeasti. Etsimisestä puhutaan piipparointina. Tämä porukka kutsuu porkkanaksi taskuun mahtuvaa pitkulaista laitetta, jolla paikallistetaan löydön tarkka sijainti.

Toni Lyra kertoo, että toisin kuin muualla Suomessa, Pohjanmaalla ei ole järjestäytynyttä toimintaa – ainakaan vielä. Suomen Metallinetsijät ry:n Pohjanmaan osasto perustettiin viime vuonna.

– Pohjanmaa on Suomessa kaikkein vähiten piipattuja alueita, vaikka potentiaalia on. Laihia, Isokyrö, Vähäkyrö ja Vöyri ovat olleet merkittävää kauppa-aluetta.

– Etelä-Suomessa seurat järjestävät joukkotapahtumia. Lisäksi museo- ja paikallisyhdistykset ovat mukana toiminnassa.

Toimintaa kaavaillaan ensi vuodeksi myös Pohjanmaalle. Lyra suunnittelee yhteispiipparointeja muun Suomen malliin.

– Toiveissa on myös arkeologin luento alueen piilossa olevasta historiasta sekä suosituksia peruskonservoinnista löydöille.

Monia maanomistajia kalvaa huoli. Mitä jos pellolta löytyy jotain arvokasta. Lyran mukaan se on turha: löydöt eivät estä elinkeinon harjoittamista.

– Maanomistajat usein yllättyvät että oliko hänenkin pellossaan tuollaisia, kun näytän löytöjä. Rahallista arvoahan näillä ei ole, mutta hyvää lisää paikallishistoriaan.

Metallinetsijät

Kun iltapäivä koittaa ja jalat ovat tarpomisesta väsyneet, ryhmän päivän aikana tekemät löydöt asetetaan auton perälle sanomalehtien päälle tutkailtavaksi. Lyra ottaa valokuvan, jotta voi näyttää maanomistajalle mitä pellolta on noussut. Peltokosken laukkuun on kertynyt isompaakin romua.

Aloittelijan erottaa nopeasti konkarista. Keltanokan etsimeen ei ole jäänyt juuri hokkeja, piikkilanganpätkiä, veitsenterää ja yhtä rautamölttiä kummemaa. Lyran kolikkosaalis on viisipenninen vuodelta 1899, kopeekka vuodelta 1722, 25 penninen vuodelta 1943 ja pari ajoittamatonta reikäpennistä.

– Kolikot ovat huonossa kunnossa. Tämä on yleistä pelloilla joissa lannoitteita käytetty.

Jäädään hetkeksi puhelemaan. Historiasta, harrastuksesta, syksystä. Vilkaisu kelloon loksauttaa leuan. Mihin koko päivä on hurahtanut? Jaakola ynnäilee käveltyjä askeleita. Peltokoski löytää vastauksen.

– Täällä muut ajatukset jäävät. Tämä on parasta pään nollausta, hän sanoo.

– Täyttä mindfullnessia, Lyra täydentää.

Metallinetsijät

 

FAKTA

Metallinetsimen omistaja, muista nämä

Muinaismuistolain mukaan yli sata vuotta vanhat löydöt on ilmoitettava ja toimitettava Museovirastolle.

Löydöt voi ilmoittaa ilmoitus- ja palautepalvelu Ilpparin kautta. www.kyppi.fi/ilppari. Löydät voi postittaa ilmaiseksi Museovirastolle.

Museovirasto päättää, ottaako se luovutetut esineet kokoelmiinsa. Muutoin se palautetaan löytäjälle. Jalometalliesineissä lunastusarvo on vähintään 125 % metallin arvosta.

Muinaisjäännösalueilla ja kulttuuriperintökohteilla ei saa kaivaa. Tarkista ensin paikka. Muinaisjäännösrekisteri löytyy Museoviraston sivuilta, jossa niitä voi tarkastella kartalla tai luetteloituna kunnittain. Laki suojaa muinaisjäännöksiä. Niihin kajoaminen on rangaistava rikos.

Pohjanmaalla tällaisia alueita on runsaasti, kuten Napuen taistelukenttä.

Kysy lupa maanomistajalta. Hyvän tavan mukaan myös löydöt raportoidaan maanomistajalle.

Harrastajien kattojärjestö on Suomen metallinetsijät ry.

Pohjanmaalla ja Etelä-Pohjanmaalla harrastajien kanavana toimii Facebook-ryhmä Vaasan alueen menneisyyden tonkijat.

 

Lisää aiheesta

Kommentoi











Suosituimmat kulttuuriuutiset
  • Päivä
  • Viikko
  • Kuukausi




  • Uutiset
  • Urheilu
  • Videosarjat