Tilaajalle

Kommentti: Eteläpohjalaiset eivät olleet niin yhtenäinen valkoinen rintama kuin mitä tarinat antavat usein ymmärtää

Miksi eteläpohjalaisten valkoinen armeija oli talonpoikien, duunareiden ja mäkitupalaisten armeija?

Juha Rinnekarin dokumentti listaa useita syitä. Eteläpohjalainen yhteiskunta oli verrattain tasa-arvoinen. Toinen dokumentin esiin nostama asia on amerikansiirtolaisuus. Tuhansien lähtö helpotti painetta ja paransi jäljelle jäävän työväestön osaa. Muitakin syitä voidaan listata. Työväkeä ja porvareita yhdisti halu saada venäläiset pois maasta. Lisäksi suojeluskunnat olivat vahvoja ja niitä perustettiin varhain. Jos haluja aseistautua punaisilla olisikin ollut, haaveet tyssäsivät realismiin.

Eteläpohjalaiset eivät kuitenkaan olleet niin yhtenäinen valkoinen rintama kuin mitä tarinat antavat usein ymmärtää. Ennen sisällissotaa ja sen aikana mielipiteet jakautuivat kahtia myös lakeuksilla. Osa oli valkoisten puolella. Osa ei hyväksynyt koko sotaa. Osa kannatti punaisia ja toivoi heidän voittoaan.

Vuoden 1916 vaaleissa sosiaalidemokraattien kannatus Etelä-Pohjanmaalla oli yli 30 prosenttia, monissa p itäjissä yli 40, joissakin yli 50. Marraskuun lakon aikana työväen järjestyskaarteja perustettiin useisiin pohjalaispitäjiin.

Sisällissodassa ei ollut mielipiteenvapautta. Mölyt piti pitää mahassaan. Kyräily ja vastustus jäi kodin seinien sisään. Vastakarvaisuudesta on jäänyt merkintöjä kuin arkistojen uumeniin. Lahtarivitseistä joutui suojeluskunnan puhutteluun. Varomaton suunsoitto saattoi viedä vankileirille. Räikeimmät punaiset vangittiin varmuuden vuoksi. Arkistoissa on hupaisiakin esimerkkejä. Muun nurmolainen piirsi rivon kuvan senaatin julistuksen alle ja joutui oitis suojeluskunnan kansliaan kuulusteluihin. Seuraava hävyttömyys olisi vienyt vankilaan.

Vaihtoehtoja ei ollut. Osa työväenyhdistysten jäsenistä liittyi suojeluskuntaan ryhmäpaineen vuoksi. Jotkut vapaaehtoisesti. Osaa painostettiin. Viimeiset hangoittelijat vangittiin. Esimerkiksi Ylistarossa työväenyhdistyksen johto liittyi valkokaartiin järjestyskaartin päällikköä myöten, samoin Sosialistisen nuorisoliiton lähes koko miesjäsenistö Sen sijaan Teuvalla ja Kurikassa kymmenittäin piti päänsä. Toistasataa aseistakieltäytyjää vangittiin. Useita päätyi Tammisaareen.

Työväenyhdistysten toiminta käynnistyi uudestaan viimeistään 1919. Valtakunnassa työväenlehdet jauhoivat lahtarikaartien hirmuteoista vuodet ja vuosikymmenet. Eteläpohjalaisten työväenyhdistysten suuri joukko ei voinut yhtyä tähän punaiseen uhrikertomukseen. Miten se vaikutti ja millaiset jäljet se jätti niiden henkiseen maastoon?

Oltiin hiljaa. Haluttiin unohtaa ja jatkaa eteenpäin. Vaikuttaako se yhä ja miten? Se on toinen kysymys.

Anne Puumala

@i-mediat.fi

Kommentoi











Suosituimmat kulttuuriuutiset
  • Päivä
  • Viikko
  • Kuukausi




  • Uutiset
  • Urheilu
  • Videosarjat