Tilaajalle

Jaana Maijala ja Ville Linna saavat puista esiin taianomaisia ääniä – videollamme Lönnrotin petäjä ulvoo ja ylistarolainen koivu pörisee

Ääni on valittava, kuin sarja lyhyitä ulvaisuja. Se tuntuu tavoittelevan sopivaa korkeutta: nousee, laskee ja nousee taas. Samanlaisen äänen voisi saada ehkä sähkökitarasta, mutta se on puu.

Eikä mikä tahansa puu, vaan Lönnrotin petäjä. Saman puun juurella Elias Lönnrot taltioi kesäkuussa 1828 Juhana Kainulaisen lausumia runoja ja loitsuja, jotka muodostivat merkittävän osan Kalevalan ensimmäisestä versiosta.

Ja siinä se nyt ulvoo, tallenteena kovalevyltä.

Samanlaisia tallenteita on helsinkiläiselle Ville Linnalle ja ylistarolaiselle Jaana Maijalalle kertynyt muun muassa Japanin Hiroshimasta ja kloonimetsästä Yhdysvaltojen Utahista.

Pariskunta on viime vuodesta alkaen kiertänyt valokuvaamassa ja äänittämässä vanhoja ja merkittäviä puita ympäri maailmaa.

Maijalan suosikki on kuitenkin perisuomalainen Lönnrotin petäjä Hummovaarasta.

– Se on tosi melodinen. Aivan poikkeava, Maijala kuvaa.

 

 

Ääni tulee sähköstä

 

Mutta miten ihmeessä puun saa ulvomaan?

Siinä ei ole mitään yliluonnollista. Kaikessa elollisessa luonnossa esiintyy hienoisia sähkövarauksia, joita on mahdollista muuttaa ääneksi.

Linna ja Maijala ovat rakentaneet yhdessä tutun instrumenttirakentajan kanssa laitteen, joka tekee tämän tietynlaisten piirilevyjen avulla. Laitetta kutsutaan bioakustiseksi mittalaitteistoksi.

Laitteeseen on rakennettu sisään syntetisaattori. Se saa aikaan sen, että Lönnrotin petäjä kuulostaa retron sähköiseltä, hieman aloittelevalta kitaristilta.

Ylläoleva perustuu tavalliseen fysiikkaan, mutta Linnan ja Maijalan projektissa on mukana myös aidosti jännittävää luonnon ihmeellisyyttä.

Kun Linna ja Maijala ryhtyivät tekemään ensimmäisiä äänityksiä, kävi ilmi että eri puut kuulostavat erilaisilta.

Yksi nakuttaa, toinen pörisee, kolmannen ääni aaltoilee ja poukkoilee.

Kun kaksikko äänitti Tanskassa yli tuhatvuotiasta tammea, pimeyden laskeutuminen sai puun äänet hidastumaan, aivan kuin puu olisi käynyt levolle.

– Emme tiedä mistä erot johtuvat, Linna sanoo.

– Jos on samat säädöt, vaikka tammi ja mänty kuulostavat erilaisilta.

 

Ensimmäinen näyttely Japaniin

 

Linnan ja Maijalan projekti puiden parissa alkoi viime kesänä. Linna oli lukenut hiljattain Peter Tompkinsin kirjan Kasvien salattu elämä (1973), jossa kerrottiin valheenpaljastuskoneen kehittäneen Cleve Backsterin kasvitutkimuksista.

Kirjassa kerrotaan muun muassa Backsterin kasvien tietoisuutta koskevista korkealentoisista johtopäätöksistä. Linna kuitenkin kiinnostui siitä, että kasveista voisi saada esiin jotain, mitä tavallisesti ei voi ihmisaistein havaita.

Pian hän oli jo Maijalan kanssa tekemässä ensimmäisiä kokeiluja. Vain pari päivää sen jälkeen kaksikko löysi itsensä Ruotsista ja Tanskasta, johdot kiinnitettyinä ikivanhoihin tammiin.

Äänittelystä muotoutui projekti, Stump of Prometheus . Äänitettynä ja kuvattuna on puita Suomesta, Ruotsista, Tanskasta, Yhdysvalloista ja Japanista.

Ensimmäinen näyttely lopputuotoksista on joulukuussa Japanin Osakassa, Yamamoto Seika -galleriassa. Suomeen näyttely saadaan toivottavasti ensi vuonna.

– Heti, kun löytyy sellainen kiva paikka, Linna sanoo.

 

Kuvat muotokuvakameralla

 

Ylistarolaisen pihamaan täyttää pörinä. Linna nostaa äänilaitetta maasta harmistuneena.

Olemme vierailemassa Linnan ja Maijalan luona Vittingillä, jossa he asuttavat pientä punaista mummonmökkiä. Elektrodit on kiinnitetty nuoreen pihakoivuun.

Toivotunlaista ääninäytettä ei kuitenkaan saada. Linna oli tosin jo varautunut siihen sateisena syyspäivänä.

– Märällä tulee usein tällaista pelkkää pörinää.

Kaksikon laitteisto on kuitenkin tyylikäs. Maijala on pystyttänyt pihamaalle näytille vanhanaikaisen laakafilmikameran, jolla hän hoitaa oman osuutensa puiden dokumentoimisesta.

– Tiesin, että tulemme kuvaamaan tosi erityislaatuisia puita, jotka ovat yksilöitä. Siksi valitsin muotokuvakameran. Tässä on postikortin kokoinen negatiivi.

Pariskunta äänittää ja kuvaa yhtä puuta aina puolisen tuntia. Maijalalla kun kuluu sen verran aikaa kahden kuvan ottamiseen.

 

Ääntä, ei puhetta

 

Haastattelussa Linna toistelee projektin tarkoituksesta puhuttaessa yhtä sanaa: kansalaishavainnointi.

Äänitetyt ja kuvatut puut ovat iäkkäitä, historiallisia tai muuten jollain lailla merkittäviä, mutta niiden taltioimisen syitä kaksikko ei halua alleviivata. Linna ja Maijala kertovat vain dokumentoivansa. Ihmiset voivat tehdä lopputuloksesta omia johtopäätöksiään.

Kaksikko on myös tiukkana siitä, miten heidän projektistaan tulisi puhua. Linna parahtaa, kun kuvaan puusta kuuluvaa ääntä leikkisästi juttelemiseksi . Tuollaiset sanat saattavat antaa projektista vääränlaisen kuvan.

– Minä en ainakaan koe, että puut keskustelisivat minun kanssani, Linna tuhahtaa.

– Puut ovat olleet täällä 3 miljardia vuotta, jo ennen kuin ihmisten aivot ovat alkaneet kehittyä. Ihminen on luontoa alempi.

Se, että kasveilla on luonnossa fiksuja tapoja viestiä toisilleen, taas on sinänsä Linnan mielestä itsestäänselvää ja tieteen todistamaa.

– Se on jotain sellaista, mitä ihminen ei pysty tajuamaan.

 

Hiroshiman selviytyjäpuut arvossa

 

Linnan ja Maijalan taltioimat puut todella ovat erityislaatuisia.

Esimerkiksi Ruotsissa he äänittivät ja kuvasivat yli tuhatvuotiasta tammea, joka tekee kuolemaa. Viime vuoden kesällä vain sen yhteen oksaan tuli enää lehtiä.

Hiroshimassa pariskunta taas äänitti ydinpommista selvinneitä puita.

Projektin teemat tuntuvat olevan alleviivaamattakin selviä. Luonto tuhoutuu, toisaalta luonto on ihmeellisen vahva.

Hiroshimassa kaksikko vieraili kolmen päivän ajan. Siellä on jäljellä noin sata puuta, jotka selvisivät toisessa maailmansodassa lähes koko kaupungin tuhonneesta ydinpommista.

Japanissa puita pidetään suuressa arvossa. Niitä kutsutaan nimellä "hibakujumoku", selviytyjäpuu.

– Moni puista on koulun pihassa ja opiskelijat huolehtivat niistä, Maijala kertoo.

Linna ja Maijala kävelivät kolmena päivänä aamusta iltaan ympäri Hiroshimaa. Kartan kanssa, puulta puulle.

Myös näillä puilla oli erilainen ääni kuin aiemmilla.

– Säteily olisi sille ihan looginen selitys, Linna arvelee.

 

Loppuelämän projekti

 

Olemme siirtyneet mummonmökkiin sisälle, kuunnelleet Lönnrotin petäjän laulua.

Kysyn varovasti, onko projektin taustalla luonnonsuojelullista ajattelua.

– Ihan sataprosenttisesti, Linna vastaa.

Linna pohtii, että viime aikoina julkisuuteen on noussut paljon puu- ja kasviaiheista asiaa. Aihepiiri tuntuu olevan kollektiivisessa alitajunnassa.

– Tämä on meidän oma tippamme meressä hyvää asiaa.

Maijala ja Linna uskovat, että ihmiskunnan suhde luontoon voi vielä kääntyä. Nykyisellään se tuntuu vain maksimaalisen hyödyn tavoittelemiselta.

Linna ja Maijala toivovat voivansa myös kehittää projektiaan siten, että siihen yhdistyisi konkreettista luonnonsuojelutoimintaa. Yhteistyölle ollaan avoimia.

Tekeminen kuitenkin antaa jo nykyisellään paljon.

– Tämä tuntuu sellaiselta loppuelämän projektilta, Linna sanoo.

Kommentoi











Suosituimmat kulttuuriuutiset
  • Päivä
  • Viikko
  • Kuukausi




  • Uutiset
  • Urheilu
  • Videosarjat