Tilaajalle

Fingerpori-leffa ei ole ”mikään perseilykomedia”, sanoo näyttelijä, vaikka Jeesus harrastaa siinä vesijuoksua omalla tyylillään

– Täälläkö oli näyttö? kysyy asuntokaupoille tuleva pariskunta itsensäpaljastaja Asko Vileniukselta. Vilenius vastaa myöntävästi ja avaa pitkän takkinsa.

Hetkeä aiemmin Jeesus on harrastanut uima-altaalla vesijuoksua – luonnollisesti veden päällä.

Näitä tuttuja Fingerpori -vitsejä on nyt käännetty elokuvaksi. Mikko Koukin ohjaama puolitoistatuntinen saa ensi-iltansa keskiviikkona.

On elokuvassa tosin muutakin kuin monimerkityksellisiin sanoihin perustuvia irtovitsejä. Fingerpori on elokuvassa ankean 70-lukulainen kaupunki, jonka kansallishymniksi paljastuu Irwin Goodmanin Ei tippa tapa .

Juuri tähän on tyytyväinen myös Fingerpori -sarjakuvan luoja Pertti Jarla.

– Leffa on elokuvamainen eikä liian lapsellisella tavalla sarjakuvamainen, Jarla sanoo.

– Näyttelijät ovat tulkinneet rooleja mukavan luonnollisesti. Se ei ole sellaista animaatiomaista jokeltamista.

Elokuva pitkissä kantimissa

Jarla kertoo saaneensa yhteydenoton elokuvaideasta Markus Seliniltä jo 6–7 vuotta sitten. Hänet kutsuttiin pian palaveriin Tampereelle, jossa ohjaaja Kouki ehdotti, että elokuva koottaisiin muutamasta erillisestä episodista.

Sen jälkeen kuitenkin ideoitiin lisää ja hukuttiin vuosiksi ideoiden suohon. Elokuvaa oltiin toteuttamassa monella eri tyylillä.

Lopulta Koukin käsikirjoittajapariksi kiinnitettiin Petja Lähde.

– Hän oli jo aiemmin tehnyt Naantaliin Fingerporista kesäteatterinäytelmän. Hän sai aikaan käyttistä tekstiä, Jarla kertoo.

Episodi-ideaan palattiin ja käsikirjoitus työstettiin sen pohjalta. Jarlan oma rooli oli olla mukana ideointivaiheessa ja evästää käsikirjoittajia hahmojensa piirteistä. Lisäksi käsikirjoitusluonnos hyväksytettiin hänellä.

Itse kuvausvaihe sujui Jarlan mukaan lopulta nopeasti. Siinä vaiheessa hän kävi enää tutustumassa yhden kohtauksen kuvauksiin ja teki oman cameoroolinsa.

Ei mikään perseilykomedia, sanoo näyttelijä

Elokuvan episodit rakentuvat kaupunginjohtaja Homeliuksen ( Kari Väänänen), Krapula-Päivin ( Pirjo Lonka), Heimo Vesan ( Santtu Karvonen) ja Rivo-Riitan ( Jenni Kokander) ympärille.

Karvosen mukaan myös näyttelijät ovat pyrkineet siihen, että hahmot olisivat muutakin kuin pelkkiä sarjakuvamaisia kuoria.

– Tämä ei ole mikään perseilykomedia. Jos sitä lähtee sellaisena lukemaan, tulee luullakseni pettymään. Elokuva on tietyllä tavalla surullissävytteisesti virittynyt.

Karvonen kuitenkin toteaa, että Fingerporin muuntaminen elokuvamuotoon herättää varmasti katsojissa ennakkoluuloja.

– Monilla voi olla päässään oma kuvitelmansa siitä, millainen elokuvan tulisi olla.

Fingerporin loppua ei näy

Jarlasta Fingerporin päätyminen elokuvaksi tuntuu hurjalta. Hän kertoo piirtämisen alkaneen aikoinaan terapiaprojektina.

– Nyt minun tuntemani näyttelijät näyttelevät sitä isolla kankaalla ja tekevät tulkintoja keksimistäni sarjakuvapallopäistä, Jarla tunnelmoi.

Jarla itse on Fingerporin maailmassa yhä tiukasti kiinni piirtäjänä. Hän piirtää 20 strippiä kuukaudessa eikä loppua näy.

Fingerpori on minulle stripin muotoinen alusta, jota koen voivani käyttää, vaikka huumorintajuni muuttuisi tai mukaan tulisi uusia hahmoja. Niin kauan kuin huumoristrippejä tulee, voin käyttää niitä Fingerpori -nimen alla.

Kommentoi











Suosituimmat kulttuuriuutiset
  • Päivä
  • Viikko
  • Kuukausi




  • Uutiset
  • Urheilu
  • Videosarjat