Tilaajalle

"Raha ei ole ongelma, hyvien hankkeiden puute on" – Komission varapuheenjohtaja kaipaa autoteollisuuden asennemuutosta muuallekin

HELSINKI

Ketään ei jätetä. Kulunut sanonta on nyt myös osa EU:n ilmastopolitiikkaa.

Unioni yrittää päästä ensi viikolla eli vielä Suomen puheenjohtajakaudella sopuun hiilineutraalista tavoitteesta vuodelle 2050. Hiilimaat Unkari, Tsekki ja Puola eivät kuitenkaan ole vielä taipuneet.

–Jos olemme vakavissamme sen kanssa, mitä olemme Pariisissa allekirjoittaneet, kaikkien jäsenmaiden on tultava mukaan, sanoo maanantaina aloittaneen komission varapuheenjohtaja Maroš Šefcovic Lännen Medialle antamassaan haastattelussa.

Hän uskoo, että ratkaisun tarjoaa uusi oikeudenmukaisen siirtymän rahasto. Se on tuomassa kymmeniä miljoonia euroja erityisesti hiilialueiden ja energia-intensiivisten talouksien kehittämiseen ilmastoystävällisemmiksi.

–Silloin ihmisten ei tarvitse olla huolissaan tulevaisuudesta. Ketään ei jätetä.

Joustavan siirtymän rahaa myös turvealalle?

Pienessä mittakaavassa murroksen tukemista on jo kokeiltu ainakin 45 hiilialueen muodostamassa ryhmässä, jonka Šefcovic perusti Katowicen ilmastokokouksen jälkeen. Alueita tuettiin sekä taloudelisesti että tietotaidolla.

–Olen nähnyt, että voimme tehdä ihmeitä, jos rahaa on käytössä enemmän. Nyt suunnitelma on 35 miljardia euroa.

–Toivon, että tämä riittää vakuuttamaan myös nämä kolme maata. Lähtökohdat ovat erilaisia, mutta kaikilla pitää olla sama maali.

Rahaston käyttöä ei kuitenkaan ole ajateltu rajattavaksi tiettyihin maihin tai tietyille aloille. Ainakin teoriassa tämä voisi tarkoittaa sitä, että vaikkapa suomalainen turveala voisi kenties saada unionin tukea.

"Ei ole muuta vaihtoehtoa"

Rahasto sisältyy ensi viikolla virallisesti pöydälle nostettavaan komission vihreään sopimukseen.

Se pyrkii myös viemään hiilineutraalin tavoitteen unionin lainsäädäntöön. Komissio haluaa lisäksi tiukentaa selvästi vuoden 2030 päästövähennystavoitetta nykyisestä 40 prosentista jopa 55 prosenttiin

–Ei ole muuta vaihtoehtoa kuin kehittää talouttamme niin, että emme vahingoita planeettaa. Kyse ei ole vain ilmastokatastrofista, vaan myös esimerkiksi ilmanlaadusta ja pakolaisuudesta.

Šefcovic painottaa erityisesti teknistä kehitystä. Siksi tiukempien tavoitteiden saavuttaminen vaatii roimasti investointeja.

Hän huomauttaa, että keskuspankit ovat alkaneet nostaa ilmaston yhdeksi tärkeimmistä painopisteistään, iso osa Euroopan investointipankista muuttuu ilmastopankiksi ja triljoonia euroja hallinnoivat eläkerahastotkin vihertävät sijoituksiaan.

–Raha ei ole ongelma, hyvien hankkeiden puute on.

Katse rakennusten energiatehokkuuteen

Eurooppa tarvitsee Šefcovicin mielestä asennemuutosta.

Esimerkiksi hän ottaa autoteollisuuden, jonka kanssa hän on joutunut vääntämään asiasta vuosia. Vasta nyt teollisuus on ymmärtänyt, että on siirryttävä sähköön ja vetyyn

–Olemme olleet niin menestyksekkäitä polttomoottoritekniikassa, että kokonainen johtajien ja insinöörien sukupolvi ei ole ollut valmis päästämään irti saavutuksistaan, hän sanoo.

–Yli viisikymppisenä miehenä ymmärrän tämän.

Samanlaista muutosta tarvitaan Šefcovicin mielestä muillekin aloille, esimerkiksi energiatehokkuuden parantamiseen rakennusalalla.

40 prosenttia EU:n energiasta kuluu hänen mukaansa rakennusten lämmittämiseen ja jäähdytykseen. Rakennuskannasta peruskorjataan alle prosentti vuosittain.

–Jos tämä saataisiin nostettua kolmeen prosenttiin, niin vuoteen 2030 mennessä saisimme vähennettyä rakennusten päästöjä ja energiankulutusta yli 30 prosentilla.

Hän huomauttaa, että energiaremontit tukevat myös paikallista työllisyyttä, sillä "Google ei tule vaihtamaan ikkkunoita ja asentamaan lisäeristystä".

Helpot nakit ovat lopussa

Rakennusten energiansäästöä Šefcovic sanoo ilmastoimien viimeiseksi matalalla roikkuvaksi hedelmäksi eli suomalaisittain helpoksi nakiksi.

Energiantuotanto on jo tehnyt suurimman loikkansa ja päästökauppa huolehtii käytännössä lopusta. Liikenteessä ja erityisesti maataloudessa on sen sijaan pystyttävä tekemään paljon nykyistä enemmän, mutta helppoa se ei ole.

–Maaliikenteessä voidaan olla hyvin kunnianhimoisia, mutta meri- ja lentoliikenteessä on mukana kansainvälisiä tekijöitä. Maatalous on puolestaan pitkän matkan juoksu, ja siinä on pystyttävä vaikuttamaan viljelijöiden ja koko yhteiskunnan toimintatapoihin.

Akut ovat asian ydin

Šefcovic sanoo, että EU:n on vältettävä tilannetta, jossa se tuottaa puhdasta mutta tuo likaista. Esimerkiksi hän ottaa taas liikenteen.

–Istumme yhä useammin kiinalaisessa sähköbussissa. Kun otat Brysselissä taksin, istut yhä todennäköisemmin kiinalaisessa sähköautossa. Lapsemme ajavat kiinalaisilla sähköskoottereilla.

Komissaari perusti edellisen komission aikana Euroopan akkuallianssin, jota hän johtaa edelleen. Yhteenliittymä pyrkii luomaan vahvan eurooppalaisen akkuteollisuuden, sillä alan markkinasiivuksi arvioidaan 250 miljardia euroa jo vuonna 2025.

–Jos haluat varmistaa, että teet parhaat autot, sinun on hallittava akut ja niitä ohjaava tekniikka. Tässä Eurooppa on vielä muutamaa vuotta Aasiaa jäljessä, mutta se on mahdollista ottaa kiinni.

Šefcovic katsoo, että EU:n on myös vaikutettava alan globaaliin kehitykseen.

–Teemme töitä standardoijien kanssa, jotta EU:ssa tehdyt akut olisivat maailman ympäristöystävällisimpiä ja loisivat maailmanlaajuisen standardin.

Varmistuksen ja kierrätyksen ohella tämä koskisi kobolttia, litiumia ja muita akkuraaka-aineita; jotta se tulisi EU:sta tai ainakin sellaisista maista ja yhtiöiltä, jotka kantavat vastuunsa ympäristöstä ja työntekijöistään.

Jääkö Suomen rooliksi raaka-ainetuotanto?

Allianssi on Šefcovicin mukaan onnistunut keräämään hankkeisiinsa kahdessa vuodessa yli 100 mrd euroa yksityistä rahaa.

–Meidän pitää varmistaa, että gigatehtaita rakennetaan tänne, hän sanoo.

Ranskassa on Šefcovicin mukaan koossa akkukonsortio, jossa on mukana 50 yhtiötä seitsemästä maasta. Saksaan on tulossa vielä suurempi yhteenliittymä.

Ruotsin Skellefteåssa rakennetaan parhaillaan jättimäistä akkukennotehdasta, joka sijoittuu lähelle raaka-ainekaivoksia ja tuulivoimatuotantoa. Laitoksen rakentava Northvolt lupaa tuottaa kennoja maailman pienimmällä hiilijalanjäljellä ja panostaa erityisesti akkujen kierrätysmahdollisuuksiin.

Suomi hävisi kilpailun tehtaan saamisesta maahan.

–Suomella ja suomalaisyrityksillä on akkuallianssissa hyvin tärkeä rooli erityisesti kestävien raaka-aineiden tuottajana, Šefcovic tyynnyttelee.

"Ydinvoimakeskustelu on supervaikeaa"

Hiilen ohella jäsenmaiden energialinjaukset tuntuvat poikkeavan erityisesti ydinvoiman kohdalla.

Osa sulkee voimaloita etuajassa, osa rakentaa lisää. Ydinvoiman rooli vihreässä rahoituksessa aiheuttaa kiistaa. Viime viikolla parlamentissa ollut, koko alan alasajoa vaativa ehdotus kaatui äänestyksessä varsin tiukasti.

–On realismia ajatella, että ilman ydinvoimaa on lähes mahdotonta saavuttaa ilmastotavoitteita, Šefcovic napauttaa.

–Jos haluamme olla hiilineutraaleja, sähköntuotanto on kaksinkertaistettava 2050 mennessä. Kaikissa skenaarioissa ydinvoiman osuus on edelleen vähintään 15 prosenttia.

Komissio ja kansalliset säteilyturvaviranomaiset sen mukana painottavat hyvin voimakkaasti turvallisuuskysymyksiä. Šefcovic pitää tätä merkittävänä tekijänä hankkeiden viivästymisessä.

–Aikataulut ja kustannukset ovat paisuneet, ja alan on haasteellista osoittaa olevansa kilpailukykyinen, kun samaan aikaan tuulivoiman ja aurinkoenergian hinnat sukeltavat.

Vastaus voi löytyä pienistä, niin sanotuista modulaarisista ydinreaktoreista, joiden odotetaan kaupallistuvan alkavalla vuosikymmenellä. Yhdysvallat ja Kiina hamuavat näillä yhä selvemmin myös Euroopan markkinoille, kun taas Šefcovic haluaisi uskoa eurooppalaisiin vaihtoehtoihin.

Niiden kohtaloksi voi kuitenkin koitua ydinvoimakeskustelu, jota hän kuvaa "supervaikeaksi".

–Heti kun mainitaan sana ydinvoima, tulevat mukaan tunteet ja jäsenmaat jakautuvat kahteen leiriin. Siksi eteneminen on vaikeaa.

Kaasuverkostosta vetyverkosto

Fossiilisen maakaasun rooli on eurooppalaisessa energiapolitiikassa erittäin suuri. Miten se sopii yhteen tiukentuvien ilmastotavoitteiden kanssa?

–Kaasu on kanssamme vielä jonkin aikaa, koska se toimii aurinko- ja tuulivoiman säätövoimana, Šefcovic perustelee.

Samalla hän painottaa, ettei hankkeita saa ylimitoittaa. Muuten Eurooppa jää infrastruktuurinsa vangiksi. Toisaalta kaasuverkko voi ennen pitkää olla vetyverkko.

Tässä pioneerina on Hollanti, joka on jo joutunut miettimään, mitä kaasun jälkeen. Maa valmistaa tuulivoimalla vetyä ja kokeilee sen jakelua kaasuverkostossa. Ennen pitkää vety muunnetaan uudelleen sähhköksi.

Samaa voisi Šefcovicin mukaan miettiä esimerkiksi Saksassa, jossa virtaa pitää saada kulkemaan pohjoisen tuulivoima-alueilta Alppien ympäri Baijeriin. Se voisi onnistua helpommin kaasu- kuin sähköverkossa.

Vetyä tarvitsevat päästöjensä vähentämiseen myös esimerkiksi teräs- ja kemianteollisuus.

–Vety tulee olemaan akkutekniikan jälkeen seuraava iso tekijä. Meidän pitää miettiä, miten voimme tulevaisuudessa käyttää kaasuverkkoa eri tavoilla tuotetun vedyn siirtämiseen. Tekniikka on jo olemassa, mutta se on vielä kallista.

Pohjoismaat esimerkkinä

Monista eripuraa aiheuttavista tekijöistä ja jonkinasteisesta maiden protektionismista huolimatta Šefcovic tuntuu olevan EU:n yhteisten energia- ja ilmastotavoitteiden suhteen optimistinen.

Hän sanoo, että energiaunionin edistyminen on tuonut paljon apua. Tässä esimerkiksi niin sanottu puhtaan energian paketti liittää sähkömarkkinoita, tuo niihin joustavuutta ja avaa kansallisia markkinoita kilpailulle

–Sähkömarkkinat muuttuvat dramaattisesti seuraavan vuosikymmenen aikana.

Pohjoismaisen sähkömarkkinan joustavuutta ja sähkön hintaa Šefcovic hehkuttaa erityisesti ja sanoo käyttävänsä sitä aina hyvänä esimerkkinä.

Mitä Suomi ja muut pohjoismaat sitten hyötyvät energiaunionista, jos meillä markkina toimii muutenkin?

–Suomi sai jo ensimmäisen kaasuyhteyden jonkin muun maan kuin Venäjän kanssa, Šefcovic sanoo viitaten lähiviikkoina kaupalliseen käyttöön tulevaan Balticconnector -kaasuputkeen.

–Saatte myös uutta bisnestä, sillä ilman energiaunionia ja puhtaan teollisuuden korostamista ympäristöteknologiaan tai kaivosteollisuuteen ei olisi syntynyt tällaisia markkinoita kuin nyt.

Fakta: Maroš Šefcovic

- Slovakialainen komissaari, syntynyt 1966. Oikeustieteen tohtori.

- Vastasi edellisessä komissiossa muun muassa energiaunionista.

- Uudessa, Ursula von der Leyenin johtamassa komissiossa vastuualueena ovat toimielinten väliset suhteet ja tulevaisuuden ennakointi.

- Jälkimmäisen vuoksi energia- ja ilmastoasiat ovat edelleen tärkeässä roolissa.

- Vastaa myös EU:n, Venäjän ja Ukrainan välisistä kaasuneuvotteluista.

- Jatkaa lisäksi Euroopan akkuallianssin johdossa.

Lisää aiheesta

Kommentoi











Luetuimmat kotimaan uutiset
  • Päivä
  • Viikko
  • Kuukausi




  • Uutiset
  • Urheilu
  • Videosarjat