Tilaajalle

Löytyykö sinun eväistäsi proteiinirahkaa tai jogurttia? Välipala korvaa jo entistä useamman aterian – kävimme katsomassa, miten klassikkoeväs nykyään tehdään

Lypsyrobotille on ruuhkaa Minna ja Juha-Matti Laihon navetassa Kärkölässä. Vuoroaan jonottava ayrshirelehmä Misteli ja sen 129 lajitoveria tietävät, että lypsyn aikana palkinnoksi saa rehunappuloita. Ne houkuttavat etenkin nuoria lehmiä.

Jokainen lehmistä tuottaa tällä hetkellä keskimäärin 34 litraa maitoa päivässä. Nopeimmillaan maito saattaa olla jo parin–kolmen päivän päästä kuluttajan eväslaukussa jogurtiksi tai muuksi välipalatuotteeksi jalostettuna.

Noin 40 kilometrin päässä Laihon navetasta on välipalatehdas. Se on Valion ultramoderni, vuonna 2017 valmistunut meijeri Riihimäellä. Samoilta sijoilta alkoi koko jogurttivillitys Suomessa reilut 50 vuotta sitten.

Kasviperäiset välipalat yleistyvät

Välipalatehtaan päätuote on edelleen jogurtti, mutta sen huippuunsa viritetyillä tuotantolinjoilla voisi tehdä monenlaisia muitakin välipalatuotteita. Meijerin vanhalla puolella valmistetaankin jogurtin kaltaisia kauravälipaloja.

Vaihtoehtoihin varautuminen on tarpeen, sillä maidon kulutus on vähentynyt Suomessa 1950-luvulta lähtien. Viime vuosina lehmänmaidon kilpailijaksi ovat tulleet erilaiset kasviperäiset maitojuomat kuten kaura-, soija-, riisi-, ja mantelimaidot.

Perinteisten hapanmaitotuotteiden kuten jogurtin, rahkan ja viilin ohella kaupan on monenlaisia kaura- ja soijavälipaloja ja -juomia sekä proteiinivanukkaita ja -pirtelöitä.

Välipaloillako suomalaiset elävät?

Vierailu alkaa, pitäkää kaiteesta!

Uudelle välipalatehtaalle ei noin vain päästetä vieraita. Tässä me nyt silti kävelemme tuotantopäällikkö Minna Laatikaisen perässä kohti pukuhuonetta, jossa saamme yllemme suojavaatteet, -päähineet, -tossut ja suojalasit.

Sormukset, korut ja rannekellot olemme jo valmiiksi jättäneet kotiin. Hajusteita ja vahvaa meikkiäkin on kehotettu välttämään.

–Pitäkää kaiteesta kiinni, Laatikainen sanoo, vaikka jalkojemme alla on aivan tavallinen rappukäytävä.

Meijerissä kaiteesta pidetään aina kiinni. Sen ymmärtää vähän myöhemmin, kun pääsemme kapeille metalliportaille korkeiden jogurttisäiliöiden ja loppumattomien putkistojen keskelle.

Viilikansa villiintyi makeasta jogurtista

Riihimäellä Helsingin–Tampereen moottoritien tuntumassa sijaitseva meijerialue on henkilöstömäärältään Valion suurin tuotantolaitos. Tontilla on 1960-luvulla valmistunut meijeri ja pari vuotta sitten käynnistynyt uusi välipalatehdas. Niissä työskentelee yhteensä 450 ihmistä.

Maitoa sinne toimitetaan noin 500 000 litraa päivässä. Joka päivä tehtaalta lähtee ulos 600 000 erilaista jogurttipakkausta, kaikkiaan 64 miljoonaa kiloa vuodessa. Suunnilleen puolet viedään Ruotsiin.

Kivenheiton päässä on Herajoen työväentalo, jossa legendaarinen näyttelijäprofessori Veikko Sinisalo syntyi vuonna 1926 ja jonka lavalta hän ponnisti lausujan- ja näyttelijänuralleen. Siihen aikaan Suomessa syötiin viiliä ja juotiin piimää.

Jogurttia suomalaiset eivät aluksi oikein ottaneet omakseen. Tilanne muuttui, kun Herajoen meijerissä aloitettiin teollinen jogurtinvalmistus vuonna 1968. Happaman jogurtin sekaan keksittiin laittaa sokeria, marjoja ja hedelmiä.

Mansikka- ja hedelmäpommijogurteista ja muista maustetuista jogurteista tuli heti hitti. Jogurtin kulutus pomppasi muutamassa vuodessa nollasta lähes kahdeksaan kiloon henkeä kohti vuodessa.

Huipussaan jogurtin kulutus oli vuonna 2011. Silloin jokainen suomalainen söi lähes 24 kiloa hapanta herkkua. Nyt luku on noin 20 kiloa.

Välipala korvaa yhä useammin aterian

Ruokakulttuurin välipalaistumisesta on puhuttu jo vuosia. Yksinkertaistetusti se tarkoittaa, että jos ennen istuttiin lounaspöytään ja päivälliselle tiettyinä kellonaikoina, nyt syödään pieniä, ehkä mukaan napattavia annoksia pitkin päivää silloin kun itselle sopii.

–Välipalaistuminen on maailmanlaajuinen trendi ja yksi niistä syistä, miksi rakensimme maailman moderneimman välipalatehtaan Riihimäelle, Valion liiketoimintajohtaja Niko Vuorenmaa sanoo.

Ruokakulttuurin professorin Mari Nivan mukaan ruokailun normit ovat väljentyneet kiireen, yksinasumisen ja toisaalta myös perheenjäsenten yksilöllisten ruokavalioiden ja allergioiden takia.

–Suomessa muutos ei ole kovin dramaattinen, mutta suunta on selvä, hän sanoo.

Niva muistuttaa, että ruokakulttuuri on yhteydessä yhteiskunnan muuhun kehitykseen. Viime aikoina kehitys on johtanut kohti entistä jalostetumpaa ruokaa. Vaikka ruoka tehtäisiin kotona, usein se valmistetaan pitkälle jalostetuista raaka-aineista. Tällaisia ovat esimerkiksi uudet lihankorvikkeet kuten erilaiset herne- härkäpapu- ja soijajalosteet.

Juotavan maidon jalostaminen syötäviksi välipalatuotteiksi on osa tätä muutosta.

Ensin erotellaan maito ja kerma

Maitoauto ajaa jyryyttää joka toinen päivä mutkaista hiekkatietä Juha-Matti ja Minna Laihon tilalle Kärkölässä. Se imaisee tilatankista runsaat 7?000 litraa kolmeasteiseksi jäähdytettyä valkoista nestettä ja vie sen Riihimäen meijeriin raakamaidon vastaanottopisteeseen.

Laihon tilalla tuotetusta maidosta purkitetaan muun muassa vapaan lehmän maitoa ja kermaa. Siitä tehdään myös piimää ja jogurttia. Osa välitetään maitosuklaan raaka-aineeksi suklaatehtaalle.

Meijerialueella säiliöautot kuljettavat päivittäin noin 150?000 litraa kermaa ja rasvatonta maitoa raakamaidon vastaanotosta välipalatehtaalle.

Tuotantovastaava Tom Elovaara ja prosessioperaattori Taina Vuorinen kertovat, miten niistä sekä erilaisista hapatteista tehdään jogurttia.

–Tuolla alhaalla ovat vastaanotto, suodatus, sekoitus ja laboratorio. Ylhäällä on pastörointi, kypsytys ja jäähdytys. Lopuksi tuote jaetaan pakkauslinjalle, ja hillokäytävältä syötetään mahdolliset lisukkeet mukaan.

Kuulostaa yksinkertaiselta, kun sen osaa. Suuressa valvomohuoneessa on tietokoneita ja isoja tv-ruutuja, joista jogurtinvalmistusta ohjataan ja valvotaan.

Pumput puskevat jogurttimassaa putkissa

Nyt täytyy tunkea korvatulpat korviin. Astutaan valvomosta tuotantotiloihin. Suuressa tehdashallissa näyttää ahtaalta, sillä se on täynnä korkeita siilomaisia säiliöitä. Niiden välissä on kapeita kulkusiltoja ja metalliportaita. Kiiltäviä putkia kulkee ristiin rastiin monessa kerroksessa.

Pumput puskevat jogurttimassaa putkissa eteenpäin, mutta jogurttia ei näy missään eikä millekään haise. Vain hillokäytävällä viivähtää hento makea tuoksu. Hillot ja muut lisukkeet ovat suurissa metallisissa konteissa, joista ne syötetään valmistuksen loppuvaiheessa automaattisesti jogurtin sekaan.

Tehtaalla valmistetaan kahtatoista erilaista jogurttimassaa. Käytössä on kymmeniä eri hapatteita. Rasvan määrä, hapate ja sekoitussuhteet ratkaisevat, minkälaista jogurttia säiliöissä kypsyy. Rasvaisimmasta massasta tulee kreikkalaistyyppistä jogurttia. Nopeimmin kypsyy rasvaton laatu.

Massa kypsyy meijerin säiliöissä neljästä kuuteen tuntia. Sitten se on valmis jäähdytettäväksi, pakattavaksi ja varastoitavaksi.

Jogurtin tekijä syö rahkaa

Kun prosessioperaattori Taina Vuorinen tuli vuonna 1993 harjoittelijaksi Riihimäen vanhalle meijerille, moni asia jogurttilinjalla tehtiin käsityönä.

–Siihen aikaan hapatetta, hilloja ja sokeria lisättiin massaan käsin, hän kertoo.

Nyt koko tuotantoprosessi on automatisoitu ja umpinainen. Jogurttimassa kulkee tehtaan läpi ilman, että kukaan koskee siihen. Missään ei näy avonaisia sammioita saati jogurttia.

–Työstä ehkä noin 80 prosenttia tehdään valvomoissa ja 20 prosenttia kentällä, Vuorinen laskee.

Taina Vuorinen ei ole kyllästynyt jogurttiin. Hän syö mieluiten maustamatonta luonnonjogurttia. Myös maitorahka maistuu. Sitä hän ei kuitenkaan valmista itse, se tulee Seinäjoen meijeristä. Riihimäen ja Seinäjoen lisäksi Valion välipalatuotteita valmistetaan Oulun meijerissä.

Jogurttia luultiin laihdutusruuaksi

Ovatko välipalatuotteet terveellisiä? Näinhän lupasi jo ikoninen mainos 1970-luvun alussa. "Pitkää ikää ja valiojogurttia", toivotti valkealla hevosella ratsastanut ikämies. Hän todisti, että kun syö jogurttia, säilyttää elinvoimansa.

Kerrotaan, että Lapin syrjäkylällä naiset ostivat kyläkaupasta laatikoittain makealla hillolla maustettuja mansikka- ja hedelmäpommijogurtteja. Niiden uskottiin olevan hyvää laihdutusruokaa.

Ylilyönneistä huolimatta maidolla on Mari Nivan mukaan pitkään ollut hyvä terveellisyysimago. 1950-luvulla voita ja jäätelöäkin markkinoitiin terveellisinä, kunnes sydän- ja verisuonisairauksiin pureutuneen Pohjois-Karjala -projektin myötä ymmärrettiin ruveta suosimaan rasvattomia tuotteita.

1990-luvulla keksittiin maitohappobakteerit. Erilaiset Gefilus-tuotteet ja muut maitohappobakteerivalmisteet nousivat suosioon. Vaikka Euroopan elintarviketurvallisuusvirasto puuttui probioottien markkinointiväittämiin, maitohappobakteerilla on edelleen hyvä kaiku Suomessa.

Niva arvelee, että maitotuotteet ovat saaneet etua myös viimeisimmästä proteiinibuumista. Proteiinivälipaloja on markkinoitu esimerkiksi urheiluharrastuksen tueksi ja laihduttajien aterioiksi. Pitäväthän ne pitkään kylläisenä.

–Proteiinituotteet ovat ehkä viime vuosina vieneet hiukan suosiota perinteisiltä jogurteilta, Niva laskee.

Kasvimaito ja lehmänmaito kilpasilla

Kaupan hyllyllä kuluttajalla voi mennä sormi suuhun, niin monia erilaisia välipalatuotteita on tarjolla.

–Kuluttajien yksilölliset toiveet ja kulutustottumusten pirstaloituminen ovat trendinä ruuassa kuten kaikessa muussakin kulutuksessa, Riihimäen meijerin tehtaanjohtaja Tapio Tammi sanoo.

Se näkyy meijerissäkin. Välipalatuotteiden lisäksi Riihimäen meijerissä pakataan maitoa. Pelkästään maitoja ja kermoja on 36 eri nimikettä.

Kuluttajan valinnanvaraa kasvattavat erilaiset kasvimaidot. Niistä on professori Mari Nivan mielestä tullut uusi normaali. Vielä muutama vuosi sitten kahviloissa ei ollut tarjolla kasvimaitoa, nyt se saattaa olla ainoa vaihtoehto. Tai ainakin asiakas voi valita, haluaako lattensa tavalliseen maitoon vai kasvimaitoon.

Perusteluina ovat usein ekologiset seikat, eläinten hyvinvointi tai oikeudet ja terveellisyys. Pohdittavaksi jää, kumpi on ilmastoystävällisempää: nurmirehulla kasvatettu suomalainen lehmänmaito vai ulkomailta lennätetyt soija- ja mantelimaidot.

Niva uskookin, että kilpailu maitotuotteiden ja kasvimaitojen välillä saattaa lopulta ratketa keskusteluun kestävästä kulutuksesta ja kestävästä ruuantuotannosta.

–Riippuu siitä, minkälaiseksi tuotteiden ekologinen kuva muodostuu.

Maidontuottajat eivät kavahda kaurajuomaa

Maatalousyrittäjät Minna ja Juha-Matti Laiho eivät hätkähdä kasviperäisten maitojen ja välipalojen suosiota. He uskovat, että maidontuotanto ja maitotuotteet säilyttävät asemansa kasviperäisten tuotteiden rinnalla.

–Tärkeintä on, että kuluttajat valitsisivat kotimaisia tuotteita, ovatpa ne maidosta tai kaurasta, he sanovat.

Jotkut viljelijöistä ovat valmiita jopa vaihtamaan maidontuotannon kauran viljelyyn, jos kauramaitobuumi kasvaa kovin kuumaksi. Laihojen viljelysmaat eivät sovellu sellaiseen. Lisäksi vuonna 2004 rakennettu ja kymmenen vuotta myöhemmin laajennettu robottinavetta oli sen verran kallis investointi, ettei vaihtaminen ole käynyt mielessä.

–Navetta on saatava maksettua. Pysytään kyllä maidossa, Juha-Matti Laiho sanoo.

Video

Kurkista robottinavettaan. Näin tuotetaan välipalatehtaan raaka-aine.

Maidolla on monta haastajaa

Suomi on yhä moniin Euroopan maihin verrattuna maitomaa, mutta maidon kulutus on vähentynyt jo kauan. Vielä 15 vuotta sitten maito oli yleinen ruokajuoma. Nyt useampi kuin joka toinen valitsee lounaalla juomakseen vettä.

Ruokakulttuurin professori Mari Niva luettelee useita syitä maidon juonnin vähenemiselle. Moni pyrkii esimerkiksi välttämään turhia kaloreita.

–Ajatus siitä, että maito on lasten juoma, vahvistuu. Kun on matkusteltu ulkomailla, eurooppalaiset tavat tarttuvat, hän pohtii.

Maidon juominen onkin alkanut näyttää jossakin määrin vanhanaikaiselta. Kasvipohjaisia korvikemaitoja suosivat etenkin nuoret, joille ekologisuus, kestävä kehitys ja eläinten hyvä kohtelu ovat tärkeitä asioita. Juomavalinnoilla viestitään tiedostavasta kuluttamisesta ja siitä, että pyritään eläinperäisistä tuotteista kohti kasvipohjaisia tuotteita.

Eri juomavaihtoehtojen ravintoarvoista sekä ympäristövaikutuksista käydään kuitenkin jatkuvasti keskustelua, eikä tutkimuksessa ole vielä sanottu viimeistä sanaa.

Kaupan hyllyltä löytyy nykyään ainakin tällaisia maidon kaltaisia kasvijuomia:

Soijamaito tehdään vedestä ja soijapavuista. Se on ehkä tunnetuin ja pisimpään käytetty maidon korvike. Proteiinin ja muiden ravintoaineiden tasapainoisena lähteenä se on monin osin lehmänmaidon veroinen.

Negatiivista sävyä soijatuotteisiin tuo se, että soijan viljelysmaat valtaavat alaa esimerkiksi Amazonin sademetsiltä. Pääosa soijasta viljellään eläinrehuiksi Yhdysvalloissa, Argentiinassa ja Brasiliassa.

Kookosmaito valmistetaan kookospähkinän valkoisesta osasta ja vedestä. Siinä ei ole paljon proteiinia. Pääosa energiasta tulee rasvasta, joka on tyydyttyneitä rasvahappoja. Voimakkaan leimallinen maku vie ajatukset aasialaiseen keittiöön. Sitä käytetään myös jälkiruuissa.

Kauramaito valmistetaan mm. vedestä, kaurasta ja kasviöljystä. Se on uusin tulokas kasvimaitobuumissa. Myös useat suomalaiset valmistajat ja meijeriyhtiöt ovat ryhtyneet tuottamaan kauramaitoa ja siitä jalostettuja välipalatuotteita sekä ruuanlaittovalmisteita.

Lehmänmaitoon verrattuna siinä on vähänlaisesti proteiinia. Toisaalta rasvat ovat ns. hyviä, tyydyttämättömiä rasvahappoja.

Riisimaito syntyy mm. vedestä, riisistä, ruokaöljystä. Se voi olla hyvä vaihtoehto maito-, soija- ja manteliallergisille, mutta ravintosisältö ei ole kaksinen. Hiilihydraatteja on paljon, proteiinia vähän. Maku on makea.

Mantelimaito sisältää vettä ja mm. mantelivoita. Sen sisältämät monityydyttämättömät rasvahapot auttavat alentamaan huonon kolesterolin määrää veressä. Suurimmaksi osaksi tuote on vettä, joten ravintosisältö jää vajavaiseksi. Manteleiden ympäristökuorma on suuri, sillä kasvattaminen vaatii paljon vettä.

Pähkinämaito sopii esimerkiksi kahviin ja smoothieen. Valmistusaineina voivat olla esimerkiksi cashewpähkinä ja vesi.

Lähteitä mm. ravitsemusterapeutti Reijo Laatikaisen blogi https://www.pronutritionist.net sekä Time-lehden artikkeli kanadalaisen McGill -yliopiston kasvimaitotutkimuksesta https://time.com/5125580/soy-milk-healthiest-plant-based/

Jutussa käytetään yksinkertaisuuden vuoksi puhekielisiä sanoja kasvimaito ja kasvipohjainen jogurtti. Markkinoinnissa ja pakkausmerkinnöissä maidoksi tai jogurtiksi saa sanoa vain maidosta valmistettuja tuotteita. Muut ovat "juomia" tai "jogurtin kaltaisia kasviperäisiä välipaloja".

Kommentoi











Luetuimmat kotimaan uutiset
  • Päivä
  • Viikko
  • Kuukausi




  • Uutiset
  • Urheilu
  • Videosarjat