Tilaajalle

Ivalolainen Sara Wesslin, 28, tekee työtä kielellä, jonka arveltiin kuolevan jo kymmenen vuotta sitten – BBC:n mukaan hän on yksi vuoden innoittavimmista naisista

Piskuisessa Ivalossa, vajaat 300 kilometriä Rovaniemeltä pohjoiseen tuulee ja tuiskuttaa lunta. Lumisateen keskellä hymyilee vihreään takkiin pukeutunut nuori nainen. Ympärillä pörrää mustavalkoinen nelijalkainen ystävä.

Naisen nimi on Sara ja koiran nimi Rölli.

Äkkipäältä ei arvaisi, että nainen on BBC:n tulevaisuusvision mukaan yksi sadasta maailman vaikutusvaltaisimmista ja inspiroivimmista naisista.

Eikä hän, Yle Sápmin toimittaja Sara Wesslin, 28, sitä ollut aluksi uskoa itsekään.

–Olin ihan ihmeissäni, että mitä minun nimeni tekee siellä listauksessa. En ajatellut että se on kovin iso juttu ennen kuin ihmiset ympärillä alkoivat puhumaan asiasta.

Kun tieto listauksesta tuli, Wesslin oli juuri työpaikallaan Inarin Sajoksessa valmistautumassa tv-lähetykseen. BBC ei itse ottanut yhteyttä Wessliniin, vaan ystävä lähetti hänelle linkin BBC:n sivuille.

Siitä lähtien puhelin on pirissyt ja some laulanut.

Hyvässä seurassa

Mutta miten Wesslin listalle oikein päätyi?

Tänä vuonna BBC:n listan teema on, miltä maailma näyttäisi tulevaisuudessa naisten johtamana. Mukana on esimerkiksi poliitikkoja, urheilijoita, taiteilijoita ja aktivisteja.

–Tuntuu niin hassulta ja humoristiselta, että mitä minä pieni ihminen tuollaisessa joukossa teen.

Kuuluisin listalle päässyt on ruotsalainen 16-vuotias ilmastoaktivisti Greta Thunberg.

Mitään megajulkkiksia listalla ei silti ole, eikä se ole sen tarkoituskaan. BBC:n mukaan listalle on kerätty sata naista, jotka ovat tehneet jotain tärkeää oman yhteisönsä eteen ja samalla toiminnallaan inspiroivat muita.

BBC:n mielestä Wesslin on aktiivisesti toiminut ja edesauttanut saamen kielen elvyttämistä Suomessa. Maailmassa on vain kaksi koltansaamenkielistä toimittajaa. Wesslin on heistä toinen.

Opetteli mummonsa äidinkielen

Hassua kyllä, Wesslinin oma äidinkieli on suomi. Koltansaamea puhui Wesslinin perheessä vielä kymmenen vuotta sitten vain Petsamon Suonikylästä kotoisin oleva isänäiti Olga.

Olga-mummon oma äidinkieli ei suomalaistamispolitiikan myötä siirtynyt jälkipolville vaan perheessä puhuttiin lähinnä suomea. Koltan kielen puhumisesta saatettiin rangaista kouluissa, ja kolttia ryssiteltiin surutta. Koltat olivat vähemmistön vähemmistö, jota pidettiin alempiarvoisena saamelaisryhmänä muiden saamelaisten keskuudessa.

Se jätti jälkensä myös seuraaviin sukupolviin. Omat juuret oli helpompi piilottaa kuin näyttää kuuluvansa vähemmistöön. Vielä vuonna 2006 nuorin koltansaamea äidinkielenään puhuva oli 30-vuotias.

–Kymmenen vuotta sitten tuntui, ettei koltansaamea kannattanut edes opetella.

Oikeastaan kaikista muista paitsi Wesslinistä tuntui siltä. Hän halusi opiskella mummonsa äidinkielen, mutta lukiossa asialle lähinnä naureskeltiin.

–Mediastakin sai koko ajan lukea, että nyt kurja kolttien kansa kuolee. Joka paikassa vain voivoteltiin, eikä asialle tehty mitään. Se herätti minussa vastareaktion.

Koltansaame ei riittänyt

Ensimmäinen mahdollisuus opiskella koltansaamea alkeista lähtien avautui Wesslinille vasta hänen muutettuaan lukion jälkeen opiskelemaan Tornioon.

Koltansaame ei kuitenkaan riittänyt Wesslinille. Hän otti samalla haltuun myös pohjoissaamen.

Meni silti aikaa ennen kuin Wesslin uskaltautui kolttaa puhumaan, varsinkaan isänäiti Olgalle.

–Ehkä se on sellainen ujo suomalainen tapa opiskella kieltä, että luetaan vain, eikä uskalleta puhua. Sanat vain pyörivät suussa, Wesslin kertoo.

Kielen takaisin oppiminen oli ja on Wesslinin mielestä kovaa työtä: tuskaa, turhautumista ja surun käsittelyä.

Kun Wesslin vihdoin kahden vuoden kielen opiskelun jälkeen avasi mummolleen suunsa koltaksi, mummo oli yhtä hymyä.

–Nykyään, kun olemme kahdestaan, puhumme koltansaamea. Se on vaatinut opettelua molemmilta, kun 20 vuotta olemme mummon kanssa puhuneet pelkkää suomea.

Olga-mummosta, 89, on tullut myös yksi Wesslinin tärkeimmistä opettajista.

–Mummo opettaa minulle lausumista. Hänellä on hallussaan valtava määrä erilaisia luontosanoja, jotka haluaisin oppia.

Papukaijametodi käyttöön

Nyt Wesslin puhuu koltansaamea muidenkin kuin Olga-mummon kanssa. Wesslin puhua posottaa koltansaamea viikoittain radiossa sekä haastattelee ja kirjoittaa juttuja kaikilla kolmella saamen kielellä, myös inarinsaameksi, jota hän ei ole virallisesti ikinä opiskellut.

–Inarinsaamea olen oppinut työpaikalla papukaijana, kun kuuntelen omia inarinsaamenkielisiä kollegoita. Se on ollut kätevä metodi oppia uutta kieltä.

Alussa palautetta kielestä tuli paljon.

–Se jäi soimaan korvien väliin. Olin itselleni aika armoton, jos tein virheitä. Nyt osaan ottaa palautteesta jo enemmän opiksi.

Wesslin käyttää osaamiaan kieliä aina kun voi.

–Olen iloinen, että omassa työssä sönköttäessäni olen päässyt oppimaan lisää. Yritän kuunnella haastateltavia tarkkaan ja kysyn, jos jokin on epäselvää.

Kielituki kiven alla

Välillä ahkeraan opiskelijaan on iskenyt epätoivo. Ja iskee yhä.

–Se on sellaista vuoristorataa. Epätoivo iskee, kun kirjoittaa jotain uutista. Kaipaan kielitukea ja jotakuta, joka voisi lukea jutun ennen kuin se menee julki.

Sellaista henkilöä ei työvuorossa kuitenkaan välttämättä ole: Wesslin on toinen maailman kahdesta koltankielisestä toimittajasta.

Edellisen kerran kieliapua tarvittiin, kun auto ajoi katolleen Ivalossa. Wesslin kirjoitti tapahtuneesta uutista koltaksi ja jäi arvelemaan, kuinka asia sanotaan oikeaoppisesti koltaksi ilman että "auton kääntyminen katolleen" kuulostaa hullunkuriselta.

Kun muuta apua ei ollut lähellä, Wesslin laittoi tekstiviestillä kysymyksen saamelaiskäräjien puheenjohtajalle Tiina Sanila-Aikiolle.

Klik. Vastaus tuli hetkessä.

–Hän vastaa yleensä nopeasti viestiin, jos vain ehtii, Wesslin kiittelee ja naurahtaa samalla.

Harva toimittaja joutuu varmistelemaan kielenhuoltoa oman maansa presidentiltä tai muulta yhteisön johtajalta.

Toimittaja valisti virkamiehiä

Sanila-Aikion ja muiden kielenosaajien lisäksi Wesslin saa koltan kieleen apua pohjoismaiselta saamen kielten ammatti- ja resurssikeskukselta. Saamen kielikaltion tehtävänä on hyväksyä uutta terminologiaa, normittaa kirjoitettua kieltä sekä esimerkiksi tarjota kielineuvontapalvelua kaikenlaisiin kielikysymyksiin.

Koltansaamen kirjakieltä alettiin järjestelmällisesti kehittää vasta 1970-luvulla, joten kielikaltio on myös ainoa koltansaamen kielen kielituki. Lähes tarkalleen vuosi sitten kielikaltion rahoitus oli loppumassa eikä tulevaisuudesta tiedetty.

Wesslin teki aiheesta sarjan uutisia.

–Selvittelin asiaa, mutta ministeriöt pallottelivat minua vain puolelta toiselle. Kukaan ei ottanut vastuuta asiasta, eikä asiasta oikeastaan edes tiedetty mitään.

–Tuntui hassulta, että jouduin itse toimittajana valistamaan virkamiehiä aiheesta, kun heillä itsellään eivät perusasiat olleet hallussa

Lopulta hän sai langan päähän myös silloisen opetus- ja kulttuuriministeri Sanni Grahn-Laasosen ja kielikaltiollekin löytyi myöhemmin lisärahoitusta.

BBC:n perusteluiden mukaan oli juuri Wesslinin lobbauksen ansiota, että lisävarat kielikaltion jatkolle järjestyivät. Wesslin itse arvelee päätyneensä listalle juuri kielikaltio-aiheen sinnikkään uutisoinnin ansiosta.

Elokuussa Sevettijärvellä vietettiin kolttasaamelaisten asuttamisen 70-vuotisjuhlaa. Tuolloin toimittaja Wesslin päätyi itsekin paikalla olleen BBC:n toimittajan haastattelemaksi. Sillä voi Wesslinin mukaan myös olla jotain tekemistä listalle pääsyn kanssa.

Tornio oli liian etelässä

Wesslinin mielestä BBC:n listauksen merkitys on suuri pienelle vähemmistökieliselle medialle.

–Nyt on tavallaan ensimmäistä kertaa nostettu esille, että se työ, mitä tehdään, on tärkeää. Se nostaa saamenkielisen toimituksen merkitystä. Nyt sen oikeastaan vasta itsekin huomaa.

Wesslin itse pitää työstään eniten silloin, kun hän saa tehdä uutisia tavallisista ihmisistä.

Ivalossa hän aikoo asua ja pysyä vastaisuudessakin.

–Heti silloin kun muutin opiskelemaan Tornioon, ajattelin, että on pakko päästä takaisin kotiin pohjoiseen.

Kotona koltansaame taipuu vain mummon kanssa. Rölli-koira puhuu suomea ja Wesslinin unkarilainen puoliso englantia.

–Tosin mummo kyllä ehdotti hänellekin, että mitä sinä tuota suomea opettelet, opettele mieluummin kolttaa niin kuin Sara.

Wesslin itse asuu Ivalossa ja mummo 150 kilometrin päässä Sevettijärvellä, joten jutustelu raikaa yleensä puhelinlankoja pitkin.

–Juuri pari päivää sitten juteltiin mummon kanssa puhelimessa koltansaameksi. Naurettiin yhdessä ja se tuntui niin ihanalta ja tärkeältä, Wesslin sanoo.

Opittu asenne muutoksessa

Wesslinin unelmissa 20 hengen Yle Sápmin toimitus olisi 20 vuoden päästä jo paljon isompi. Toiveissa on tietenkin myös se, että uhanalaisen saamen kielen puhujia olisi huomattavasti nykyistä enemmän. Puhujamäärä on ollut viime vuodet hienoisessa kasvussa, joten unelma ei ole välttämättä täysin tuulesta temmattu.

–Ehkä 20 vuoden päästä ei tarvitse enää puhua koltan kielen kuolemasta ja uhanalaisuudesta, vaan sen jatkumisesta uutena normaalina. Toivoisin myös, että ajan myötä saamelaisten uhriutuminen loppuisi. Että kuva saamelaisista muuttuisi kohteesta tekijöiksi. Että osattaisiin inspiroida muitakin kuin saamelaisia.

Wesslinin mielestä kansallisen itsetunnon nostamiseen ei vaadita hirveästi.

–Pitää vain jaksaa uskoa itseensä, eikä koko ajan miettiä, mitä muut ajattelevat. Opittu asenne raukkamaisena kansana muuttuu koko ajan erilaisemmaksi.

–Kun ajattelee, miten tässä on menty eteenpäin viimeisten kymmenen vuoden aikana, niin 20 vuodessa me ollaan valloitettu koko maailma, Wesslin nauraa.

Kommentoi











Luetuimmat kotimaan uutiset
  • Päivä
  • Viikko
  • Kuukausi




  • Uutiset
  • Urheilu
  • Videosarjat