Yhdistysten luvattu maa

Nykypäivän kansalaisyhteiskunta on periaatteessa moderni, monimuotoinen ja moniarvoinen - niin fyysistä läsnäoloa edustaessaan kuin virtuaaliverkoissa toimivana. Siihen kuuluvat niin organisoidut toimintatavat järjestö- ja yhdistystoiminnan muodossa kuin epäviralliset perhe-, ystävä- ja naapuruussuhteet.

Suomeen on perustettu yli 140 000 yhdistystä vuoden 1919 yhdistyslain säätämisen jälkeen. Yksi tuona vuonna ”Sosialihallituksen” yhdistysrekisteriin rekisteri-ilmoituksen jättäneistä yhdistyksistä oli vaasalaiset tekniikan alan tutkinnon suorittaneet ja tekniikan parissa työskennelleet yhdistänyt Vaasan Teknikkojen Seura, nyttemmin nimeltään Vaasan Teknillinen Seura. Kahteen kertaan, ensimmäisellä kerralla kun unohtui pöytäkirjanote.

Suomessa yhdistystoimintakenttä on perinteisesti ollut varsin laaja kattaen niin puhtaan harrastustoiminnan kuin sosiaalisen vapaaehtoistyönkin. Viime vuosina tutkimani ammatilliset yhdistykset sijoittuvat nykyisellään paikallistasolla harrastusyhdistysten joukkoon; niiden sosiaalinen ja työvoimapoliittinen tehtäväkenttä on vuosien varrella muuttanut muotoaan täydennyskoulutuksen ja yhteenkuuluvuuden vahvistamisen suuntaan.

Suomen yhdistyksistä kolmanneksen arvioidaan olevan ammatillisia tai taloudellisia tavoitteita ajavia ja neljänneksen poliittisia järjestöjä, kulttuuri- ja vapaa-aikasektorilla toimii nelisenkymmentä prosenttia yhdistyksistä. Perinteisesti suomalaisia paikallisyhdistyksiä tukevat vahvat liitot ja keskusjärjestöt, joiden jäseniä yhdistykset usein ovat.

Vuosittain yhdistysrekisteriin ilmoitetaan noin lähes 3 000 uutta yhdistystä. Osa rekisteröidyistä yhdistyksistä on kuitenkin lopettanut toimintansa muistamatta ilmoittaa siitä, osan luottamushenkilöt taas ovat, syystä tai toisesta, laiminlyöneet rekisteri-ilmoitusten lähettämisen. Yhdistyslain muututtua heinäkuussa Patentti- ja rekisterihallitus aloittikin laissa säädetyn poistomenettelyn välittömästi lainmuutoksen tultua voimaan.

Poistettavien yhdistysten listalla oli noin 40 000 yhdistystä, jotka eivät olleet ilmoittaneet yhteystietojaan yhdistysrekisteriin vuoden 1995 jälkeen. Näiden toiminta tulkittiin loppuneeksi, mutta esimerkiksi kymmenestä tälle listalle päätyneestä teknillisestä alueseurasta kuudella oli toimintaa vielä kuluvana vuonna.

Näiden yhdistysten luottamushenkilöillä onkin edessä nopea reagointi kuulutukseen, tai uudelleenrekisteröinti poiston toteuduttua. Mutta vaikka pääosa poistolistalle päätyneistä yhdistyksistä olisikin aidosti toimintansa lopettaneita, jää yhdistysrekisteriin edelleen yli 100 000 yhdistystä.

Yhdistystoiminta-aktiivisuus on vertailuiden mukaan tyypillistä juuri Pohjoismaiden kansalaisille. Esimerkiksi Yhdysvalloissa arvioidaan toimivan noin 72 000 yhdistystä, joten väestöpohjaan verrattuna niiden määrä on suomalaisyhdistysten määrään nähden vähäinen. Pohjoismaalaiset ovat perinteisesti olleet ahkeraa yhdistysväkeä, ja Suomi vaikuttaa sekä tilastotietojen että empiirisen kokemuksen perusteella yhdistysten luvatulta maalta – vaikka muutamia kymmeniä tuhansia yhdistyksiä liki sadan vuoden aikana olisikin hiipunut toimintakentästä.

JOHANNA AHOPELTO
Vaasalainen yrittäjä ja tutkija

Kommentoi