Tilaajalle

Kolumni: Äkkikuolema voi korventaa sielun syövereitä

Olen sulkenut isäni silmät, olen silittänyt kämmenselälläni äitini kylmenevää poskea. Hetket olivat järkyttävän tyyniä. Tunnekuohut koin myöhemmin – menettämisen ja oman kuolemanpelkonikin, vaikka eihän kuolemaa tarvitsisikaan pelätä. Kuolleenahan on kuollut. Ihminenkin.

Tämä sisältö on tilaajille.


Osta lukuoikeus Pohjalaisen kaikkiin digisisältöihin!
Pohjalainen Digi 1. kk 1 €


Tilaa nyt

Tilaaja, kirjaudu sisään.