Tilaajalle

Kolumni: Soitan, olen siis olemassa

Se alkoi puoli vuosisataa sitten. Mustavalkoisessa televisiossa mies soitti kitaraa. Soinnut vyöryivät kuin aallot, bassot kumahtivat komeasti, ylimmät kielet helisivät kelloina. Jähmetyin ruudun ääreen. En ollut koskaan kuullut mitään sellaista kuin Heitor Villa-Lobosin Etydi nro 1.

Tämä sisältö on tilaajille.


Osta lukuoikeus Pohjalaisen kaikkiin digisisältöihin!


3 kk alk. vain 7,90 €/kk
24H LUKUOIKEUS 1,70 €

Tilaaja, kirjaudu sisään.