Sosiaalista pääomaa yhdistysverkostoista

Sosiaalinen pääoma koostuu suhteista, verkostokontakteista, siteistä ja keskinäisestä luottamuksesta, jotka kaikki ovat olennaisia asioita niin työelämän kuin sosiaalisen elämän verkostojen toimivuuden kannalta. Sosiaalinen pääoma on siten tärkeä osa yhdistystoimintaverkostoitumista.

Suuri muutos perinteisessä ammatillisessa yhdistystoiminnassa on ollut siinä, mitä tarkoitusta palvelemaan koulutustaustaiset yhdistykset 1900-luvun alkuvuosikymmeninä perustettiin, ja millaista tarvetta niille tulevaisuudessa on. Moni liittyy ammattiliittoon siksi, että liittojäsenyys koetaan kuin vakuutuksena, joka otetaan tuomaan turvallisuuden tunnetta "pahan päivän varalle", kuten työttömyyden, oikeusturvapalvelutarpeen tai hallitsemattomien uramuutosten varalle.

Toisaalta liitto myös tarjoaa verkoston ihmisiä, joilla on sama koulutustausta – verkoston, jonka kautta löytyy niin ystäviä, tuttavia kuin kollegoitakin, ja joka kartuttaa jäsentensä sosiaalista pääomaa. Samankaltainen verkosto on tarjolla paikallisyhdistystoiminnan kautta, mutta paikallisesti yksilöä lähempänä ja sen toiminnan suuntaamiseen on yksittäisen toimijan helpompi myös vaikuttaa. Se on nykyajan yhteisö, jonka yhteisenä nimittäjänä on esimerkiksi aikoinaan suoritettu korkeakoulututkinto.

Yhteisöllisyyden tarve on yhä tunnistettavissa ammatillisen verkostoitumisen piirissä. Nykyjäsen kartuttaa sosiaalista pääomaansa sekä omaa hyvinvointiaan myös liitto- ja jäsenyhdistysverkostojensa jäsenyyksien kautta: yhdessä tekemällä ja osallistumalla paitsi oppii uutta, saa toisinaan myös ilon auttaa toisia.

Sosiaalinen media mahdollistaa osallistumisen aiempaa vaivattomammin, säästä, etäisyyksistä ja osin ajankohdastakin riippumattomalla tavalla. Sosiaalinen media myös mahdollistaa omien näkemysten julkaisemisen aiempaa helpommin erilaisten keskustelupalstojen ja kyselyiden kautta.

Mutta toimiiko sosiaalinen media lopulta yhdistävänä vai erottavana tekijänä tehdessään henkilökohtaisesta tapaamiskontaktista aiempaa tarpeettomamman? Osan mielestä yhdistysten olisi paras pysyäkin klubien takahuoneissa, osa kokee hyväksi edistää avoimuutta ja sosiaalista kanssakäymistä kulloinkin käytettävissä olevista teknisistä välineistä riippumatta tai niitä käyttäen.

Osalle jäsenkunnasta virtuaaliyhteisöt voivat olla riittävä kollegiaalisen kanssakäymisen muoto, osa arvostaa yhä tapaamisia saman kahvipöydän ääressä. Ammatillisen ja sosiaalisen verkostoitumisen uudet muodot ja välineet muokkautuvat ajan mittaan.

Yhdistystoiminta tarjoaa tilaisuuden, jäsenen oma valinta on, tarttuuko hän siihen. Yhdistystoiminta on osa suomalaista yhteisöllisyyttä ja toimintakulttuuria, ja vaikka osa kokee sen tärkeäksi, on jäsenpotentiaalissa aina myös niitä, joille yhteisöllisyys itsessään ei ole tärkeää. Ammatillisen yhteisöllisyyden kohtalo tulevaisuudessa on jatkuvasti muuttuva.

On tärkeää, että yhdistystoimintaa on olemassa, vaikka vain tietona siitä, että jossain joku jaksaa yhä yrittää; pelkkä liitto työmarkkinajärjestönä ei kata koko jäsenkunnan yhteisöllisyyden tarpeita. Paikallisyhdistys toimii erilaisessa rajapinnassa, lähellä jäsenen omaa kokemus- ja elämänpiiriä.

JOHANNA AHOPELTO
vaasalainen yrittäjä ja tutkija

Kommentoi