Tilaajalle

Kolumni: Villakangastakki vai ”villakangastakki”?

Vuodenajan taas vaihtuessa takkikauppa käy kuumana. Rekit ovat täynnä villakangastakkeja, toppatakkeja sekä anorakkeja, ja suosituimmat uutuudet viedään käsistä.

Useista vaihtoehdoista huolimatta oikeanlaisen takin löytäminen voi tuntua vaikealta tai jopa mahdottomalta. Erityisen vaikeaa se on heille, jotka ovat päättäneet vältellä muovista valmistettuja vaatteita, sillä nykypäivänä arviolta 60 prosenttia maailmalla valmistetuista tekstiileistä sisältää öljypohjaisia tekokuituja, kuten esimerkiksi polyesteria, polyamidia, akryylia, elastaania ja nailonia.

Tämä on helppo huomata missä tahansa vaatekaupassa. Jos löydätkin niin harvinaisen takin, jonka ulkokuori on sataprosenttista kasvi- tai eläinkuitua, kuten puuvillaa tai villaa, niin vähintään takin vuori on jo täyttä polyesteria, mikä synnyttää kuivalla talvi-ilmalla hankaussähköä ja nostattaa ikävästi hiuksia sähköiskuista puhumattakaan.

Takin metsästyksen alkuvaiheessa osa muovittomia takkeja etsivistä kuluttajista kääntyykin myyjän puoleen. Silläkin uhalla, että saa hankalan asiakkaan maineen tai joutuu painostuksen kohteeksi ja päätyy lopulta tekemään virheostoksen.

Yksi myyjä kun voi olla sitä mieltä, että muovinen ”villakangastakki” on hyvä valinta, koska se maksaa vain 90 euroa. Toinen myyjä taas voi olla sitä mieltä, että muoti menee kaiken muun edelle. Jos vaate näyttää hyvältä päällä, millään muulla ei ole väliä.

Ja ymmärrettäväähän se on. Myyjien tehtävä on nimenomaan myydä vaatteita – useimmiten hinnalla millä hyvänsä.

Jos myyjästä ei ole apua eikä sopivaa takkia ole vieläkään löytynyt, ottaa sitkeä kuluttaja usein kännykän käteen ja aloittaa googlausrumban ja tutkimisen: Mistä voisi löytää aidon villakangastakin aidolla vuorilla?

Tämä on riskialtista, sillä tulos saattaa vain lisätä harmitusta: Takkilöydös on tilattava sokkona toisesta kaupungista ja luultavimmin myös toisesta maasta ja lisäksi se maksaa vähintään jopa 500–2 000 euroa.

Sellaiseen hupiin ei kaikilla ole varaa, ja vaikka säästämällä olisikin, usein talvikelit yllättävät ja takkia tarvitaan heti.

Jos luksustakkiin päättääkin panostaa, herää vääjäämättä huoli siitä, istuuko se päälle ja kuinka helppoa tai ympäristöä kuluttavaa sen palauttaminen tarvittaessa on.

Palauttaminen on hyvin todennäköistä verkkokaupoissa asioidessa, sillä esimerkiksi Zalando ilmoitti tänä vuonna keskimääräiseksi palautusasteekseen jopa 50 prosenttia.

Usein takin etsiminen ajaakin jopa tiedostavan asiakkaan lopulta tällaiseen ratkaisuun:

– Me oltiin Seinäjoella shoppailemassa, ja ostokset meni kyllä niin alta lipan. Yhdelle tyttärelle ostettiin Niken takki, toiselle vaatteita Henkkamaukasta ja mulle Haloselta kuule oikeen 100 % polyesteritakki, mikä maksoi aivan liian paljon, ystävä tilittää WhatsAppissa itkunauru-hymiöiden kera.

– Ajattelin, että koska takki on täyttä polyesteria, se on kierrätettävissä, toisin kuin sekoitekuidut, ystävä lohduttautuu.

Jenni Mäkelä

Kommentoi