Tilaajalle

Kolumni: Taide ja viihde ajan kuvastimessa

Oli aika, jolloin runous oli kirjallisuuden lajeista ylevin. Eino Leino, V.A. Koskenniemi, Katri Vala ja muut olivat sankareita. Mika Valtari kirjoitti romaaneja, joita turhaan pidettiin halpoina tuotteina. Väinö Linna nosti romaanin keskipisteeksi ja sitä romaani on edelleen.

Runouden harrastajia löytyy, mutta kuinka monta? Ihmiset kirjoittavat runoja pöytälaatikkoon ja keräilevät niitä.

Kuinka moni suomalainen on oikeasti kiinnostunut taiteesta, ja nyt tarkoitan nykytaidetta? Siis sitä, mitä taiteilijat nykyään tekevät. Vanha taide on eri asia. Vanha taide on arvostettua ja taiteilijat kuuluisia nimiä.

Jonot museon ympärillä venyvät korttelin ympäri. Amos Rex Helsingissä on supersuosittu. Historia on kuitenkin historiaa ja taiteen tekeminen tänään erinäköistä kuin ennen.

Kuka jaksaa nykymusiikkia? Siinä menee minun rajani ja tunnustan vajavaisuuteni. Ei se kuulosta samalta kuin 1800-luvun musiikki tai Sibelius, joita soitetaan oopperassa ja sinfoniakonserteissa.

Jotakin kertoo sekin, että Helsinkiin rakennettiin tuo surkean pieni ja ruma Musiikkitalo ja heti oli konserttiin pääsy kiven takana, kun yleisö meni taloa katsomaan.

Sama toistuu nyt Hampurissa, jossa rakennettiin entiselle satama-alueelle vinkeä konserttisali. Sinne ei ole asiaa musiikkia kuuntelemaan, kun talonkatsojat ovat ostaneet liput vuosiksi eteenpäin.

Taide on kriisissä, siis nykytaide, mutta niin sen pitää ollakin. Taide ei saa olla mikään itsestäänselvyys.

Viihteellä menee hyvin, tarkoitan viihdeteollisuutta, vaikka hyvin menee myös ihmisellä, joka kääntää viihteelle. Sitähän viihde on, viihteelle kääntämistä, itsensä unohtamista, irrottautumista pahasta maailmasta, nauttimista ja helppoa elämää.

Voiko taidetta erottaa viihteestä? Puhutaan viihdetaiteilijoista, joka onkin metka termi.

Näyttelijät ovat kuitenkin taiteilijoita, esiintyvät he miten viihteellisesti vain, Vesku Loiri ainakin on. Mainoksetkin ovat taidetta, niin hienosti ne tehdään. Onko virrenveisuu taiteeseen verrattavaa toimintaa vai viihdettä? Joku siitäkin nauttii.

Tarjoanpa tässä mielipiteeni taiteen ja viihteen erosta kaiken uhalla.

Taide lisää jotakin arvokasta ihmisen elämään ja muuttaa pysyvästi näkemystä maailmasta. Viihde taas vetää mukaan omaan maailmansa, koukuttaa ihmisen hetkeksi nauttimaan ja viihtymään, ja siinä se.

Moni saa viihteestä taide-elämyksiä, joku viihtyy taiteen parissa. Viihteestä tulee silloin taidetta ja taiteesta viihdettä, ota siitä sitten selvää.

Yritetään uudestaan: taiteilija on se, joka saa apurahoja, viihdetyöläinen saa palkkaa. Poikkeuksena ovat tietysti kuukausipalkalla töitä tekevät näyttelijät.

Timo Airaksinen

Filosofian emeritus- professori

Kommentoi