Tilaajalle

Kolumni: RKP:n pitää avata silmät Satamatielle, eikä käpertyä pelkäämään muutosta

Ei minun takapihaltani! Ei meidän pelloilla!

Mustasaaren lakeuksien läpi suunnitellun Satamatien vastustus tuo mieleen pohjalaiset tarinat muutoksesta ja sen pelosta.

Jos nyt kaikki kunnat kilpailevat työllistävistä yrityksistä, vuosikymmeniä sitten kuntien napamiehet saattoivat vakaasti torjua yritysten epäsuositut investoinnit. Tie- ja rautatielinjat kunnioittivat demokratiaa, joka herkästi tarkoitti paikallista harvainvaltaa. Joka kunnassa on ainakin yksi tarina siitä, kuinka iso yritys ei kelvannut kunnanisille – ja yritys suuntasi katseensa muualle.

Mustasaari jatkaa Satamatiessä kuntaliitoksen Ei-linjaa. Mustasaaren kunnanhallituksen puheenjohtaja Samuel Broman (r.) piiloutuu 150 valittajan selän taakse. Hän ei näe Satamatietä kiireellisenä, vaikka Wärtsilä rakentaa kovaa tahtia isoa teknologiakeskustaan Vaskiluodossa (Pohjalainen 30.10.).

Mustasaari seuraa tarkasti omaa penseää logiikkaansa. Edes se, että Wärtsilän ja ABB:n johtajat vetosivat keväällä kuntaliitoksen puolesta, ei saanut puhtia liitokseen. Yhteisessä kunnassa satamatie olisi jo tehty.

Rannikon propagandistisessa uhkapuheessa kaikki muutokset heikentävät ruotsin kielen asemaa. Onko niin, että paremmat liikenneyhteydet tekevät saapumisesta Vaasaan liiankin vaivatonta? Onko niin, että liikenneratkaisuja ei tule edistää, elleivät ne suuntaudu Pohjanlahden yli?

Emme edes käsitä, kuinka paljon liikenne Vaasan sataman suuntaan pian lisääntyy.

Kunnat pystyvät halutessaan sahaamaan onnistuneesti omaa oksaansa. Se, että seudulle on hakeutunut muualta yrityksiä, ei ole mikään taivaslahja. Konepajayhtiö Strömberg kävi kartoituskierroksen ensin Seinäjoen seudulla ja Kokkolassa ennen kuin päätyi talvisodan jälkeen, huhtikuussa 1940, Vaasaan. Vaasa sijaitsi turvallisessa paikassa lännessä ja kaupunki tarjosi nopeasti hyvän maa-alueen Huutoniemeltä.

Strömberg ja Wärtsilä hakivat tehdastilaa 1970-luvulla Etelä-Pohjanmaalta. Lapua jäi nuolemaan näppejään, kun Strömbergin liesien valmistus päätyi Vaasasta Kauhajoelle.

Yritysten saaminen Pohjanmaalle ei ole ollut itsestäänselvyys. Yhtä vähän voi tuudittautua siihen, että yritys pysyy seudulla.

Mutta se Satamatie. Vaasan kuntapolitiikassa vaikuttanut aluetieteen emeritusprofessori Hannu Katajamäki harmittelee, että Vaasan seudulla karahdetaan aina samaan, pieneen, jäsentenväliseen peliin. Iso kuva on turkulaistuneen Katajamäen mukaan kateissa. Hän muistaa Satamatiestä puhutun jo pitkälti yli kymmenen vuotta sitten, kun hän itse istui Vaasan kaupunginvaltuustossa. Raskas liikenne piti saada pois keskustasta.

Satamatie auttaa yrityksiä ja tuo työpaikkoja. Kuntarajat eivät saa sitä jarruttaa, puhumattakaan kielirajoista. Vaasan kaupunginvaltuuston puheenjohtaja Joakim Strand (r.) näkyy tämän hyvin käsittävän. Toivottavasti myös RKP:n mustasaarelaiset vaikuttajat alkavat pian ymmärtää. Tienpätkä riippuu yhdestä puolueesta – jälleen kerran.

Toni Viljanmaa

Kommentoi