Tilaajalle

Kolumni: Pakko höristää korvia: Mikä oli tuo outo lorina?

Ylen uudistettua aamulähetystä rummutettiin isosti etukäteen. Sen piti olla ”aamu-tv:n historian suurin uudistus”.

Aika äänekäs ainakin.

Tiistaina eetteriin kaikui kolmen minuutin ajan ylimääräisiä törähdyksiä. Joku haastateltava tai toimittaja oli unohtanut poistaa mikrofonin haastattelun jälkeen.

Sitähän tietysti sattuu. Tv-haastattelu jännittää puolin ja toisin, ja tulee ehkä syötyä vähän kehnonlaisesti, pelkkää leipää tai jotain.

Tuottajat selittelivät jälkeenpäin, että aika usein ”arjen ääniä” saattaa päätyä lähetykseen. Tällä kertaa nämä arjen äänet olivat peräisin (!) vessasta.

Kuulin pätkän autoradiosta iltapäivällä YleX:ltä ja olin ajaa järkytyksestä ojaan. Todistin maailman kiusallisinta kolmea minuuttia.

Reaktioni oli ensin huutonaurua, sitten ulinaa ja lopuksi häpeän sekaista paniikkia. Äänikirje päättyi siihen, että vessa vedettiin.

Kappas vain, William Peter Blattyn hirvittävästä Manaaja-leffasta on tehty myös kuunnelma, jonka ensimmäinen osa kuullaan sunnuntaina pyhäinpäivän ratoksi.

Manaaja on kaikkien aikojen kaamein kauhuelokuva, sanon minä. Näin sen 13-vuotiaana ja sänkyni keikkui ainakin viikon. En ole sen koommin pystynyt leffaa katsomaan, en edes sormien lomitse.

Kuunnelma voi olla elokuvaakin väkevämpi kokemus. Kaikki kohtaukset tapahtuvat kuulijan päässä, ja siellähän voi tunnetusti pesiä ihan mitä vaan, kun mielikuvitus alkaa vauhkoilla.

Silloin lähtee vaikka sänky lentoon.

Joskus harmittaa, kun ei muka ole aikaa istua radion ääreen kuunnelman ajaksi. Kuunnelma on turhaan hyljeksitty taidemuoto. Ehkä nyt äänikirjojen alkaessa valloittaa maailmaa myös kuunnelmien suosio nousee. YleAreena tarjoaa niitä myös. Otan riskin ja aion kuunnella Manaajan kamaluuksia Yle Radio 1:ltä sunnuntaina kello 15.

Kommentoi