Tilaajalle

Kolumni: Pää vie useammin pois työelämästä kuin olkapää

Mielenterveyshäiriöt ovat nousseet yleisimmäksi sairauspoissaolojen syyksi. Viime vuosien kehityksenä tuki- ja liikuntaelinsairauksista johtuvat poissaolot ovat nyt lukumäärältään pienempi kuin masennuksesta, kaksisuuntaisesta mielialahäiriöstä tai skitsofreniasta johtuvat poissaolot. Helsingin Sanomat uutisoi asiasta maanantaina.

Masennuksen takia jää joka päivä yhdeksän ihmistä työkyvyttömyyseläkkeelle. Työuupumus ei ole diagnosoitava sairaus, mutta uupumus voi johtaa sairastumiseen. Mielenterveyshäiriöiden yleistymistä on selitetty työelämän muutoksella, missä yhtä useampi tekee työtä, joka on henkisesti raskasta, kiireistä ja epävarmaa.

Työnantajat ovat silti aidosti kiinnostuneita vähentämään sairauspoissaoloja. Resurssit tähän vaihtelevat, mutta ennaltaehkäisevä toiminta halutaan opetella ja järjestää.

Työpaikalla mielenterveyshäiriöihin liittyy aina korostetusti inhimillinen puoli, sisältäen huolen työkaverista ja tämän jaksamisesta.

Mielenterveyshäiriöitä ennaltaehkäisevään päätöksentekoon ja investointeihin ohjaa kuitenkin kaikista parhaiten raha. Sairauspoissaolopäivällä on aina hintalappu työnantajalle, se nousee keskimäärin yli 300 euron. Poissaolojen välttämisestä saatu säästö siirtyy suoraan yrityksen tulokseen.

Mutta on siellä se inhimillinenkin puoli.

Edesmennyt saksalaiskirjailija W.G. Sebald kirjoittaa teoksessaan Campo Santo (kokoelmassa Merkintöjä Korsikasta, Tammi 2016) kauniisti Korsikan saaresta ja tulee samalla sanoittaneeksi katkelmia, jotka sopivat anekdooteiksi muuhunkin elämään.

Campo Santossa päähenkilö lähtee hellepäivänä uimaan huoletta kohti ulappaa ja kokee jo tunteen, että voisi vain ajelehtia pois: ”Kunnes sitten kuitenkin käännyn takaisin kuin totellen sitä outoa vaistoa joka sitoo meidät elämään, ja suuntasin kohti kaukaista, kuin vieraana mantereena kajastavaa maata.”

Mielenterveyshäiriöissä kriittisintä on päästä tekemään käännös takaisin mahdollisimman aikaisessa vaiheessa. Likikään aina työkyvyn menettäminen syy ei ole työpaikalla, vaan se on enemmän seuraus muista elämää rasittavista asioista. Työnantajan voi olla mahdotonta päästä tilanteen tasalle ennen ensimmäistä poissaoloa, mutta sen jälkeen vastuuta on kannettava.

Kun työntekijä on valmis palaamaan töihin ja kääntynyt uimaan takaisinpäin – ”vastavirtaan, ylös virtaa, joka siihen asti oli minua kantanut” – työnantajan ja työyhteisön on tuettava kaikin olemassa olevin keinoin.

Kela ja työeläkeyhtiöt tarjoavat arjen palauttamiseen työkaluja, kuten työkokeilun, jonka avulla pystyy ottamaan uudelleen askelmerkit elämään. Töihin palaaminen, vaikka pienelläkin työajalla, on erittäin tärkeää. Työkokeilussa työtehtävät on sovittu jaksamisen mukaan ja viikottaista työaikaa pystyy melko joustavasti muuttamaan.

Tavoite on, että työntekijä pystyisi täysaikaisesti palaamaan entiseen työhönsä. Joissakin tapauksissa työeläkeyhtiöt kannustavat työnantajia myös ohjaamaan työntekijää toisiin työtehtäviin tai jopa neuvomaan työntekijää etsimään toista työtä. Siinäkin ajatellaan sekä inhimillisesti että taloudellisesti.

Teemu Lampinen

Kommentoi