Tilaajalle

Kolumni: Kuollutta painoa

Yhteiskunnallisten uudistusten kustannustehokkuuteen liittyy paljon ongelmia. Yksi niistä on kuollut paino. Tämä uustermi kuvaa ilmiötä, joka heikentää uudistusten tehokkuutta. Poliittisilla päätöksillä pyritään hyviin tavoitteisiin. Osa tavoitteista toteutuisi ilman toimenpiteitä. Tätä kutsutaan kuolleeksi painoksi.

Termi on napattu laivaliikenteestä, jossa kuolleella painolla tarkoitetaan aluksen kokonaispainoa. Alkuperäisellä sisällöllä ja termin uuskäytöllä ei ole juurikaan yhteyttä.

Varsinkin nyt, kun ilma on sakeana ehdotuksia työllisyysasteen nostamiseksi, on kuolleen painon arviointi erityisen tärkeää.

On esitetty, että pienyrittäjille suunnattaisiin palkkaukseen liittyviä porkkanoita, jotta uusia työpaikkoja luotaisiin lisää. Porkkanat jakautuvat kahteen ryhmään.

Työnantajan maksujen alentamisen toivotaan lisäävän palkkauksia. Toisaalta ehdotetaan lainsäädännön muutoksia, kuten irtisanomisen helpottamista tai koeajan pidentämisiä, jotta työllisyys kohenisi.

On myös esitetty ikääntyneiden palkkaukseen liittyvien sivukulujen alentamista. Ajatuksena on, että ikääntynyt halpatyövoima kävisi paremmin kaupaksi.

Kaikkien näiden esitysten suuri kuollut paino tekee niistä meille veronmaksajille tyyriitä. Monet työpaikat syntyisivät ilman taloudellisia kiihokkeita.

Jos toimenpide ei muuta käyttäytymistä eli kuollut paino on iso, jää maksajille luu käteen. Sosiaaliturvamaksujen kertymä alenee ja ”terveesti” työllistetyt aikaa myöden maksavat laskun.

Varsinkin ikääntyneiden tempputyöllistämisestä narulla työntämällä on paljon tutkimustietoa. Kerta toisensa jälkeen joudutaan toteamaan, ettei toivottuja tuloksia löydy. Kuollutta painoa on aivan liian paljon.

Kerta toisensa jälkeen näemme samoja epäonnistumaan tuomittuja esityksiä uudelleen.

Vuoden 2006 aikana Suomessa kokeiltiin ikääntyneille matalapalkkatukea. Meidän veronmaksajien rahaa paloi kolminumeroinen summa miljoonia. Tehdyt tutkimukset kokeilusta kertoivat, että vaikutukset työllisyyteen pyöristyivät nollaan.

Tiedot vastaavista kokeiluista muista pohjoismaista kertovat samaa. Narulla ei voi työntää. Kuollutta painoa on liikaa.

Tutkimustieto erilaisista työllistämistempuista kertoo, miten vaikean tehtävän edessä hallitus on pyrkiessään nostamaan työllisyysasteen 75 prosenttiin. Sivuhuomautus: Vanhasen hallitus vuonna 2005–2009 asetti saman työllisyystavoitteen ja se pyrki siihen myös sosiaaliturvamaksujen kohdennetuilla alennuksilla. Laihoin tuloksin.

Nykykeskustelu työllistämisestä antaa viitteitä, että historian harha-askeleet toistetaan. Toivoa kuitenkin on: työllisyysastetavoite voidaan saavuttaa.

Tutkimustietoa on, se pitää vain lukea ja ymmärtää.

Ralf Sund

Ekonomisti

Kommentoi