Tilaajalle

Kolumni: Kansanvihollinen ei ole löperösti viskottava termi

Kaikista Donald Trumpin löyhistä ja loukkaavista puheista yksi vaivaa minua erityisesti. Sanahirviö on täynnä kammottavinta historian painolastia. Hitlerin Natsi-Saksassa sitä käytettiin juutalaisista, Stalinin Neuvosto-Venäjällä melkein kenestä tahansa ennen ampumista.

Trump käyttää kyseistä sanaa kriittisistä toimittajista. Ehkä hän kokee olevansa älykäs, ehkä vitsikäs. Tuskin hän muuten olisi käyttänyt sanaa julkisesti toistakymmentä kertaa ja vieläpä viitannut aiempiin käyttökertoihinsa.

Kansanvihollinen. Kommunismin kokeneille ei ole loukkaavampaa termiä. Kansanvihollisen leima tarkoitti, että kaikki toivo oli mennyttä. KGB:n tai sen pahamaineisten edeltäjien miehet tulivat aamuyöstä ovelle ja veivät pois.

Rangaistus ulottui kansanviholliseksi julistetun perheeseenkin. Moni vietiin kidutettavaksi, vankeuteen, karkotukseen ja kuolemaan ennen heittämistä joukkohautaan. Nimet poistettiin historiasta, kasvot kuvista.

Kun vaino oli julmimmillaan ja ampumaradat tuottivat ruumiita liukuhihnalta, tuomioita jaettiin pienimpään huhuun vedoten. Jos ilmiantoa ei ollut, se voitiin keksiä. Tärkeintä oli tuhota kansanvihollisia.

Stalinin vainoista on julkaistu paljon hyviä historiateoksia. Esimerkiksi vime viikolla ilmestyi Tarja Lappalaisen ja Martti Turtolan Stalinin tappamat – Muurmannin suomalaisten pitkä ja musta yö. Kirja kertoo, miten kolmen tai kahdenkin miehen kenttäoikeudet tahkosivat kuolemantuomioita yötä päivää.

”Julistus kansanviholliseksi riitti syyksi, mutta kuka julisti ja millä perusteella, sitä kukaan ei tiennyt. Kaikkialla vallitsi pelko ja epätietoisuus: Entä jos minutkin leimataan kansanviholliseksi? Kukaan ei ollut turvassa.”

Trump ei voi olla tietämätön lempisanansa merkityksestä. Hänellä on slovenialainen vaimo. Kyllä Jugoslaviassakin kansanvihollisia tapettiin.

Ensi kerran Trump nimitti Yhdysvaltojen suurimpia liberaaleja mediataloja kansan vihollisiksi 17.2.2017. Seuraavana kesänä hän nimesi jo yksittäisiä toimittajia. Tavattuaan Vladimir Putinin Helsingissä hän tviittasi, että huipputapaamisen menestystä vähättelevät journalistit ovat ”todellisia kansan vihollisia”.

Trump voisi, jos osaisi, viitata Henrik Ibsenin suosikkinäytelmään Kansan vihollinen 1800-luvulta. Siinä tiedemies yrittää pelastaa kaupunkinsa saastuneelta kylpylävedeltä, mutta joutuu paljastuksensa takia epäsuosioon.

Trumpia taitaa miellyttää ”kansanvihollisessa” hävyttömyys. Se on pahinta, mitä voi sanoa, ja siksi parasta.

Amerikkalaisia toimittajia ei lähetetä Gulagiin johtajan sanavalinnan takia. Miljoonille ja taas miljoonille syyttömille ja suojattomille ihmisille niin kävi. Heidän hautakummuillaan Trump riekkuu.

Rauha heidän muistolleen.

Matti Posio

Kommentoi