Tilaajalle

Kolumni: Joukkueurheilussa päävalmentajan potkut ovat aina hätähuuto – eikä ratkaisua tehdä hätiköiden, vaikka siltä voi näyttääkin

Olen urheilutoimittajavuosieni aikana nähnyt ja kokenut vierestä kymmeniä päävalmentajan ennenaikaisia vaihdoksia – siis potkuja – pohjalaisissa ja eteläpohjalaisissa pääsarjatason palloilujoukkueissa. Yhdestäkään ei ole jäänyt hyvä mieli.

Päävalmentajan potkut ovat osoitus siitä, että jossakin joukkueen ja sen tekemisen uumenissa on jotakin vinoraiteelle ajautunutta. Joku osa tai toiminto on voinut mennä kokonaan rikki.

Yksi henkilö on tuskin koskaan täysin yksin vastuussa kriisiytymisestä. Päävalmentajan työn sisältö ja hänen roolinsa on kuitenkin sellainen, että päävalmentaja joutuu useimmiten ”maksamaan” kriisin hinnan työsuhteellaan.

Mahdotonta on myös osoittaa yhtä ainoaa syytä siihen, miksi tilanne on kriisiytynyt. Kyse onkin lähes aina pitkän ajanjakson tapahtumavyyhdistä. Ensimmäiset oireet pystytään kyllä jälkikäteen tehtävässä analyysissa paikantamaan, mutta alkuperäisessä hetkessä niitä ei kyetä tulkitsemaan. Tilanne kärjistyy tappioiden kierteeksi, jollaisessa esimerkiksi liigajoukkue Vaasan Sport on juuri nyt.

Tulospaine alkaa kertyä vaivihkaa. Joukkueen on peli pelin jälkeen myytävä itsensä urheilun kuluttajille, ja joukkuelajeissa voittaminen on olennainen myyntielementti. Tappiokierre nakertaa joukkueen kiinnostavuutta ja rapauttaa yhteisöllisyyttä.

Seurat ja urheiluosakeyhtiöt pyrkivät kyllä välttämään valmentajapotkuja viimeiseen asti. Syy on käytännöllinen: potkut ovat erittäin kalliita ratkaisuja.

Ennen sopimuskautensa päättymistä pois potkittu valmentaja saa palkkaa sopimuskauden loppuun tai hänet maksetaan kerralla ulos. Samaan aikaan pitää kaivaa budjetoitujen tulojen ulkopuolelta varat uuden päävalmentajan palkkaamiseen. Omassa kokemuspiirissäni joukkue on pahimmillaan maksanut palkkaa kolmelle päävalmentajalle yhtä aikaa.

Ennenaikainen valmentajanvaihdos on aina hätähuuto. Sillä ei pyritä pitkäjänteiseen uudistamiseen, vaan yritetään pelastaa, mitä pelastettavissa on. Sen teho perustuu herätysefektiin, joka on suurimmillaan 1–5 ottelun aikana vaihdoksen jälkeen. Jos suunta muuttuu, se muuttuu yleensä silloin.

Vaasan Palloseuran ja Seinäjoen Jalkapallokerhon suuntaa eivät vaihdokset kaudella 2019 muuttaneet. VPS putosi jalkapalloliigasta, SJK kompasteli koko loppukauden.

Tuntemani ammattivalmentajat ovat olleet potkujen hetkellä ryhdikkäitä. He ovat poistuneet takavasemmalle seuranaan kommentti: ”Tämä kuuluu urheiluun ja kaikki tiedostavat riskit”.

Jos olemme myöhemmin tavanneet ja potkut ovat tulleet puheeksi, sävy on ollut toinen. Lähes kaikki sanoivat, että ammatillinen itsetunto katosi enemmän tai vähemmän pitkäksi ajaksi. Yöunet menivät.

On niitäkin, jotka olivat itse aloitteellisia työsuhteen purussa. He kokivat, etteivät enää pystyneet auttamaan joukkuetta tai eivät kyenneet tekemään työtään pettämättä rankasti työskentelyperiaatteitaan.

Minna Kallasvuo

Kommentoi