Tilaajalle

Kolumni: Huh, miksi meille tarjotaan teennäistä täpinää?

Tänään se sitten starttaa: Muinaisuudesta tuttu Tuttu juttu, jonka ankkurit Timo Koivusalo ja Joel Hallikainen nousivat aikoinaan lähes kansallissankareiksi.

Ohjelman kun laskettiin vuonna 1994 tehneen Martti Ahtisaaresta presidentin, kun hänen ja puolisonsa Eevan yhteinen karjalanpaistijuttu natsasi paremmin kuin Elisabet ja Ove Rehnin sörsselit .

Nyt studioon Timo Koivusalon aisapariksi nousee Seinäjoen flikka, Puoli seiskan Susanna Laine, joka on hoitanut diilinsä mainiosti ja tekee töitä nyt kahdelle kanavalle.

Ensimmäisenä vierasparina Jutta Larm o.s. Gustafsson ja hänen puolisonsa Juha.

Pariskunta kauhisteli etukäteen, miten hankalaa olisi vastata esimerkiksi kysymykseen toisen mieliväristä. Pariskunta kun puhuu aina keskenään niin kovin syvällisiä.

No vot, nyt sitten tämä syvällisyydestään tunnettu julkkispari pääsee ilmentämään itseään. Tuskin maltan odottaa!

Miksi kotimaisissa tv-sarjoissa kohtaukset rakentuvat niin, että puhujat katsovat toisiinsa merkitsevästi, hymyilevät merkitsevästi ja ottavat täpinöissään koko ajan toisen niin tavattomasti huomioon?

Epäluonteva näytteleminen vaivaa lähes sarjaa kuin sarjaa.

Oikeasti arkielämässä mennään minä edellä. Kotona ei ihmisiä tuijotella kuin lehmä uutta porttia ja hymyillä veikistellen.

Pomolle saatetaan pokkuroida, tai potentiaaliselle treffikumppanille, mutta muuten arjessa kuljetaan selkä kyyryllä.

Suomi-filmeissä teennäisyys on viety äärimmilleen.

Esimerkiksi Tapio Nurkka ei koskaan lausunut repliikkiä luontevasti. Hän Painotti Osoittavasti Jokaista Repliikkiä ja vilkaisi toista keimaillen - siis mies!

Mutta kun samaan sorrutaan nykydraamassakin, niin se kyllä tottavie kirpaisee.

Ei ole mitään opittu!

Jaana-Stiina Ala-Korpi

Kommentoi