Tilaajalle

Kolumni: Hävytöntä ihmisen kohtelua

Pääkaupungin bladetin koko sivun jutussa kerrottiin hävyttömästä skandaalista. Peräti Lontoossakin opiskellut valokuvataiteen opiskelija, 26, oli lähettänyt netin Instagramiin taidevalokuvansa, kuten teki joka päivä. Taiteilija tarvitsee näet palautetta, mieluiten luonnollisesti kiittävää, ajoittain jopa ylistävää.

Usch! Jotain outoa tapahtui. Kuva ei ilmestynytkään maailman ihailtavaksi! Lady lähetti kuvan uudelleen, taas se katosi. Hädissään lady pyysi mamman avuksi!

Ei löytänyt mammakaan tyttären taidekuvaa naisen häpykarvoista. Taiteilijan tilikin oli poistettu Instagramista. Miten hävytöntä!

Taideopiskelija ihmetteli, oliko kysymys siitä, että kuvassa oli naisen karvat, koska miehen karvoja on netissä vaikka huru myky.

Tässä on pakko kysyä, oliko todellakin kysymys naisen sorrosta, alistamisesta, patriarkaalisen siveysrobotin julistamasta karvaboikotista? Robotithan kuvien siveellisyyttä valvovat. Mutta, mutta… Kenen olisi pitänyt kuvata, ja kenen karvat, ja varsinkin, miksi niitä karvoja ylipäätään piti kuvata?

Sensuroitu kuva julkaisiin haastattelun yhteydessä. Näin kuvassa epämääräisen väriläiskän, en karvan karvaa. Taidetta kai. Äiti–tytär-taistelijapari toimi hienosti, taiteilijan tili palautettiin nettiin.

Samassa lehdessä avautui toinenkin loukattu lady. Opettaja, 28, oli pettynyt ja masentunut. Hän oli tullut naapurimaasta luennoimaan vanhaan kouluunsa. Lady oli luullut, että koulu olisi kehittynyt, mutta vielä mitä! Lady nauttii naapurimaassa, kun ”oppilaat haastavat” opettajan, ovat eri mieltä, eivätkä suostu ottamaan vastaan kuollutta tietoa.

Suomessa rehtori talutti möykkäävän haastajan luennoivan ladyn silmien alla ulos. Hävytön rehtori ja surkea koulu tuomittiin koko sivun jutulla.

Yksi hävyttömyys vielä. Bladetin etusivun täytti juttu: Porvoon poliiseja tappoaikeissa ampuneet miehet oli vangittu perustuslain vastaisesti.

Asiaa puitiin etusivun lisäksi kahdella seuraavalla sivulla ja oikeusministeri todisti, että vangitsemisoikeudenkäynti olisi pitänyt pitää ruotsiksi, perustuslain kielioikeuksien mukaisesti, vaikka ampujat olivatkin puoli-suomalaisia ja ymmärsivät suomea. Mutta ampujat oli vangittu Ruotsin kansalaisina väärällä kielellä.

Lukukokemusten jälkeen heräsi kysymyksiä: Onko lapsellisella itsekeskeisyydellä enää mitään rajoja? Miksi lehti julkaisi jutut ladyistä? Oppilaiden oma-aloitteisuuden ja mielipiteiden kunnioittaminen on eri asia kuin häiriköinnin salliminen.

Entä oliko ampujien kohdalla todella olennaista se, millä kielellä heidät vangittiin, kun he sitä kieltä kuitenkin ymmärsivät? Loukattiinko perustuslain lisäksi vakavasti myös ihmisoikeuksia? Eikö kolme sivua tästä aiheesta mennyt vähän överiksi?

Kari Uusikylä

Kommentoi