Tilaajalle

Kolumni: Feminismi on ruma sana

Outoja ovat kaikki ne sen kannattajat.

Ne sellaiset punahuuliset, kovaääniset ja kaljupäiset naiset tai pitkätukkaiset, lempeät, silmäripsiään räpsyttävät miehet.

Ja mitä vielä ne kaikki siltä väliltä!

Joukon ankeuttajia ne ovat. Ne sellaiset feministit.

Ne vievät kaiken ilon siitä, mille ennen on voinut nauraa. Vitsit, jotka ennen olivat rivoudessaankin sallittuja, ovatkin nyt tabuja.

Että uskaltaako sitä tässä maailmassa mitään enää sanoakaan ilman, että joku feministi siitä älähtäisi?

Inhottavia nalkuttajiakin olen niiden kaikkien feministien huomannut olevan.

Ne osoittavat paikkoihin, joihin ennen ei ole kiinnitetty huomiota ja vaativat tasa-arvoa. Niiden mielestä aina on liikaa miehiä tekemässä päätöksiä ja aina on liian vähän naisia johtotehtävissä. Että menisitte nyt vaan naiset niille aloille, jossa voisitte kivuta korkeammalle!

Loppuisi sekin länkyttäminen.

Ja aina ne ovat jotain vaatimassa. Milloin parempaa palkkaa naisvaltaisille aloille, milloin ilmaisia tampooneja tai sukupuolivähemmistöjen oikeuksia. Kaikkea kanssa!

Niin, ja aina ne jaksavat vouhottaa! Että halutaan sukupuolineutraaleja kasvuympäristöjä, jotta tytöt ja pojat eivät kokisi, että heitä yritetään työntää johonkin muottiin.

Kyllä se meidänkin Marjatta on tehnyt miesten töitä, lapioinut paskaa ja kärrännyt sitä kasaan. Vaikka se ihan tytöksi kasvatettiin!

Että ei silloin meidän aikana tiedetty mitään sellaisista kulttuurisista ympäristöistä, jotka muka vaikuttaisivat sukupuoleen. Silti ihan hyviä niistä lapsista kasvoi.

Niin, ja siis kysynpä vaan, että missä ovat ne miesten oikeudet? Aina vaan ne feministit vouhkaavat naisten asioista. Miksi miehiä ei ole taaskaan huomioitu? Että on miehilläkin tässä maailmassa kestämistä.

Mutta täytyyhän se myöntää, että kun oikein kunnolla höristää korviaan sille niiden ainaiselle paatokselle, niin saattaahan siellä jotain ihan hyviäkin juttuja olla.

Kyllähän ne tavallaan siellä hoiva-aloilla ihan tärkeää työtä tekevät. Pitävät huolta lapsista ja hoitavat sairaita. Että voisihan niillekin parempaa palkkaa maksaa, jotta saataisi taas alalle tarpeeksi väkeä. Voisi meidänkin mumma saada parempaa hoivaa sitten.

Ja kyllähän ne vanhanajan vitsit olivat joskus sellaisia ronskeja. Sellaisia, että alkoi hävettää oma sukupuoli. Tai sitten oman koskemattomuuden rajoja kokeiltiin.

Niin onhan se mukavaa, että sellaiselle on laitettu loppu.

Ja niin, jos vaikka niitä isien asioita vähän parantaa, niin ehkä nekin saisivat olla enemmän kotona lastensa kanssa ja rakentaa syvemmän suhteen lapsiinsa.

Mutta kyllä ne silti ovat outoja. Ne sellaiset feministit!

Paula Kaskimaa

Kommentoi