Tilaajalle

Kolumni: Erottaisitko sellerinipun pistoolista?

Tämä on tuttu asetelma: Ryöstäjä saapuu pankkiin ja osoittaa aseella asiakaspalvelun työntekijää.

Tutkimukset ovat osoittaneet, että pankin työntekijän todistukseen ei voida täysin luottaa, koska hän ei todennäköisesti muista ryöstöstä muuta seikkaa kuin pistoolin.

Tutkimukset ovat lisäksi osoittaneet, että yhtä hyvin pankkiryöstö olisi voitu suorittaa sellerinipulla. Muistikuvat olisivat yhtä rajoittuneita.

Toisin sanoen varsinainen huomiomme ei kiinnity varsinaiseen vaaran aiheuttajaan vaan siihen, että tavalliseen ympäristöön ilmestyy jokin outo esine.

Tästä voidaan vetää sellainen johtopäätös, että aivomme on asennettu rekisteröimään uutisia.

Näin väittää kirjailija Winigred Gallagher, joka on tutkinut sitä, miten aivomme reagoivat uutisiin.

Gallagher kuvailee nykypäivän ihmisen aivoja pikemminkin yllätysten metsästäjäksi kuin tietojenkäsittelijäksi.

Evoluution näkökulmasta katsottuna tämä mekanismi on auttanut säilymään hengissä, kun leijona on lymyillyt savannilla ruohikon peitossa.

Nykypäivän yhteiskunnassa sama alkukantainen mekanismi yllyttää meitä etsimään muutoksia ja uusia virikkeitä.

Nykypäivän yhteiskunnassa, jossa ihmisen elävät monilla laitteilla kytkettynä nettiin, on helppoa tyydyttää tätä tarvetta hankkimalla jatkuvasti pieniä yllätyksiä perinteisestä ja sosiaalisesta mediasta.

Kesällä aika pysähtyy.

Kesäloma merkitsee monille palautumisen ja pohdinnan paikkaa, syntyy unelmia ja ajatuksia uudesta suunnasta.

Työ muuttuu ikäväksi tai parisuhdekin voi tuntua väljähtyneeltä.

Syksyllä on aika ryhtyä tuumasta toimeen. Muutoksentarve näkyy tilastoissa lisääntyneinä työpaikan, asunnon ja nimen vaihtoina. Sekä avioeroina.

Nyt tai ei koskaan, moni ajattelee kesäloman jälkeen, olivatpa muutokset tarpeellisia tai suorastaan harkitsemattomia.

Minun ei tarvitse mennä uutismetsästyksessä oman puhelimen näyttöä pidemmälle, todetakseni Gallagherin väitteiden pitävän paikkansa.

IPhonen tilastojen mukaan olen saattanut yhden päivän aikana avata puhelimeni 136 kertaa tyydyttääkseni uutisnälkää lukemalla sosiaalisen median uutisvirtaa ja kommunikoimalla ympäristöni kanssa.

136 pientä yllätystä, joskus yhden tunnin aikana mahdollisesti jopa kymmenen kertaa.

Uusien virikkeiden tarvetta voi verrata sokeririippuvuuteen. Mitä enemmän saamme uusia kokemuksia, sitä enemmän tarvitsemme niitä.

Gallagherin yllätyspsykologian mukaan tämä on sekä siunaus että kirous.

Se saa meidät lähtemään ruoanlaittokurssille, mutta myös harkitsemaan metamfetamiinin kokeilemista.

Ihmisen rooli yllätysten metsästäjänä merkitsee myös vastuun kantoa omista valinnoista.

Mikroyllätykset tulevat tarjottimella luoksemme.

Meidän on oltava hereillä, jotta pystymme erottamaan sellerinipun aseesta.

Anna Lehtinen

Vaasassa asuva Pietarsaaresta lähtöisin oleva kauppatieteiden opiskelija

Kommentoi