Tilaajalle

Kolumni: Enää pitäisi oppia kerskailemaan kunnolla

Berliiniläisen taksikuskin puhetulva on taukoamaton ja keskittymiskyky järkähtämätön. Samaan aikaan kuski kieputtelee Mercedestään Prenzlauer Bergin aamuruuhkissa, analysoi tottuneesti Saksan ja Suomen koulutusjärjestelmien eroja ja sadattelee matkaa mutkistavia tietöitä ja mielenosoittajia.

Matka Tegelin lentoasemalle kestää tavallista pitempään, ja taksikuski on keskivertoa vilkkaampi. Haasteelta ei siis voi välttyä.

”Suomi on pieni, mutta rikas maa! Ihan niin kuin Sveitsi. Teillähän on maailman paras, korkeatasoinen koulutusjärjestelmä! Olette varmasti ylpeitä siitä!”

Yllättäen ylistys tuntuu häkellyttävältä.

”Niin, mutta meidänkin peruskouluissamme on kurinpidollisia ongelmia, opettajat väsyvät ja oppimiserot ovat lisääntyneet”, livautan.

Hiljaisuus. Rehellisyyspuuska on tietysti täysin tarpeeton. Iskua täytyy vaimentaa. Totuutta kovanlaisesta tuloverotuksesta ja valtionveloista ei nyt kannata valottaa.

”Koulutus on toki opiskelijoille maksutonta. Myös yliopisto- ja korkeakouluopiskelijoille. Paitsi, jos tulee EU:n tai ETA-alueen ulkopuolelta”.

Taksinkuljettajan ilme kirkastuu.

”Mitä, ei voi olla totta? Ihanko tosi? Muualta tulevien kuuluukin maksaa!”

Tilanne on jälleen hallinnassa.

Suomalaisella koulutusjärjestelmällä on maailmalla rautainen maine. Syyttä koulutusta ei ole kehuttu maan tärkeimmäksi vientituotteeksi. OECD-maiden kansainvälisissä Pisa-vertailuissa Suomi komeilee yhä, vuodesta toiseen, kärkipaikoilla.

Presidentti Tarja Halonen lohkaisi kesällä Pisa-seminaarissa Jyväskylässä, että tällä on ollut suuri, kansallista itsetuntoa vahvistava merkitys. Halonen on täysin oikeassa.

Harva maa voi kerskailla korkeatasoisella, opiskelijoille ilmaisella koulutuksellaan. Sillä, mikä tarkalleen ottaen on Suomen Pisa-sijoitus missäkin aineessa, ei ole isossa kuviossa mitään merkitystä. Ulkomailla se ei tietenkään edes kiinnosta ketään.

Muutaman kilometrin päässä Tegelin lentoasemasta on edetty henkilökohtaiselle tasolle. Taksikuski on kertonut kolmesta, varhaisessa vaiheessa työelämään siirtyneestä lapsestaan. Itsekin olen ollut avomielinen.

Olen avautunut brittiyliopiston Berliinin yksiköstä valmistuneesta tyttärestäni, joka on vain pari päivää aiemmin saanut Bachelor of Arts -tittelin ja kolkkahatun.

”Britit osasivat imaista sievoiset lukukausimaksut. Punta puhuu”, nauraa räkätän.

”Niinpä tietysti. Siitä ne ovat kuuluisia!”

Yhteisymmärryksen vallitessa rupattelu rönsyilee Britannian brexit-turnajaisiin. Kaikki Saksassa ja Suomessa tietävät, että saarivaltion kipeä EU-ero tulee kalliiksi talouselämälle ja yliopistomaailmalle.

Vähin äänin ulkomaalaiset korkeakoulu- ja yliopisto-opiskelijat luultavasti häipyvät maasta.

Kun brexit on pääministeri Boris Johnsonin myötävaikutuksella taputeltu, nostavat britit lukukausimaksut maan ulkopuolelta tuleville opiskelijoille epäilemättä pilviin.

Johanna Jurkka

Kommentoi