Tilaajalle

Kolumni: Bensaa tuulilasissa

Sakea rännäntapainen piiskaa päin näköä, kun automme kiitää kohti saaristoa, joka ei ihan vielä ole saanut maailmanperintöstatustaan. Manaamme säätä, ylistämme brittiläiskirjailijoille maisemia (joita ei näe) ja koetamme keskustella hienostuneesti. Tunnelma on asiallinen, sillä me matkaajat emme vielä oikein tunne toisiamme.

Tämä on yksi lukuisista välähdyksistä. Ne ovat vyöryneet mieleeni, kun olen hyvästellyt tänä syksynä kaksi ihmistä, joilla on ollut iso ja lämmin vaikutus elämääni. Toinen oli tuon auton kuljettaja.

Ikuisuuden kestävällä metsätiellä kuskimme päättää kirkastaa maisemia. Näkymä sumenee tyystin ja autossa alkaa löyhkätä. Kohteliaat vieraamme nuuhkivat ilmaa. Sitten kuski räjähtää nauramaan. Hän oli vahingossa täyttänyt pissapojan ruohonleikkuribensalla!

Hidas loppumatka menee sumussa, mutta hauskaa on ja perille päästään. Jäykkyys murenee pois yhtä vinhaan kuin pyyhkimet levittävät tuoksuvaa sameutta näkökenttäämme. Yhtäkkiä olemme kaikki vanhoja ystäviä.

Samaisen kuskin matkassa olemme tuon illan jälkeen olleet monissa seikkailuissa. Kirjailija Carita Nyström oli persoonallinen innostaja, kannustaja ja toimeen tarttuja, jonka seurassa nousi aina erikoinen tunne elämän mahdollisuuksista ja ainutlaatuisuuksista.

On aivan varmaa, että en olisi tällainen ihminen nyt, jos en olisi tutustunut häneen. Jokin unelmia sytyttävä taika ja voima hiiviskeli hänen ympärillään, ja se tarttui läsnäolijoihin. Senkin opin, että kehuja ja kiittelyitä voi ja kannattaa antaa nyt eikä myöhemmin. Vaikeuksia elämä hänelle heitti runsaalla kouralla, mutta niille tuo voimanainen viittasi kintaalla, ja jatkoi taivallustaan kohti aina uusia elämyksiä. Lokakuussa hänen matkansa täällä päättyi, mutta se jatkuu takuulla jossain toisessa ulottuvuudessa. Ja arvaan, ettei hän haluaisi jäähyväistensä olevan surumieliset.

Toinen hyvästeltäväni on varmasti ihan samoilla linjoilla nyyhkyttelyjen suhteen.

Hänestä muistuu mieleen oitis linnunlaulu, meren tuoksu, moottorisahan pärinä, halonhakkuuäänet ja kädenheilautus tervehdyksenä tulevaan jutustelutuokioon.

Rudolf oli mökkitien temperamenttinen tietotoimisto, joka osasi auttaa asiassa kuin asiassa, olipa kyseessä sitten nuohoojan, kaivinkonekuskin, puunkaatajan tai muurarin etsintä.

Hänkin näytti vaikeuksille työhanskalla tack och adjöt ja hyppäsi päältäajettavan ruohonleikkurinsa kyytiin. Kunnes moottori sammui lopullisesti.

Pyhäinpäivänä sytytän kaksi kynttilää sille vanhan hautausmaan kiviselle muistopaasille, jonka keskellä on kaunisti sammaloitunut lintujen vesiallas. Mutta koetan tehdä sen valoisin mielin, vaikka silmät olisivatkin kosteina. Sillä sydän on täynnä kauniita, hupaisia ja säväyttäviä muistoja.

Tiina Hautala

Tietokirjailija ja kustantaja

Kommentoi