Ameriikan ihmemaassa?

Vietimme kolmisen viikkoa Yhdysvalloissa loka-marraskuun vaihteessa. Kotimaahan palasimme juuri heidän presidentinvaaliensa alla.

Vaalien näkyvyys oli melko vaisu: uutiskanavat välittivät vaaliväittelyiden koomisimpia paloja toimittajien naureskeluiden säestyksellä, mutta muutoin näkyvyys seuduilla, joilla liikuimme, oli vähäisenpuoleista. Vaalien lähestymisen huomasi, mutta mitään suurta riehakkuutta ei esiintynyt.

Massachusetts Institute of Technologyn kirjastossa oli koottu ehdokkaiden vaalikirjoja hyllykköön, ja Harvardin yliopistossa opastettiin ennakkoäänestyspaikalle, samoin Darthmouthissa.

Cape Codissa omakotitalojen etupihoilla oli jokunen Trump- tai Clinton-kyltti, mutta etupäässä nurmikonlaitatilaa saivat sheriffiksi pyrkijät sekä pari senaattoriehdokasta.

New Yorkissa silmiin pisti mainoskatkoilla erityisesti kahden senaattoriehdokkaan keskinäinen kiivas loanheittokampanjointi. Toki presidenttiehdokkaatkin mainoksineen saivat ruutuaikaa, mutta vähemmän kuin olisi olettanut, eikä kadunvarsimainoksiakaan suuremmin näkynyt.

Ajankohtakin saattoi vaikuttaa: olihan halloween käsillä ja siten riittävästi muutakin markkinoitavaa. Mitäs nyt yksistä presidentinvaaleista…

”Trump or treat” -mainoksia osui pilailuvälinepuotien ja halloween-kostyymien myyjien ikkunoissa silmiin, ja tuttu kampaus oli päässyt somistamaan kurpitsaa jos toistakin. Ja New Yorkin halloween-paraatin pukukirjosta oli löydettävissä jokunen ”Trump”.

Suomalaiselle sikäläinen tippauskulttuuri on hämmentävä. Neljän osavaltion kautta kulkenut matkamme sai huomaamaan myös osavaltio- ja jopa paikkakuntakohtaiset erot tuossa palvelurahakulttuurissa. Bostonilaisittain kohtuullinen tippi aiheuttaa myrtyneen ilmeen New Yorkissa. Toisaalta tuo perinne voi tuoda myös matkailijalle innokasta palvelua ja auttavaisuutta.

Poikkeuksellisen avulias nuorimies tosin kursaili koko tipin suhteen, lentokentillä kun ei ole tapana tippailla, mutta tällaisesta palvelusta se on mielestäni kohtuullista niin koti- kuin ulkomaillakin: matkalaukkujemme yhteystietolipukkeet pääsivät pitkän reissun aikana loppumaan, ja samalla, kun kirjoitin tiskillä kovin hankalaa välilaskukohteemme reykjavikilaisosoitetta matkalaukkulipukkeisiin, aviomieheni latoi laukkuja hihnalle.

Päästyämme ainoan käsimatkatavaralaukkumme kanssa lähtökerrokseen huomasin kysyä, minkähän takia meillä on mukana tämä laukku, jossa on vaaleansininen hihna, kun piti olla vaaleanpunahihnainen. Ja kyllä, kyllä sillä oli väliä: siinä jälkimmäisessä kun olivat laturit, navigaattori, allergialääkkeet ja Islannissa tarvittavat vaatteet.

Joten kiireen vilkkaa takaisin tiskille, jossa ymmärtäväinen nuorimies syöksyi pitkin hihnaa laukkujemme perään, aina jotain kaukaista takahuonetta myöten, ja sai vaihdettua likapyykkilaukun olennaisen omaisuuden sisältäneeseen laukkuumme.

Kaikki tämä hymyillen ja erinomaista matkaa toivotellen.

Ja ne yliopistot kirjastoineen: tällä kertaa tutustumiskohteita oli kahdeksan.

Henkilökohtaisella ranking-listallani kiinnostavimmiksi nousivat MIT, Yale ja Harvard, mutta tutustumisen arvoisia paikkoja olivat kaikki.

JOHANNA AHOPELTO
Vaasalainen yrittäjä ja tutkija

Kommentoi