Salassapitosopimus alkaa sähäkästi

VAASA Johanna Kohtakangas

Vaasassa ja Pietarsaaressa taltioitu fiktiivinen kolmiosainen televisiosarja NDA - Non Disclosure Agreement (Salassapitosopimus) on valmistunut. Vaasalaisen Sveng com production- yhtiön tuottama, tukholmalaistuneen Anders Engstr ö min ohjaaman trillerin avausjakso nähdään Ylen Kotikatsomossa 5. syyskuuta.

Matkapuhelinmarkkinoille ja lehtimaailmaan sijoittuva minisarja näytetään myös pohjoismaisten yleisradioyhtiöiden, Ruotsin SWT:n ja Norjan NRK:n, kanavilla. Siitä on muokattu elokuvaversio, jonka esitysoikeudet on myyty noin kymmeneen maahan ympäri Eurooppaa.
Elokuvaversio tulee dvd-muodossa kotimaan markkinoille ensi vuoden alkupuolella.
NDA on Uudessakaarlepyyssä syntyneen Engströmin ensimmäinen Suomessa kuvattu suurproduktio. SWT:lle hän on aiemmin ohjannut mm. Varustamon.
Tuotantoyhtiö Sveng.com muistetaan Nelosella pyörineestä Headhunters-sarjasta ja FST:n Falkenswärdin mööpeleistä.
Minisarjan budjetti on noin miljoona euroa. Rahoituksessa ovat Yleisradion lisäksi mukana Ruotsin ja Norjan yleisradioyhtiöt. Sponsoroijien joukossa on myös Pohjalainen.

Skandaaliraportti käynnistää lumipalloefektin
NDA - Salassapitosopimus - alkaa amerikkalaisten laki- ja toimintasarjojen tapaan sähäkästi. Juonen kannalta keskeinen, dramaattiseen tapahtumavyöryyn johtava avainkohtaus posautetaan silmille jo ennen alkutekstejä.
Lumipalloefektin saa aikaan suuren matkapuhelinyritys Makela Mobilesin homssuisen pääinsinöörin Timo Kovasen kohellus Esson baarissa. Kaurismäki-filmatisointien näköisessä nukkavierussa kohtauksessa kovan onnen insinööri jättää salkkunsa huoltoasemalle.
Kuten arvata saattaa, huoltoaseman kassatyttö tutkii salkun sisällön ja näpistää huippusalaisen, valonaran asiapaperin. Markkinoiden mahtavimpiin puhelinvalmistajiin lukeutuvan Makelan uusin kruununjalokivi, globaalia lanseerausta odottava kännykkämalli onkin aivokasvaimille altistava, säteilyä tihkuva "tappokone".
Skandaaliraportti päätyy Pohjalaisen toimittajan, kirkasotsaista sarjakuva-Tinttiä muistuttavan Harri Immosen (Timo Tuominen) hyppysiin. Tutkiva journalisti tarttuu siekailematta asiakirjaan, ja saa sekä sanomalehden toimituksen, että matkapuhelinyrityksen hetkessä kaaokseen.

Hyvän ja pahan perinteinen konflikti
Ruotsin menestyksekkäimpiin trillerikirjailijoihin lukeutuva Thomas Borgstr ö m on puristanut virtaviivaista, dynaamista draamaa, jonka juonen äkkikäänteissä riittää vauhtia, kieroilua, valtapeliä, kähmintöjä, osakekeplottelua ja ihmissuhdesotkuja.
Vaikka kerronta muistuttaa paikoin pelkistettyä Law and order-tyyppistä perustykitystä, ja jotkut tapahtumista ovat ennalta arvattavissa, pitävät yllätykselliset kohtaukset jännitystä yllä.
Matkapuhelinyritys ja sanomalehti ajautuvat väistämättä vaaralliseen konfliktiin, jossa otetaan mittaa sananvapaudesta, ja siihen liittyvästä etiikasta ja moraalista. Vastakkain perinteisessä mustavalkoasetelmassa asettuvat hyvät ja pahat, valtaa pitävät markkinavoimat ja vapaa sana, eli vakaumustensa vuoksi vaaroihin ajautuvat yksilöt.
Jan-Olof Svarvarin nopeat, sähäkät leikkaukset kohtauksesta toiseen ja Pini Hellstedtin oivaltava, hivelevän tyylikäs kuvausjälki tehostavat draaman kerronnallista jännitettä.

Nuori, urhea sananvapauden esitaistelija
Kokeneen näyttelijäkaartin napakka työskentely tukee tylyä, uhkaavaksi kiristynyttä ilmapiiriä, jossa korruptio, kiristys, kyräily, petturuus ja vainoharhaiset epäilyt rehottavat.
Pääosan, matkapuhelinfirman nuoren, vihaisen lehdistösihteerin Satu Rossin roolin tulkitseva Headhunters-tuttavuus Saija Lentonen on vakuuttavasti kipakka, melkein hellyttävän urhea sananvapauden esitaistelija.
Pahisten puolella uskottavaa roolityötä tekevät myös Vaasan kaupunginteatterissakin 1980-luvulla näytellyt Ilkka Heiskanen jäätävän koleana, kivikasvoisena matkapuhelinyrityksen toimitusjohtajana Peter Stockmanina, ja Miina Turunen kylmänkalseana ja kovapintaisena, mutta oikeudentuntoisena revolverireplikoinnin hallitsevana juristina.

Trillerin Vaasa on kaunista katseltavaa
NDA:n tapahtumat sijoittuvat anonyymiin, urbaaniin kaupunkimiljööseen. Vaasalaisittain mielenkiintoiseksi trillerin tekee kuitenkin väistämättä myös miljöö, joka näyttäytyy paikoin puhtaan kauniina, miltei romanttishohtoisena.
Vaikka ulkokuvauksia on vain 15 prosenttia tuotannosta, viipyy kamera kohtalaisen pitkään Vaasan rosoisessa saaristossa ja Raippaluodon hulppealla sillalla, josta panoroidaan useaan otteeseen ravintola Kalle´s Innin kulmille.
Tuon tuostakin seurataan toimittaja Immosen harppomista sisään Pohjalaisen toimitaloon Pitkälläkadulla, tai tämän kotitaloon, Vaskiluodon vanhaan, viehättävään asemapäällikön puuhuvilaan.
Lehtitalon fasadi on todellinen, mutta sisäkuvauksia on taltioitu enimmäkseen Suomen Pankin entisissä tiloissa ja Åbo Akademin kiinteistöön pystytetyissä kuvitteellisissa lavasteissa.
Tarkkasilmäisiltä eivät jääne huomaamatta myöskään Vaasan kaupungintalon ja kirkon julkisivut, tai Vaasan sisäsataman rakennusten hahmot. Niidenkään nurkilla ei ole pistäydytty rähmäisessä räntäsäässä, vaan kuulaan kauniina kesäpäivinä.