Tuulivoimala jää aikanaan maanomistajan huoleksi

Tiedossani ei ole tapauksia, että tuulivoimayhtiöt olisivat ostaneet maapohjan, jolle voimala on aikomus rakentaa. Ne rakennetaan vuokramaalle, jonka omistajalle on luvattu hyvät korvaukset, joskus jopa niin hyvät, ettei sopimusta saa näyttää vaimollekaan.

Olen selvittänyt mahdollisia jälkiseuraamuksia ympäristöministeriöstä siltä varalta, jos sattuu joku ympäristövahinko tai kun voimala tulee vanhaksi tai rikkoutuu ennen aikojaan ja joudutaan purkamaan. Kuka on velvollinen korjaamaan jäljet?

Vastaus oli yksiselitteinen. Maankäyttö- ja rakennuslain mukaan maan omistaja on aina viimekädessä vastuussa siitä, mitä hänen maallaan tapahtuu ja maksaa kustannukset (MRL 166§ 170§ 154§ 182§). Eduskuntaan vuonna 2012 jätetyn lakiesityksen mukaan mm. tähän liittyvät kustannukset ovat tulossa suoraan ulosottokelpoisiksi.

Suomessa sääolosuhteet näyttävät lyhentävän oleellisesti voimaloiden käyttöikää. Isommat, 6-vuotiaat myllyt ovat jo vaikeuksissa, ja tiedossani on, että muutama, 10 vuotta sitten rakennettu voimala on jo poistettu käytöstä kalliiden korjauskustannusten vuoksi. Esimerkiksi Reposaaren sillankupeessa kesällä hajonnut mylly aiheutti vaarallisuutensa vuoksi päivien liikennekatkoksen. Tämä vajaat 15 vuotta vanha mylly lienee vanhimpia käytössä olleita voimaloita.

Tässä on myös huomattava, että voimala oli vain 60 metriä napakorkeudeltaan. Voi olettaa, että suuret, napakorkeudeltaan 130-160 metrin voimalat ovat vielä suuremman rasituksen kohteena ja näin keski-ikä jää mahdollisesti jopa alle kymmenen vuoden.

Herää kysymys kuinka moni vuokrasopimuksen allekirjoittanut maanomistaja on ottanut selvää vastuista, joita voi tulla esimerkiksi, jos vuokralainen menee konkurssiin tai muuten häipyy rahoineen ja voimala jää käyttämättömänä seisomaan ja se on monestakin syystä purettava.

Arviolaskelmassa on ison voimalan purkukustannuksiksi saatu runsaat 600 000 euroa. Käytännön esimerkki pienten alle yhden megan, 60/80 metriä korkeiden voimaloiden purkamisesta on tullut USA:sta. Siellä urakkatarjoukset ovat olleet noin 180 000 dollaria.

On kuitenkin otettava huomioon, että kun puretaan voimala, jonka napakorkeus on 150 metrin luokkaa, se on muutenkin isompi, 3-5 megan laitos ja työhön vaadittava nosturi nousee 600-750 tonnin kokoluokkaan jne. Usealle maanomistajalle summa on liian suuri, riittääkö sittenkään vaikka ulosottomies myisi koko tilan vai jääkö se kunnan maksettavaksi, sen tulevaisuus näyttää.

Kiinteistöveron tuotto kunnalle on puhuttanut montaa valtuustoa, kuntaliitolta saa tähän selvät ohjeet, joista voi ennakkoon laskea tuoton. Kiinteistöveron piiriin ei lasketa koneistoa, siipiä, sähkölinjoja, automatiikkaa, kaavoitusta, suunnittelua, rahoitus- ja konsultointikustannuksia, sähköliittymämaksuja, teiden ja kokooma-alueiden rakentamiskustannuksia.

Jäljelle jää perustus/kivijalka, voimalan tornirakenteet ja konehuoneen seinät, jotka edustavat 8-15 % kokonaiskustannuksista huomioiden verottajan kertoimet ja vähennykset. Meillä Karijoella kiinteistöveron tuottoennusteeksi 10 vuoden keskiarvolla jää 2 400-3 600 euroa vuodessa. Summa lienee lähellä keskimääräisen eläkeläisen maksamaa vuotuista veroa.

Kalervo Uusitalo

Karijoki

Kommentoi





  • Pääkirjoitus: Uusi laiva on tärkeä koko Suomen taloudelle