Sokea luottamus Nato-optioon on harhaluuloista pahin

PUHEENVUORO

”Jos sellaiseen tilanteeseen joskus mennään, että hallitus ja presidentti – keitä sitten lienevätkään – päätyisivät sitä esittämään, niin kyllä.”

Näin linjasi tasavallan presidentti Sauli Niinistö 31.5.2014 Ylen Ykkösaamussa, kun häneltä kysyttiin, tulisiko mahdollinen Nato-jäsenyys ratkaista kansanäänestyksellä.

Samassa yhteydessä presidentti peräänkuulutti kattavampaa keskustelua Natosta.

Niinistön linja noudattelee kansan enemmistön mielipiteitä.

Ylen tekemän kyselyn mukaan 63 % suomalaisista kannattaa Nato-kansanäänestyksen järjestämistä. Sauli Niinistön linjausta kannattaa myös ulkoministeri Erkki Tuomioja, jonka mielestä kysymyksessä olisi edettävä samalla tavalla kuin Euroopan unionin jäsenyyden kanssa.

Asiaa käsiteltäisiin ensin hallituksessa ja eduskunnassa, mikä jälkeen asia ratkaistaisiin neuvoa-antavalla kansanäänestyksellä.

Demokratian kannalta valtionjohdon noudattama linja on myönteinen asia. Kansalaisia ei haluta sysätä syrjään tärkeissä päätöksissä.

Puheet Nato-optiosta ja kansanäänestyksestä ovat kuitenkin luoneet kansalaisille yksioikoisen kuvan asiasta; jos paha paikka tulee ja ulkopuolista apua tarvitaan, poliitikot vain esittävät Nato-jäsenyyttä ja kansa hoitaa päätöksenteon. Asia hoituu kuin itsestään.

Vai hoituuko sittenkään?

Lähdetäänpä liikkeelle tilanteesta, jossa hallitus ja tasavallan presidentti päätyisivät esittämään Nato-jäsenyyttä.

Nykyisen Nato-keskustelun perusteella jäsenyyttä haettaisiin todennäköisimmin tilanteessa, jossa Suomeen kohdistuisi suora ja välitön sotilaallinen uhka.

Jäsenyyden ehdottaminen kriisitilanteessa – äänestämisestä puhumattakaan – on kuitenkin helpommin sanottu kuin tehty.

Pelkästään Ukrainan kriisin aikana on monesta suusta ja useaan otteeseen todettu, että kriisin aikana Nato-jäsenyys ei ole ajankohtainen; on odotettava poutasäätä.

Puolustusministeri Carl Haglund on myös aiheellisesti todennut, että ”Nato tuskin on halukas ottamaan uusia kriisin aikana, jäsenyys kun vaatisi ratifioinnin kaikkien 28 Nato-maan parlamenteissa.”

Pohdittaessa Neuvostoliiton hajoamisen jälkeen käytyä suomalaista Nato-keskustelua tullaankin helposti siihen johtopäätökseen, että Nato-päätöksen tekeminen nk. poutasään aikana on kriisitilannettakin epätodennäköisempää.

Kun ei ole kriisiä, ei ole turvallisuusvajettakaan. Samaan logiikkaan nojaamalla Ruotsi riisui itsensä aseista.

Mutta harhaisia olemme me suomalaisetkin.

Edellisen presidenttimme aikana Suomen turvallisuuspoliittinen asema näyttäytyi niin aurinkoisena, että silloinen valtionjohtomme teki kaikkensa, ettei sitoviin turvatakuisiin olisi menty EU:n piirissä.

Jaakko Iloniemen puheet rauhan aikana tehtävästä Nato-päätöksestä kuittasi tasavallan presidentti Tarja Halonen toteamalla, että Nato-jäsenyyden hakeminen rauhan aikana edellytti tietoa ”millaisia riskejä on tulossa.

Muuten voi käydä niin kuin kenraaleille, jotka käyvät aina edellistä sotaa”.

Mikäli kriisitilanteessakin turvauduttaisiin kansanäänestykseen, edellyttäisi päätös parintuhannen äänestysuurnan esille ottamista, nopeaa tiedotuskampanjaa ja äänestäjien saamista äänestyspaikoille.

Lienee kuitenkin kohtuullista olettaa, ettei kansanäänestyksen toteuttaminen kriisitilanteessa ja mahdollisen liikekannallepanon aikana olisi ihan yksinkertaista.

Kansanäänestyksen järjestämistä tärkeämpää olisikin huolehtia siitä, että valtionjohdon päätöksenteon nopeus vastaisi vastapuolen toimenpiteiden nopeutta. Tästä näkökulmasta tarkasteltuna vaatimus Nato-kansanäänestyksestä näyttäytyy – ei pelkästään outona –, vaan jopa vastuuttomana vaihtoehtona.

Sokea luottamus Nato-option olemassaoloon ja kansanäänestyksen voimaan ovat harhaluuloista pahimpia.

Niistä puhuminen on rinnastettavissa YYA-ajan maljapuheisiin ystävyydestä ja luottamuksesta. Toivoa sopii, ettei kansanäänestykseen jumittuminen muodostu sellaiseksi totuudeksi, josta ei voi irrottautua edes järkiperustein.

Atte Kaleva

sotatieteiden maisteri, kapteeni evp.

Riku Keski-Rauska

filosofian tohtori, tutkija

Jutun otsikko vaihdettu 14.1.

Kommentoi




  • Pääkirjoitus: Vanhan Vaasan sairaala näyttää hyvää esimerkkiä, vaikka osin lain sanelemana

  • Pääkirjoitus: Huumeilla surulliset seuraukset, ongelmaan tartuttava pian

  • Pääkirjoitus: Susien pyyntilupia tarvitaan, mutta vain vahvoin perustein