Saarikauden päättäjäiset

Muutettuani Vaasaan tammikuussa olin jo helmikuussa herra Pellaksen kanssa saaressa paksujen nietosten keskellä katsomassa saariparatiisia korkealta männikkökankaalta. Kauppa syntyi ja nyt kun aikaa on kulunut nelisenkymmentä vuotta, voi tarkastella kokemuksia.

Heti aluksi osui silmiini lehtikirjoitus "Saarihulluus". Se kertoo puhuttelevaan sävyyn Almasta ja Petteristä, jotka Jumalan hylkäämällä saarella väänsivät kiviä vuosikymmenet kunnes Petteri suurta kiveä kääntäessään kaatui kuolleena maahan ja Alma ryhtyi turistiksi myyden paratiisin seuraavalle pariskunnalle, jonka tehtäväksi jäi palauttaa kivet entisille sijoilleen.

Puhuttelevaa on aika ollut meillekin, aloitimme tonneja painavalla tammiveneellä Wikströmeineen, siirryimme hienoon Flipperiin ja nopeaan alumiiniveneseen. Kiviä on siirretty tuhansia, kukkia istutettu satoja ja jopa tomaattia viljelty.

Saarikausi alkaa maalis-huhtikuulla ja päättyy syys-lokakuulla ensilumen tuloon. Juhlahetkiä on kaksi: juhannus ja saarikauden päättäjäiset.

Monet laiseni saarihullut pruukaavat kysellä saareen menosta, mutta koskaan ei kukaan puhu huvilasta tai venetsialaisista. Siksi tuntuu hullulta puhua suomeksi huvilakauden päättäjäisistä, vaikka moni ruotsinkielinen puhuu villa-avslutningista. Se lienee peräisin ajalta, jolloin ylemmät sosiaaliryhmät muuttivat huviloilleen.

Mielenkiintoinen sana on myös venetsialaiset. Se lienee kytkettävissä tulen, veden ja valon juhlaan sekä saarikaupunki Venetsian karnevaaleihin. Venetsialaiset on hyvä sana saarikauden juhlille riippumatta ajankohdasta, mutta vaasalaisena suomalaisena puolustan elokuun viimeisen lauantain karnevaalia nimellä "Saarikauden päättäjäiset"

Lohivellin ryystäjä

Vaasa




  • Pääkirjoitus: Viihtyvyys vahvistuu usein asujien omasta tekemisestä

  • Pääkirjoitus: Surkeasti epäonnistunut Yle käänsi selkänsä Vaasalle ja pohjalaisille – Jos jääkäreiden satavuotisjuhlissa ei ole uutista, ei ole Viron satavuotisjuhlissakaan