Mitä kotikoulu tarkoittaa?

Luokanopettajaliiton puheenjohtaja Matti Sippola Seinäjoelta esitti Pohjalaisessa 10.3. asiantuntijana huolensa peruskoulumme murentamisesta.

Kaikille lapsille yhteisellä "maailman parhaalla" peruskoululla on ollut Suomelle valtava pr-arvo. Kun kollegani astui ulkomaisessa kongressissa saliin, yleisö nousi taputtamaan Suomen koululle.

Perheiden pahoinvointi, maahanmuuttajien kielitaidottomuus ja koulujen resurssipula ovat aiheuttaneet varsinkin suurissa kaupungeissa alueellisia oppisaavutusten eroja. Koulut ovat jakautumassa hyviin ja huonoihin kouluihin.

Kun koulut "profiloituvat", tarjoavat valinnaisuutta, oppilaiksi saadaan ahkeria vaivattomia hyvinvoivien kotien lapsia ja koulusta tulee "hyvä koulu".

Harkitussa etäkoulun valinnassa ei ole mitään pahaa, mutta jos sen varjolla koulut arvotetaan hyviin ja heikkoihin, syrjäytymiskierre alkaa. Koulun tason ratkaisee oppilaiden tausta, ei opetuksen laatu.

Yhteisellä koululla on suuri merkitys kansamme eheyden takaajana. Kun samassa koulussa on rikkaita ja köyhiä, suomalaisia ja maahanmuuttajia, koulu voi kasvattaa lapset keskinäiseen kunnioitukseen ja poistaa ennakkoluuloja.

Valtioneuvosto on myöntänyt niukasti perustamislupia yksityiskouluille. Syynä ei ole ollut tasapäistämisen halu, vaan halu suojella arvokasta yhteistä kouluamme.

Lupia on myönnetty harkitusti kristillisille kouluille ja Steinerkouluille. Kun lupa on saatu, on tietysti oikein, että koulut saavat samat palvelut ja rahat kuin muutkin koulut.

Suomessa ei ole peruskoulupakkoa, on vain oppivelvollisuus. Sen voi suorittaa kotona. Kotikoulun "opettajille", yleensä vanhemmille ei myönnetä valtionapuja. Kotikoulujen vanhemmat luopuvat lasten kouluruuasta, terveydenhoidosta ja oppilashuollosta. Kotikoulu ei voi myöntää todistuksia, se on kunnan tehtävä.

Kotikouluissamme on ollut vain noin 300 oppilasta peruskoulujemme yli puolesta miljoonasta oppilaasta. Oli yllättävää kun Vaasan kristillinen koulu alkoi vuosi sitten vaatia julkisuudessa valtionosuuksia 15:lle yläkoulunsa "kotikoululaiselle". Tässä hämärtyi koko kotikoulun käsite. Koti laajeni koululuokaksi. Koulu heittäytyi julkisuudessa marttyyriksi vaatimuksineen, koululainsäädännöstä piittaamatta.

Olen koulutukseltani sekä luokan-, että erityisopettaja. Olisiko oikeudenmukaista, että perustaisin älykkäiden lasten "kotikoulun" viidelle älykölle ja saisin vuodessa 50000 euron valtionavun? Jos valtio ei maksaisi, maksaisiko Vaasa valtion puolesta? Jos joku muu kotikoulu saa rahat, miksen minäkin - tai kaikki muut halukkaat?

Kuvittelen olevani kristitty, myönnän toki, etten pysty kilvoittelemaan tosiuskovaisten kanssa nuhteettomuudessa. Silti muutama kommentti professori Vekaralle Pohjalaisen kirjoituksen 12.3 johdosta:

Vekara kirjoittaa kristillisen koulun asiantuntijuudesta, luovuudesta, palvelujen saatavuudesta, resurssien tehokkaasta käytöstä ja asiakkuudesta. Kauppakouluako tässä perustetaan? Jeesuksella oli opetuslapsia, ei opetusasiakkaita.

Vekaran tasapäisyyssyyte kouluamme kohtaan oli yllättävä. Samanlaisia tasapäitä me olemme herramme edessä kaikki, Vekara ja minäkin, vaikka joskus yritämme ylentää itsemme epäkristillisesti sillä korkealla tötteröhatulla. Vekara vaatii loogisuutta koulukeskusteluun. Se on hyvä vaatimus, propagandaa ei tarvita.

Jos kaupunki päättää, se voi toki maksaa 15 kristilliselle nuorelle sen 157500 euroa.

Kari Uusikylä

Vaasa