Lukijoilta: Yleä koko kansalle

Yle eli Yleisradio Oy on siitä poikkeuksellinen medioitten joukossa, että sen tehtävät on eduskunta säätänyt lailla. Se on siis osa julkisia palveluja. Se on kansan radio.

Eduskunta on myös säätänyt, että Yle rahoitetaan verolla, kuten muutkin julkiset palvelut.

Ylen lainmukaisuutta valvovat lainsäätäjät itse eli eduskunnan voimasuhteiden mukaan kansanedustajista koostuva hallintoneuvosto.

Eduskunta on antanut Ylen päätehtäviksi yhteiskunnallisen tiedottamisen hoitamisen ja suomalaisen kulttuurin vaalimisen.

Uutisvirtaa minä seuraan Ylen Uutisvahdin avulla kännykästä. Teksti-tv on jäänyt hiukan vanhanaikaiseksi. Ylellä on myös alueellista radio- ja tv-toimintaa ja hartausohjelmia.

Yle on halpa media tv-, radio- ja nettitarjonnan määrään verrattuna. Vain 0–45 senttiä vuorokausi.

Mainoskanavatkaan eivät tietenkään ole ilmaisia, vaan maksamme ne mainostettujen tuotteiden ja palvelujen hinnoissa ja kanavien omistajien voitot päälle. Mainosten väliin pitää laittaa sellaisia ohjelmanpätkiä, jotka houkuttelevat katsomaan mainoksia.

Koko Yleä syytetään herkästi poliittiseksi suuntaa tai toiseen sen mukaan, jos kokee suosikkipoliitikkoaan kohdellun jotenkin epätasa-arvoisesti. Nykyinen Yle on poliittisesti varsin neutraali verrattuna Eino S. Revon pääjohtajakauden aikaan. Se luisui silloin kommunistien propagandatorveksi. Ylen liikanimikin oli silloin ”Reporadio”.

Vaikka Ylen ohjelmia arvostellaan paljon, niin se on toisaalta osoitus siitä, että Yleä seurataan paljon ja tarkasti. Yle on pitänyt asemansa, vaikka sähköisiä medioita on tullut valtavasti markkinoille.

Pelkästään Elisan kuitua pitkin näkyy noin 150 kanavaa. Netin kautta voi katsoa elokuvia ja kuunnella musiikkia mielin määrin.

Päätoimisillekin sohvaperunoille kyllä löytyy kyllä katsottavaa ja kuunneltavaa riittävästi.

Markus E. Myllymäki

Vaasa

Kommentoi