Lukijoilta: Ydinvoima vie väärään suuntaan

Kirjailija Antti Tuuri on saanut lehdessä kritiikkiä hänen ydinvoimaa vastustavasta kirjoituksestaan. Viimeksi 8.1. Pentti Ruotsalalta ja Jussi-Pekka Teiniltä. Molemmat kirjoitukset perustuvat ajatuksiin ihmiskunnasta teknologian ja talouden hartaina palvelijoina, loppuun asti.

Hyvä, että Tuuri nosti asian esiin ja myös sen kataluuden, että rakentaminen on aloitettu ilman rakennuslupaa. Tuuri on jo vastannut kritiikkin mutta haluan tässä jatkaa pohdintaa.

Kehityksen suunta on kauan ollut virheellinen. Talouskasvusta ja teknologiasta on tullut itseisarvoja, joita pidetään elämää ja tulevaisuutta tärkeämpinä. Tämä osittain tiedostamaton ja filosofisesti alhainen katsomus alkoi toisen maailmansodan jälkeen ja se on 2000-luvulla kasvanut hirmuisiin mittasuhteisiin. Kaikki ekologiset ja suurin osa sosiaalisista ongelmista ovat seurauksia tästä.

Ihmiskunnan pyrkimyksenä tulee olla tasapainoinen, ekologisesti ja sosiaalisesti kestävä elämänmuoto, joka perustuu kohtuuteen, tasapainoon, yhteistyöhön ja symbioosiin. Näiden sijaan johtotähtinä ovat nyt jatkuva muutos, kasvu sekä kaikkien kilpailu kaikkia vastaan. Ihminen ihmistä vastaan ja ihmiskunta luontoa vastaan.

Tulos ei voi olla muu kuin ekokatastrofien ja sosiaalisten ongelmien kasvava sarja.

Ydinvoiman taustalla oli alusta alkaen talous-tekniikkakeskeinen kilpailu eikä sillä ole koskaan ollut mitään jaloja tarkoituksia tai seurauksia. Ydinvoimaa on perusteltu kulloinkin jos jonkinlaisilla lumeargumenteilla. Kun esimerkiksi Saksassa oli työvoimapula, ydinvoimaa perusteltiin sillä, että se vähentää työvoiman tarvetta. Kun ajat muuttuivat ja työttömyys tuli ongelmaksi, ydinvoimaa perusteltiin sillä, että se luo uusia työpaikkoja.

Nyt kun ihmisen aiheuttama ilmastokatastrofi on kiistämätön, ydinvoimaa perustellaan sillä, että se pelastaa ilmaston. Tämän ”kaikkiin ongelmiin tepsivän ihmelääkkeen” taustalla ei kuitenkaan ole muuta kuin voitontavoittelu. Tulokset silläkin saralla ovat kyseenalaiset ja hyvin epäoikeudenmukaisesti jakautuneet. Suuri osa kustannuksista on lykätty tuleville sukupolville.

Ydinvoimalla ei torjuta ilmastonmuutosta. Uraanimalmia pitää louhia sama määrä kuin kivihiiltä saman energiamäärän tuottamiseen, ja louhinta tehdään fossiilienergialla. Uraanimalmin kuljettaminen, käsittely ja rikastaminen aiheuttaa päästöjä. Voimalan rakentaminen aiheuttaa suuria päästöjä, puhumattakaan jätteiden loppusijoituksesta. Voimaloiden purkaminen on toistaiseksi suuri kysymysmerkki. Ainoastaan voimalan käyttö voidaan luokitella jokseenkin pienipäästöiseksi – niin kauan kuin se toimii moitteettomasti.

Teinin esittämä luku ”tuhansista” ydinvoiman aiheuttamista kuolemista on virheellinen. Määrää on vaikea juridisesti todistaa, koska aiheutuneita syöpiä voidaan harvoin nykyjuridiikalla suoraan sitoa ydinvoiman säteilyyn.

Kun lääketieteellisillä todennäköisyyksillä lasketaan nousee kuitenkin esimerkiksi Tjernobylin kuolonuhrien määrä luokkaan 1 000 000. Tämä arvio on Venäjän tiedeakatemian, jolla tuskin on mitään syytä liioitella.

Ydinvoima ei kuulu mitenkään niihin tekijöihin, jotka ohjaavat pois katastrofisuunnasta, päinvastoin. Tarvitaan suuri arvomaailma- ja elämäntapamuutos, joka ohjaa aineellisen kokonaiskulutuksen merkittävään vähenemiseen. On mahdollisimman nopeasti päästävä sille tasolle, että uusiutuva energia riittää ja Suomen ekologinen jalanjälki laskee kestävälle tasolle.

Hyvällä tahdolla sekä tiedoilla ja taidoilla pystymme sillä tasolla ylläpitämään yhteiskuntaa ja elämänmuotoa, joka on kestävä ja muutoinkin parempi kuin nykyinen.

Göran Ekström

Vaasa

Kommentoi